Raino haastateltavana pitäjätoimistolla
Lipposen Raino on ollut tuttu näky kylätalon kävijöille. Pitkän huiskea mies, poninhäntä hulmuten viipottaa milloin keittiössä naisväen apuna, milloin pölyisissä varastoissa tavaroita järjestellen. Ja uudella pitäjätoimistolla kun tauluja kiinnitettiin ei tikkaita ei juuri tarvittu.
Aiemmin Raino oli Pitäjäyhdistyksellä määräaikaisessa työsuhteessa, nykyisin hän tekee hommat talkoillen – yhdistyksemme ja kyläläisten hyväksi. Reserviläistoiminta on myös ollut lähellä Rainon sydäntä. Maanpuolustuksen parissa hän on toiminut jo kymmenen vuotta. Raino onkin vakio kasvo mm. juhlatilaisuuksien kunniavartioissa.
Vapaa-aikaan kuuluu aktiivinen reserviläistoiminta
Raino on aito ”salojen” kasvatti sanan varsinaisessa merkityksessä. Hän on koko ikänsä asunut synnyinkodissaan Kenraalinkylän Jumpurassa. Paikka on äiti-Aunen kotitila. Jo pienestä pitäen Raino kasvoi mukaan tilan töihin. Yhdeksän päistä lypsykarjaa hoiti äiti, isä-Martin hakiessa metsurin töillä perheelle lisäelannot.
Raino kasvoi aikana jolloin salot olivat jo tyhjentyneet asukeista. Kaukana olivat ajat kun talot ja torpat sikisivät lapsia ja kyläkoulujen seinät pullistelivat oppilaita. Sisaruksia Rainolla on yksi – pikkuveli Henri joka myöskin asuu edelleen kotitilalla. Naapureissa muksuja ei juurikaan ollut, paras kaveri Jormanaisen Ilmo asui viiden kilometrin päässä Tervavaarassa. Kotien väliä pojat kulkivat polkupyörillä. Metsissä touhuttiin yleensä niitä poikien juttuja. Rainolle hyvin tutuiksi tulivat Tervavaarantien mutkat ja mäet mankeloidessaan polkupyörällä koulumatkojaan. Matkaa kotoa koululle Patsolaan kertyi peräti 13 kilometriä. Lapsuuden kavereita olivat myös mm. ikätoverit Kallion Jukka sekä serkku Matti Avonius.
Ala-asteen jälkeen koulutaival jatkui Kemieen missä Raino suoritti yläasteen ja lukion. Akateemista uraa enemmän häntä kuitenkin kiehtoivat käytännön hommat ja kädentaidot – kokkikoulun Raino kävi Kiteellä. Varusmiespalveluksensa hän suoritti monen rajaseudun nuoren miehen tapaan sissikomppaniassa Onttolassa.
Lapsena kotitilalla oli työhevosia ja olisiko niinä aikoina se kuulu “hevoskärpänen” sitten myös Rainoa puraissut. Armeijan jälkeen hän suorittikin tutkinnon Hevostaloudesta Harjun oppimiskeskuksessa Virojoella.
Hemulin kaviota vuolemassa
Rainolla ei ole koskaan käynyt mielessä Värtsilästä poismuuttaminen eikä hän voisi kuvitella asuvansa kaupungissa. Yhdistystoiminnan lisäksi Rainon rakas harrastus on maastoratsastus. Hänellä on kaksi omaa hevosta – Suomen hevosruuna Hermanius eli Hemuli sekä lämminveritamma Quorcine, jota hän Kertuksi kutsuu. Näiden kanssa hän harrastaa niin kesät kuin talvet. Raino on myös viittä, eli opinnäytetyötä vaille valmis kengitysseppä. Hänen harrastus on myös Itä-Suomen keskiaikaseurassa toimiminen jonka tiimoilta Raino on ollut mukana mm. Savonlinnassa järjestettävillä Tuomaan markkinoilla.
