Elettiin ennenkin

Kun Värtsilän metsissä kulkee, törmää tuon tuostakin mökkirähjään tai pelkkään kivijalkaan. Voi löytää kaivon paikan tai kellarin pohjan. Jossain kohdassa on kiviaitaa, jota on kyhätty pellon laitaan tai ehkä siinä on kärrytien reunustaa. Totta kai mielikuvitus lähtee laukkaamaan.

Pirteissä asusti yleensä perheitä, joissa oli paljon lapsia. Pienessä navetassa oli lehmä tai pari, kenties sika ja lampaita. Pieniltä peltotilkuilta tehtiin heinää karjalle. Lähempänä pihamaata kasvatettiin perunat ja juurekset. Jokainen käsipari tarvittiin työhön, jotta elantoa riittäisi kaikille. Isommat lapset paimensivat pienempiään, jos eivät muuta osanneet. Sattui erään kerran, että nuorimmainen oli hävinnyt pihamaalta. Arvatenkin perheessä oli suuri hätä, kun lasta ei huuteluista huolimatta näkynyt, ei kuulunut. Juostiin ympäri mäentöyräitä ja pellon laitoja. Yks kaks joku huomasi, että pienokainen oli nukahtanut perunavakoon! Perunan varret antoivat hyvän suojan pienen unille. Löytyminen oli tietysti valtava helpotus.

Mökin muija katselee pihapiiriänsä. Saunan takana näkyvät puolukkamättäät jo punertelevan. Hyvä! Annetaan niitten vielä kypsyä ja vaikka pakkanenkin puraisisi niitä, saisi vielä mehukkaammat marjat. Ei tarvitsisi lähteä edemmäksi talven marjoja haalimaan. Voisi vaikka isommat lapset olla poiminnassa mukana, kun heidän ei tarvitsisi olla nuorempiaan vahtimassa. – Samaan aikaan Värtsilän tehdasyhdyskunnassa kauppiaspariskunta valmistautui päivän mittaiselle retkelle. Hevosen rattaisiin pakattiin eväät, vasuja ja sankoja. Niin lähdettiin. Pian saavuttiinkin mökin pihalle. Hevonen sitaistiin kiinni saunan nurkalle ja sankojen kanssa riennettiin marjoja pursuavien mättäitten luo. Mökin muija näki tämän ikkunastaan. Menisikö sanomaan kauppiaille? Ei sitä ilkeä tehdä! Suuttuvat eivätkä anna enää luotolla mitään kaupastansa. Muija nielaisi harmituksensa. Kauppiaat lähtivät illan tullen saaliinsa kanssa kotiin. Eivätkö ymmärtäneet salolla eläjän asemaa vai olivatko vain ylettömän röyhkeitä?

Eräässä mökissä oli tavallista loivaliikkeisempi mies. Lienee ollut luonteeltaan laiska vai olisiko elämän ankeus tehnyt apaattiseksi. Kunnalta sentään kävi hakemassa pyörällään avustuksena saamansa jauhosäkin. Erään joulun aattona oli kuitenkin nekin jauhot päässeet loppumaan. Emäntä laittoi vanhimman poikansa naapuriin pyytämään edes yhtä ruisleipää. Tässä naapurissa oli jouluvalmistelut täydessä vauhdissa. Pullat olivat uunissa juhlan kunniaksi ja tuoksu levisi tupaan, kun leivän pyytäjä saapui. ” Anna kaks”, kuului ukon urahdus pirtin perältä. Niin lähti poika leivät kainalossaan ja tuoreen pullan tuoksu sieraimissaan kohtiaan kohti.

Tavallista taisi olla, että näiltä saloilta mentiin Värtsilän rautatehtaalle töihin. Jokin 10 – 20 km ei ollut matka eikä mikään kulkea aamuin illoin. Olihan sentään polkupyörä keksitty ja talvella luisti suksi. Vähän taisi kärritiet olla muhkuraisia polkupyörälle, mutta kun useamman kerran käytti samaa reittiä , osasi jo pahimmat koleikot väistellä.

Arki taisi olla ankeaa taistelua leivästä. Jotenkin sitä harmautta ja raatamista koetettiin keventää. Monen mökin tanhuvilla mahtoi iloliemikattila porista. Varsinkin erään isännän pontikka niitti mainetta hyvänä juomana. Pian maine kantautui myös tehtaan herrojen korviin. Olihan heillä juhlia, joissa tarvittiin miestä väkevämpää. Aine rupesi tekemään hyvin kauppaansa. Taloudellinen tila nousi ”tehtailun” ansiosta. Elämä väljeni muutenkin, kun kaupasta voi ostaa ihan rahalla.

Pyhäisin käytiin kylässä. Lapset riemuitsivat, kun äiti ilmoitti, että nyt lähdettäisiin rannalla sijaitsevaan torppaan käymään. Oli lämmin kesäpäivä. Eipä aikaakaan, kun koko lapsilauma – omat ja vieraat – olivat vesileikeissä. Vierailija keskeytti puheensa ja jäi kuuntelemaan.” Rannalta kuuluu illuu, pittää hakkii lapset pois.” Olikohan kaikkinainen viatonkin hauskanpito syntiä siihen aikaan?

Ymmärrettiin kuitenkin, että koulutus oli tie vauraampaan elämään. Niin pääsivät ainakin nuorimmat lapset kansakouluun. Vanhimmille taisi riittää kiertokoulu. Koulumatkat olivat pitkiä. Käveltiin metsäpolkuja pitkin salojen poikki. Usein lasten polut yhtyivät ja kulku jatkui suuremmalla joukolla. Syksyisin metsätaipaleet olivat pimeitä. Varsinkin ennen joulua ilta ehti muuttua pilkkopimeäksi, kun kuusijuhlan ohjelmat harjoiteltiin aina oppituntien päätyttyä. Äidin huoli lapsista purkautui usein huhuiluun sinne päin, mistä tiesi lasten tulevan. Kun hän kuuli tulijoitten vastaavan vastakkaiselta vaaralta, saattoi hän mennä rauhallisin mielin jatkamaan askareitaan.

Nyt näillä samoilla seutuvilla kulkevat marjastajat ja sienestäjät. Eräällä suolla jalka sattui johonkin esineeseen. Kun se kaivettiin esiin, se osoittautui viinapannun hatuksi. Marjastaja otti muinaismuiston kainaloonsa ja naulasi sen ulkorakennuksen seinään räystään alle. Seuraavana kesänä teki västäräkki siihen pesänsä ja kasvatti siinä parven pieniä pyrstönheiluttajia pihapiirin asukkaitten iloksi.

Veera