10 comments for “Sana on vapaa – 23/2023

  1. Mielestäni nyt on tämän palstan johdantona aivan poikkeuksellisen mainio kuva. Kiitos kuvaajalle ja toimittajalle!

    Kuvassa on niin ulottuvuutta, monipuolisuutta kuin lumoakin antaen myös mielikuville tilaa ja tunnelmaa. Itse kiinnostuin melko pian kuvan yksityiskohdista, sillä epäilin sitä alkuunsa rakennetuksi koosteeksi.

    Näin silmilläni nimittäin, että kuvassa on kuva kuvassa siten, että virheellisesti luulemani pällekkäiskuvan vasen reuna on sama kuin vasemman kaiteen päätytolppa ja yläreuna sama kuin kaislikon ja nurmikon vaakaraja. Anteeksi, että edes epäilin.

    Ja seuraavaksi lähtivät mukavat mielikuvat kotiseudun laukalle, näytti ihan Sääperiltä.

  2. Joidenkin yksityiskohtien perusteella kuva on rakennettu kooste. Aika taitavasti tehty.

  3. Kuva on ihan tältä vuodelta, One plus matkapuhelimellani ottamani enkä ole käyttänyt mitään filttereitä. Hetki on ihan tällaisenaan taltioitu kotirannastani Sääperiltä. Kuvaa ei ole millään lailla käsitelty, saati ”rakennettu”.

    Mutta onnistunut kuva kaikkineen.

  4. Olin kerran vapaaopiston digikamera-kurssilla (mikä lie ollutkaan nimeltään)
    Opetus meni suunnilleen niin, että ensin otetaan kuva, viedään se tietokoneelle ja aletaan käsittelemään. Meitä oli muutama ukko, jotka olimme kuvanneet muillakin kuin digikameroilla.Tiesimme jotain valotusajoista, aukoista yms. Tiesimme, että hyvän kuvan ottamiseen täytyy nähdä vaivaa. Pitää myös nöyrästi hyväksyä onnistuneet tai epäonnistuneet sattumat. Sitä emme tienneet, että kuvaa täytyy parannella tietokoneella.
    Kiitos hienosta kuvasta Eero-Matti

  5. Kuvaa ei liene käsitelty tai tuunattu, mutta aihetta on vissiin. Jos Eero-Matti on mennyt sääperinrantaan ottamaan auringon maisemaa ja taivaanranta olikin ollut pilvessä. Niin hienosti oivallettu tehdä auringonlaskun värit nuotiolla.

  6. Kymmeniä tuhansia kuvia ottaneena tiedän mikä kuva on ”tuunattu” mikä ei.
    Kuva on onnistunut otos, sanoisin melkein täydellinen. Nyky kännykkäkameroilla
    saa todella hyviä kuvia.

  7. Ottaako valokuvaaja käsitellyn vai käsittelemättömän kuvan kun hän

    – voimakkaasti alivalottunutta negatiivia vedostaessaan poimii esiin yksityiskohtia, jotka ovat olennainen osa kuvan sisältöä?

    – kuvaa valmistaessaan rajaa kuvasta pois kuvaan kuulumattoman tai epäolennaisen kohteen?
    odottaa valon suunnan tai voimakkuuden vaihtumista ja vaikkapa pilvien ryhmittymistä taltioidakseen näkymän?

    – käyttää salamaa tai suuntaa valolähteen haluamallaan tavalla kuvattavaan kohteeseen ja vasta sitten painaa laukaisinta?

    – pyytää malliaan haluamaansa asentoon ja muuttamaan katseensa suuntaa tai pyytää häntä hymyilemään?

    (Maailmankuulu valokuvaaja Yosuf Karsh sai haluamansa kuvan Winston Churchillista säikäyttämällä tätä jo valmiiksi yrmeää kuvattavaa tempaisemalla alituisen sikarin hänen suupielestään enna kameran laukaisua. Oliko siinä kyse kuvankäsittelystä? Tekiköhän Karsh vastaavia temppuja Sibeliusta ja muitakin kuuluisuuksia kuvatessaan?)

    Kännykkäkameran ansiosta kuvien määrä ja myös kuvasaasta silmiinpistävästi kasvaa. Mutta vaikuttavat kuvat kyllä aina erottuvat joukosta. Saattaapa visuaalisen laadun ymmärtäminenkin tarjonnan kasvaessa kehittyä. Joka tapauksessa “hyvän ja huonon” kuvan määrittäjiä on yhtä paljon kuin kuvien katsojiakin. En ole koskaan ymmärtänyt tätä “aitojen ja muunnettujen” kuvien keskinäistä sotaa. Iät ja ajat kuvia on mestaroitu, eikä aina rikollisin tarkoitusperin mutta kylläkin tehovaikutuksia tavoitellen. Silti arvostan klassista valokuvausosaamista, jossa valokuva syntyy piikemmin yksilöllien aivotyön tulokena kuin sarjatulen sattumanvaraisena vahinkona.

    Lainkaan vähättelemättä opiskelua, kokemusta ja teknistä edistystä laadun tuottajana on mukava todeta että lapset ottavat usein ainakin aihevalintojensa puolesta yllättäviä kuvia. He ovat ennakkoluulottomia, vailla kokemuksen painolastia. Mutta kyllähän tämä luovuudeksikin kutsuttu häiriö iän, kokemuksen ja rutiinien kasvaessa korjaantuu.

    Tämän jutun mainiosta kuvasta voi todeta, että myös taitava kuvankäsittelijä pysyy useammasta kuvasta rakentamaan vastaavanlaisen vaikuttavan kuvan, jota tuhansien kuvien ammattilainenkin voisi pitää käsittelemättömänä.

  8. Leo haluaa selvästikin testata ”omantunnon” venymisen rajoja. Ja onhan noita hyvä, edes hetkeksi pysähtyä miettimäänkin, ja jatkaa sitten elämäänsä kuten aina ennenkin. Itse ajattelisin, että silloin aikoinaan laatikkokameralla otetut kuvat olivat niitä kuvaajan kannalta aitoja, käsittelemättömiä kuvia. Mitä sitten sen jälkeen kuvan kehittäjä teki on jo toinen juttu.

    Tuskin nykykuvauslaitteilla edes pystyy ottamaan käsittelemätöntä kuvaa, siitä lukuisat automaattiasetukset pitävät huolen. Vain otettua kuvaa voi parannella tai olla parantelematta. Kuvaamatta jäänyt hieno hetki vain harmittaa, joten eikun kuvaamaan, pakkohan se on joskus onnistuakin.

  9. Alpolta ehkä valokuvaamisen olennaisin motiivi: halu vangita hetkiä elämästä kuviksi. Cartier-Bressonin “ratkaisevasta hetkestä” tietämättömänä minäkin laatikkokameraani lauoin. Kuva ihan sellaisenaan oli ihme.

    Minkäpä sille mahtaa, että monille syntyy pakottava tarve ilmaista aivoituksiaan, kekseliäisyyttään ja luovuuttaan muuntelemalla työvälineensä aikaansaannoksia – koska se on mahdollista. Kehitys kehittyy.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *