Millä keinoin kylille lisää elinvoimaa, vireyttä ja uusia ihmisiä?

Olen puhunut, usein vastoin monien tulevaisuustutkijoiden arvioita, yli
toistakymmentä vuotta siitä että maaltapako kaupunkeihin tulisi jollainen aikajänteellä vielä kääntymään ja ihmiset kaupungeista
hakeutuisivat asumaan maaseudun rauhaan.

Ehkä tämä suunnanmuutos tapahtuukin vaan niin hitaasti?

Mutta olen ilokseni saanut nähdä esimerkiksi täällä Värtsilän raiteilla jo kasvoja ja kulkijoita jotka entuudestaan eivät ole minulle tuttuja olleet. He ovat niitä rohkeita jotka ovat tehneet upean päätöksen ja karistaneet kaupunkien kiireet ja hälyt kintereiltään muuttamalla tänne maaseudun rauhaan.


Ilta-Sanomat uutisoi muutama päivä sitten Suomen Kylät ry:n, MTK ja Maaseudun Tulevaisuuden toteuttaneen helmikuussa 2023 laajamittaisen kyselyn. Tästä kävi ilmi että lähes miljoona suomalaista haluaisi muuttaa maalle.

Mikä sitten selittää tätä? Yksi vaikuttava tekijä on ainakin se että nykypäivän kaupunkilaiset kaipaavat rauhaa, väljyyttä ja yhteyttä luontoon. Pehmeät arvot ovat valtaamassa entistä enemmän tilaa kovilta arvoilta.


Jutussa kerrottiin että Ruralization-hankkeen 2020 tekemässä selvityksessä oli tullut esiin se että etenkin 18–30 vuotiaita nuoria maaseudussa kiinnostavat oma tila, ekologisuus, omavaraisuus ja kohtuukuluttaminen. Mukana selvityksessä oli ollut kymmenen Euroopan maata, Suomi mukaan lukien.

Nuorten toiveet yksinkertaisemmasta elämästä olivat olleet samanlaisia eri puolilla Eurooppaa. Nykymaailman meno on monelle, myös nuorelle kaupunkilaiselle liikaa.

Kaupungissa on valtavasti ärsykkeitä, eikä aikaa ole enää riittävästi omalle hyvinvoinnille, saati sen kohentamiselle. Ajattelen itse että ahdistus ja masennus ovatkin lisääntyneet kaupungeissa kasvavassa määrin.

Mutta kynnys maallemuuttoon on kuitenkin edelleen korkea. Aiemmin yksi suurimmista esteistä oli maaseudun työpaikkojen vähyys. Tänä päivänä asia ei kuitenkaan välttämättä enää ole näin. Mm. parantuneet nettiyhteydet, etätyön yleistyminen, kevytyrittäjyys, yleensäkin madaltuneempi kynnys oman, pienen yritystoiminnan perustamiseen ovat merkittävällä tavalla muuttaneet mahdollisuuksia työntekoon maaseudulta käsin. Mutta monia pelottaa silti hyppy tuntemattomaan. Mahdollinen uusi yhteisö saattaa tuntua vieraalta ja ajatus siitä että jäisi yllättävien, mahdollisesti eteen tulevien vaikeuksien kohdatessa yksin, on usein perusteeton.

Ei kuitenkaan tarvitse olla mikään monitaituri pärjätäkseen täällä maalla. Maaseudulta löytyy edelleen sitä perinteistä yhteisöllisyyttä,
kyläyhteisön ollessa tukena niin myötä- kuin vastamäessäkin. Me täällä maalla asuvat tiedämme, että apua tarvitaan yleensä vuorotellen. Ihminen yksin harvoin täällä pärjää. Maalla asuessa arjesta katoaa hälinä. Koko ajan ei tarvitse mennä eikä tulla,  jää enemmän aikaa itselle sekä omille ajatuksille. Ja kaunis luonto ympärillä rauhoittaa paatuneemmankin mielen.

Maaseudun mahdollisuus voi piillä myös siinä että uskaltaa heittäytyä ja altistua hiljaisuudelle. Maalta voi löytää jotain, mitä ei tiennyt olevan olemassakaan. Maaseutu voi toimia merkittävänä hyvinvoinnin lähteenä. Maailman tilanteen ollessa se mikä nyt on, maaseudusta tavataan käydä keskustelua vain huoltovarmuuden ja turvallisuuden
näkökulmasta, hyvinvoinnin vaikutusten tupatessa unohtumaan.

Hyviä havaintoja jutussa vaikka reippaalla kädellä omia ajatuksia sekaan sotkinkin!

Yhteiskunnassamme, ikävä kyllä, on jo vuosikymmeniä tehty politiikkaa, niin valtakunnan tasolla kuin paikallisestikin, missä maaseutua on ajettu alas ja kyliä tyhjennetty lähes pakkotoimiin verrattavin keinoin… Pakko vähän nyt kärjistää.


Mitä me sitten esimerkiksi täällä Tohmajärvellä voisimme tehdä asian
muuttamiseksi?

Myönnettäköön että keinot ovat vähissä. Kuntatalouden kurjistuessa palveluja on karsittu kovalla kädellä harvenevan ja ikääntyvän väestön myötä. Se on toki ymmärrettävää mutta kiittää silti pitää kunnan virkamiesjohtoa siitä että ainakin sote-asioissa on oltu yllättävänkin ärhäkkänä ja äänekkäänä ja koetettu puolustaa vielä niitä palvelujen rippeitä mitä jäljellä meillä täällä on. Myös kuntatalouden pakollisissa säästöissä on onnistuttu suurelta osin kiitettävästi.

Avainrooliin uusien asukkaiden houkutteluun paikkakunnallemme nousee esiin eri yhdistysten tekemä arvokas työ yhteisömme viihtyvyyden lisääjänä ja erilaisen harrastustoiminnan mahdollistajana. Nyt
Tohmajärvellä esiin tulleet leikkaukset yhdistystuista ovat kunnan työkalupakista ne väärät työkalut säästöjen saamiseksi.

Kaikki mahdollinen tuki kolmannen sektorin puurtajille, niin taloudellinen kuin henkinen, kun vaan on sitä korkoa kasvavaa sijoittamista yhteisömme tulevaisuuteen.

Voisiko löytyä yhteinen tahtotila?

Ajankohta on nyt sellainen että asioita pitää uskaltaa nostaa keskusteluun. Soteasioihin eivät valtuutetut juurikaan enää pysty
suoranaisesti vaikuttamaan, ääntä toki täytyy pitää ja vielä olemassa olevia palveluja puolustaa. Mutta kuntapäättäjät voivat omilla
valinnoillaan vaikuttaa soteasioihin hyvinkin merkittävästi aivan ruohonjuuritasolta – panostus kuntalaisten fyysiseen ja henkiseen
hyvinvointiin ei vaadi kuin oikeanlaisen, yhteisen tahtotilan.


Kuntatalouden juustohöylässä, leikkurin terän säätövara alkaa olla tapissa joten elämisen ja viihtyvyyden turvaamista on alettava hakea siis muualta kuin pelkistä säästöistä.

Positiivisen mielikuvan rakentaminen Tohmajärven kunnasta sen kaikkine kylineen, on yksi prioriteeteistä lähivuosina, mikäli meinaamme saada lisää tänne muuttavia, työikäisiä/-kykyisiä, yrittäviä ja innovatiivisia, perheitä, yksineläjiä, sekä jo työuransa tehneitä ihmisiä. Niin suomalaisia kuin maahanmuuttajia.

Muistetaan tosiaan se että lähes miljoona suomalaista haluaisi muuttaa maalle. Tästä joukosta voisi jokunen eksyä myös tänne Tohmajärvelle, kunhan vaan pidetään kylät vireinä, sosiaaliset verkostot tiiviinä sekä
peruspalvelut kunnossa.

Tämä työ ei ole yksin kunnan vaan se on tehtävä meidän kaikkien kuntalaisten yhdessä. Joten pidetään ainakin yhdistykset hengissä ja kokoontumis- sekä harrastuspaikat kunnossa, myös kuntakeskus Kemienkin ulkopuolella.

8 comments for “Millä keinoin kylille lisää elinvoimaa, vireyttä ja uusia ihmisiä?

  1. Erinomainen kirjoitus Eki! On tutkittu, että euro yhdistyksille tuottaa noin 5 euroa. Mistä muualta saa näin hyvän tuoton? Yhdistykset vahvistavat elämänvoimaa ja juuri sitä nyt tarvitaan!

  2. Ekiltä sangen positiivinen analyysi. Työmahdollisuudet, infrastruktuuri, palvelut, asuntomarkkinat ja sosiaaliset verkostot ovat toki teemoja, joiden suhteen pohdintaa tunnutaan käyvän.