Ritari-Raino Tuomaan markkinoilla viime joulukuussa
Monia muistoja ja kohtaamisia elämänsä varrelta on Rainon muistiin syöpynyt. Ja usein ne liittyvät jollain tapaa juuri hevosiin. Yksi lapsuuden muisto joka on vahvasti hänen mieleensä piirtynyt liittyy heinätekoaikaan. Raino oli pieni poika ja vanhemmilla oli ollut tapana heinäkuormaa purkaessa nostaa Raino hevosen luokin taakse. Tämän hän hyvin muistaa.
Hurja tapaus sen sijaan sattui kun Raino oli ollut ratsastamassa talvisessa maastossa. Yht´äkkiä Hemuli oli noussut pelokkaana takajaloilleen, kääntänyt turvan kohti kotipihaa ja käyttäytynyt muutoinkin hyvin oudosti. Raino oli saanut tehdä totisesti töitä ettei hevonen olisi lähtenyt laukalle. Seuraavana päivänä oli selvinnyt että Hemuli oli vainunnut lähistöllä pyörineet kaksi sutta.
Vaikka Lipposet asuvat “keskellä erämaata” ja Jumpuran metsissä pyörivät kaikki Suomen suurpedot, ovat niiden kohtaamiset silti jääneet vähiin. Petovahingoilta on lähes kokonaan vältytty. Ainoa tiedossa oleva tapaus on niinkin kaukaa kuin 50-luvulta jolloin pihapiiriin eksynyt karhu raateli tilan pässin. Toissa talvena, melkeinpä kotiportailla, oli jäljet siitä kun kaksi sutta oli yöaikaan jahdannut isoa hirveä läpi Lipposten pihapiirin.
Hemuli ja Raino
Tilalla karjaa ei ole ollut enää vuosiin. Maidon vienti Meijerille loppui vuonna 2005 ja viimeiset pari lehmää saatettiin kaiholla karja-autoon 2017. Lehmien lisäksi tilalla oli aiemmin myös lampaita. Koiria talossa on ollut aina.
Edelleenkin Lipposet ovat osin omavaraisia. Juureksia riittää omasta takaa talven tarpeisiin, marjat sekä sienet kerätään vanhoilta tutuilta paikoilta lähimetsistä. Pihapiirissä on myös marjapensaita, takavuosina marjaa kerättiin jopa siinä määrin että tilalta toimitettiin puna- ja mustaherukkaa aina mehustamoille saakka Ilomantsiin.
Salojen nykytilasta Rainolla on sellainen havainto että viime vuosina liikenne on lisääntynyt, varsinkin kesäaikaan. Vapaa-ajan asukkaita on tullut lisää. Eikä hän pois sulje sellaistakaan kuvaa tulevaisuudesta etteikö uusia asukkeja saloille vielä eksyisi. Rainon mielestä maailman tilanteet ja käänteet ovat tekijät jotka viime kädessä vaikuttavat ihmisten haluun maalle muuttoon.
KUVAT: Raino Lipposen kotialbumi
Hyvää työtä toimittajalta!
Onpa mukava juttu mukavista ihmisistä, muutaman kerran olen minäkin aikanaan 90-luvulla tullut käyneeksi tämän Jumpuranvaaran pirtin vieraanvaraa nauttimassa. 👍
Erinomainen juttu! Tervavaara ja Kenraalinkylä lämpimästi muistoissamme.
Miten ihmisestä voidaan käyttää vielä noin loukkaavaa nimitystä, käsittääkseni suomessa ei juurikaan koskaan ole ollut orjuutta ehkä sotavankeja sekä huutolaislapsia on voitu pitää orjina ja heistä on voinut käyttää nimitystä vaikkapa Halttusen Petri eli Petri nimisen orjan on omistanut joku Halttunen
Sauli-poika tulee vain Olavinlinnaan käymään Pyhän Olavin päivänä 29.7, siellä sattuu ja voi tapahtuukki ;-) kun kuvan mukainen linnan suojelija on läsnä kuvan varusteissa :-D.. Tervetuloa kaikki Savonlinnan 385 vuotis juhlallisuuksiin. Riihisaaren maakuntamuseo avoinna, myyntitori keskustassa, ohjelmaa kaikenikäisille niin linnassa kuin kaupungis. yms.