Läksin kesäkuisena hellepäivänä onkireissulle, mutta voi kamala, eipä tullut lakkia mukaan. Ongella pitää olla lippalakki tai lierihattukin käy. Muuten ei näe milloin ja miten kala syö. Auringon paahteessa on pää suojattava liialta paahteelta muutenkin. Niinpä piti etsiä mitä tarkoitukseen sopivaa löytyisi omasta autosta ja ellei löytyisi niin sitten roskisia penkomaan. Onneksi löytyi itseltä pahvilautasia ja maskeja (hengityssuojaimia).
Tuotekehittelyä
Tuossa ei ollut paljon kehittelemistä. Kun ateria on syöty ja lautanen nuoltu niin se ylennettiin päähineeksi. Päässä pysyminenkin hoitui maskin kuminauhoilla kuin itsestään. Kiitos hörökorvien. Kokeilin sellaistakin versiota, mihin laitoin syvän keittolautasen tuon matalan lautasen päälle ja maskilla kiinni. Hyvin toimi sekin, mutta jääköön juhlamalliksi.
Tunnen paikkakuntamme historiasta tapauksen, jossa emäntä niin ikään asetti isännän päähän keittolautasen – tosin ennen kuin isäntä oli ehtinyt syödä kalakeittonsa. Tuli ilmeisesti ansaittua samalla suojakertoimetkin.
No heh, heh!
Hätä keinot keksii, sanotaan…..
Tää unohti lippiksen kotiin viime kesän helteisellä Kotka-Hamina reissulla, ryhmän aikataulut olivat niin tiukat,
etten ehtinyt mihinkään kauppaan uutta etsimään. Onneksi yöpymispaikkamme kulmilla oli kirppis, josta
löysin kuin löysinkin parilla eurolla jonkun itse tekemän , sinivalkoruudullisen lierihatun. Vieroksuin sitä vielä viime
suvena, mutta tämän kesän helteillä se on osottautunut mitä mainioimmaksi päähineeksi, on nimittäin
ohutta puuvillakangasta.