    Merkittävään osaan nousevat mielikuvien, kulttuuristen tapojen ja tottumusten sekä mukavuusalue-tekijöiden osuus. Fiiliksissä voidaan elää aina siihen saakka kunnes realiteetit kohtaavat unelmat. Z-sukupolvet saattavat unelmoida kampuksillaan, toreillaan ja kuppiloissaan luonnosta ja rauhasta, mutta käytännössä tärkeämmäksi niitä nousevat keskinäiset kohtaamiset ja pitkälle jalostuneet palvelut. Kun areenat täyttyvät, maaseutu unohtuu jo sisääntulossa. Aika on ajanut ohi kollektiivien bussimatkojen. Nomadius on yhä normaalimpaa.

    Uskon, että todellinen muutosaika kohtaa periferiaamme vasta sitten kun kyse alkaa olla elämän perustarpeiden tyydyttämisestä: vesi, puhdas ilma ja turvallisuus ratkaisevat – mutta kyseiset elämänlaadun tekijät joutuvat nekin kilpailemaan mukavuusalueiden kanssa. Ilmastonmuutos tuo mukanaan ajallaan kansainvaellukset joiden tuoksinnassa tuskin harmittelemme autiutta, jota ajallaan tulemme itse kaipaamaan.

  3. Elinvoimaisuutta ei ainakaan saa köijäämällä Potsi Helsinkiin matkamessuille. Meille maalaisille ja ns.romurajan sisäpuolella asuville Potsi saattaa olla hyvinkin hauska ja elinvoimainen juttu. Mutta rajan ulkopuolella sille nauretaan mutta ei sen takia että se on hauska, Pidetään vaan Potsi omassa karsinassaan.

  4. Kunta itse päättäjineen tekee itsemurhaa säästämällä vääristä kohteista, ja jakaa rahaa niille joilla sitä on jo liikaa. Meillä on upea luonto, joka on unohdettu, matkailuun ja sen markkinointiin tulisi panostaa.

  5. Potsi on oikeilla jäljillä, ei etelässä ymmärretä meikäläistä perinnettä. Muistettakoon, että Espoon pari potsia saatiin pelastettua vuonna 2002 Kemien kunnantalon pihalle. Toinen niistä, Maiju, on vielä esillä, toinen kuuleman mukaan edelleen korvakorjauksessa kunnan varastolla. Toivottavasti Lassikin pääsisi vielä Maijun kaveriksi, vuosikymmenten odottelun jälkeen.

    https://fi.wikipedia.org/wiki/Espoon_betoniporsaat

  6. Kannattaa matkailumessulla olla tietysti mukana… markkinoimassa vaikka Potsipäiviä….
    vaikka kunnassamme ei ole varsinaista ISOA matkailukohdetta tai sellaista varsinaista vetovoimatekijää… Jos jotain erikoista on niin ei liikuta massoittain turisteja. Jokainen mahd. uusi asukas tai perhe luonnollisesti ovat arvokkaita joita kannattaa houkutella siellä messuillakin.

    Tohmajärven kuntaa ei ole ennustukseni mukaan enää olemassa aikajanalla 10-15 vuotta eteenpäin katsottuna, koskee myös Kiteetä. Kylillä, kunnilla ja Kiteen kaupungillakin pulma miten tänne asukkaita saisi, jos ei ole työpaikkoja. Työtä jos olisi, kyllä työvoima siirtyy ja ajaa Joensuusta ja mahd. joku siirtyy pysyvämminkin asumaan esim. Tohmajärvelle.

  7. Tänään kokoontuuVärtsilässä kutsuttuina eri yhdistysten ihmisiä koolle. Tarkoituksena on käydä läpi viime syksynä herännyttä hankeideaa joka toteutuessaan lisäisi merkittävästi yhteisöllisyyttä täällä kotiseudullamme.

    Kirjoitellaan tästä myöhemmin lisää mikäli yhteistä tahtoa asian eteenpäin saattamiseksi ilmenee.

  8. Hylätyt talot, autiot pihat, tuli mieleen, kun pistäydyin Värtsilässä Arppen pihassa.
    Arppen patsas yksinään siellä, lie Nils Ludvikilla yksinäistä.

    Jos kunnantalon purku ei vienyt mukanaan tontilta rakennusoikeutta, sopisihan siihen paikalle jotakin.
    Ja Majatalolle toimintaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *