Hölinäteollisuus

Olen ihastunut. Ihastukseni kohde on Tuija Siltamäen pakinat. Tämä nuori nainen kirjoittaa nuoruuden vimmalla ajankohtaisista aiheista. Ei mitä tahansa lätinöitä vaan raikkaalla näkemyksellä kipakoita juttuja nyt Ylelle. Hänen eräästä nollatoleranssi ilmaisua tölvivästä tarinastaan löysin tuon, minulle entuudestaan tuntemattoman sanan ”hölinäteollisuus”.

On kelpo sana käytettäväksi kuvaamaan julkisuudessa käytäviä keskusteluja joissa selitetään kovasti jotain asiaa mutta ei sanota mitään. Tai jos sanotaan, sanotaan turhanpäiväisyyksiä. Esimerkiksi käy eri sosiaalisen median alustat missä tämän kaltaista keskustelua usein käydään.

MITÄ SE SOME ON?

Onko Verkkolehti Värtsiin kirjoittaminen somettamista?

Määritelmän mukaan sosiaalisella medialla tarkoitetaan internetin palveluita ja sovellutuksia, joissa yhdistyy käyttäjien välinen kommunikaatio ja oman sisällön tuottaminen. Onko tämä siis osa hölinäteollisuutta? Taitaa olla jos siltä näyttää ja tuntuu. Ehkä yksi syy sille että aika pieni joukko ihmisiä tänne kirjoittaa? Monelle some tai somettaminen on kielteisiä tunteita herättävä sana. Syystä kyllä mutta ei koko satoa pitäisi tuhota muutaman mädän omenan takia.

Internetin ihmeellisessä maailmassa on paljon hyvääkin. On paljon mainioita sovellutuksia ja alustoja kuten tämä verkkolehti Värtsi! Miksi sitten monelle tämä hölinäteollisuus herättää negatiivisia tunteita, myös minulle? Kai siksi että netti on kuin huonosti järjestetty yleisötapahtuma. Jokainen saa touhuta omiaan ilman yhteisesti sovittuja pelisääntöjä.

Se on tietysti myös mahdollisuus mutta kukaan ei taida osata ennustaa mihin se lopulta johtaa. Synkkien, epämiellyttävien juttujen lisäksi somessa käydään paljon harmitonta töröhuuli-keskustelua joissa sanojen ja asioiden merkitys voi olla ihan jotain muuta kuin mitä ne alkuperäisesti ovat.

OLLAAN YLPEITÄ

Nykyisin ollaan ylpeitä mitä moninaisimmista asioista. Tottakai ollaan ylpeitä itsestään tai jostain tekemisestä jossa sanoja on onnistunut omasta mielestään vähintäänkin hyvin.

Tosi asiassa homma on voinut mennä totaalisesti ns vihkoon. Sitten osoitetaan empatian kykyä olemalla ylpeitä kavereista, tutuista tai vaikka aivan tuiki tuntemattomista kun halutaan osoittaa että sanoja on niin ihana ihminen että kykenee olemaan ylpeä muustakin kuin itsestään. Ylpeä voi olla myös tavaroistaan, siitä mitä syö, että on maksanut bussilipun. Mennyt illalla nukkumaan ja herännyt aamulla jne… Meillä Värtsilässä sanottiin ennen että ylpeys käy lankeemuksen edellä. Se oli pahin kristillisen opin kuolemansynneistä. Ylpeys sanana ja tarkoituksena on menettänyt alkuperäisen merkityksensä hölinäteollisuuden seurauksena.

Sanan ylenpalttisesta käytöstä tekee irvokkaan ja älyllisesti loukkaavan se että ylpeys on tarkoitukseltaan negatiivis merkityksellinen sana.

MITÄ VÄLII

Mitä viestiähän kirjoittaja tälläkin jutulla yrittää välittää. Oikeastaan vain ja ainoastaan kahta asiaa:

Värtsi on kiva lehti ja siitä on mukava lukea Värtsilä aiheisia juttuja

Hölinäteollisuus on mukava ja kuvaava sana. Kaikki tuo tämän kappaleen yllä oleva oli siis joutavaa hölinää!

Jälkikirjoitus:

Meidän nykyisellä kylällä asuu Veikko. Veikko on kova kalamies. Veikon veneessä oli pieni 4hv perämoottori. Tässä erään kerran Veikko lopetti onkimisen ja teki rantaan lähtöä. Nykäisi Evinrudea käyntiin. Ei lähtenyt. Veke nykäisi toisen kerran mutta moottori ei käynnistynyt.

Silloin Veikko ruuvasi koneen irti veneen perästä ja antoi sen painua meren syvyyksiin. Kaverit kyseli seuraavana päivänä kalamieheltä että miten sinä nyt noin menit tekemään. Veikko vastasi. -Kerran minä annan anteeksi mutta en kahdesti samasta virheestä.

Toivon että tämä juttuni ei ollut se toinen kerta!