Pietarin parasta juustoa-osa 2

By jore

TALO LÖYTYI KARJALASTA, VÄRTSILÄN PITÄJÄSTÄ

Virkatodistus kertoo että orimattilalainen Amanda Wikman vihittiin avioliittoon Porvoosta kotoisin olevan Gottfried Treuthardin kanssa 11 syyskuuta 1881. Pariskunta kulki juustoa valmistaen Porvoossa,Iitissä ja Elimäellä kunnes asuinpaikaksi vakiintui Myrskylän kartano. Gottfried toimi Kartanon meijerin vuokraajana.

Amandan ja Gottfriedin perhe kasvoi nopeasti.Suuren perheen vuoksi perhe päätti hankkia oman talon, karjan ja meijerin. Perheelle siunaantui kaikkiaan 13 lasta joista tosin kolme kuoli jo vauvana. Gottfried anoi Suomen kansalaisuuden ja talo löytyi vihdoin Karjalasta. Isä Johannes auttoi taloudellisesti ja niin perhe muutti vuonna 1897 Niiralan hoviin Värtsilän pitäjään. ”Hovi oli suuren puiston keskellä, Jänisjoen rannalla, ympärillään avarat pellot ja taustanaan siniset vaarat.”

Amanda oli ruotsinkielinen mutta suomenkielisessä ympäristössä perheen kieleksi vaihtui nopeasti suomi. Meijerin toiminta käynnistyi Niiralan hovissa hyvin. Juustola menestyi ja jo pari vuotta myöhemmin Gottfried palkkasi Karl Lindemanin vetämään juustolan toimintaa. Emmentalia lastattiin proomuihin. Proomuissa se matkasi Jänisjokea pitkin ensin Jänisjärvelle, sieltä Läskelänjokea pitkin Laatokalle, päätyen lopulta Pietariin. Juusto kävi hyvin kaupaksi, olisiko ollut peräti Pietarin parasta juustoa! Paluukuormassa tuotiin kaikkea tähdellistä tavaraa arkeen ja juhlaan. Pietari oli vahvassa nosteessa ja siellä asui maailman toiseksi eniten suomea äidinkielenään puhuvia ihmisiä. Vain Turussa asui enemmän.

Liiketoimet kukoistivat ja elämä oli huoletonta. Tohmajärvellä, Kemien kylässä asui toinen sveitsiläinen juustonkeittäjä, Christian Oesch. Gottfried viihtyi hyvin iltaisin Christianin luona kirschiä eli kirsikkaviiniä juoden. Joskus ukot yltyivät maistelemaan viiniä niin runsaasti että Gottfried nukkui hevosen rattailla kotimatkan. Hänen uskollinen hevosensa ja ylpeyden aiheensa, Pietarista ostettu lämminverinen harmaa ori, osasi kuitenkin tuoda aina isäntänsä kotiin.

Jänisjoen yli ei ollut vielä tuolloin siltaa. Niiralan hovin kohdalla oli lautta. Kerran sitten sattui niin että jokea ylittäessä hevonen joutui veden varaan ja hukkui. Mestari Gottfried päätti että toista hevosta hän ei jokeen hukuta ja rakennutti paikalle sillan. Silta olikin sitten käytössä aina vuoteen 1959 saakka.

Silta valmistui joskus vuosisadan vaihteessa ja sillalla tanssittiin harjakaisia sekä tietysti juotiin harjakaisryyppyjä. Jossain vaiheessa iltaa tuli riitaa isäntien välillä ja juustomestaria lyötiin
heinäseipäällä jalkaan. Vasen jalka meni säärestä poikki ja jäi tuuman lyhyemmäksi kuin toinen jalka.
Kolme vuotta joutui Gottfried ontumaan mutta sitten kohtalo puuttui peliin. Herra Treuthardt kun oli väkevä isänsä lailla hän joutui usein tappeluihin. Kolme vuotta siltapainin jälkeen oli jälleen kostean illan vuoro Värtsilän isolla kirkolla. Sylipainiin jouduttiin sielläkin.Tällä kertaa juustomestaria lyötiin jakkaralla
oikeaan jalkaan. Taas meni jalka poikki mutta sen tapahtuman jälkeen papalla oli taas yhtä pitkät jalat.

Niiralan hovin liiketoimet sujuivat kuitenkin edelleen hyvin vaikka välillä rentouduttiin riehakkaasti. Gottfried laajensi tuotantoaan koskettamaan myös tiiliä joista oli Pietarissa kova pula. Poltettua savitiiltä toimitettiin lotjilla Jänisjokea pitkin etelään. Liekö muuten Savikko saanut nimensä tiilitehtaan savenottopaikkana?
Tarina kertoo että kerran oli Wärtsilän tehtaan lotja ollut hakemassa tiilikuormaa hovilta mutta uponnut yöllä Jänisjoen lastausrantaan. Otto Rummukainen on jossain teoksessaan kertonut tapahtuneesta ja joku
hänen ystävänsä sukeltelikin joessa parina kesänä löytääkseen todisteet tarinaan mutta tuloksetta.
Tähän vastoinkäymiseen ei Gottfried Treuhardtin tarina Niiralan hovin isäntänä päättynyt. Se päättyi onnettomiin juominkeihin kuten vaimo Amanda oli pelännytkin.

Joitakin ystävällisiä herroja oli tullut hoviin kyläilemään. Heillä oli runsaasti juomia mukanaan.Juominkien aikana juustomestari oli pannut nimensä takauspaperiin ja niin meni kukoistava toiminta takausvelkoihin. Vuonna 1910 perhe muutti Niiralan hovista Soanlahden Jalovaaraan ja näin päättyi yksi värikäs aikakausi Niiralan hovissa. Gottfried Treuhard kuoli Mikkelin sotasairaalassa evakkoreissulla 1940.

Otto Rummukainen kirjoittaa:
Henkilö nimeltä Werneri Tietäväinen kertoi että heillä asui Juho Penttinen, eräs juustolan työntekijä. Penttinen oli tuonut juustoa ja tarjonnut sitä talon lapsille mutta he olivat sylkeneet palat suustaan lehmien ämpäriin ja sanoneet että se oli saippuaa.