Mitä ja ketähän sitä äänestäisi kun ei ole tienvarsimainoksiakaan Värtsilässä näköetäisyydellä.
Vihjeiden perusteella löysin lopulta vaalimainosaidan. Olisi pitänyt olla sukset mukana että olisi päässyt näkö- ja lukuetäisyydelle.
Vaalit
Mitä ja ketähän sitä äänestäisi kun ei ole tienvarsimainoksiakaan Värtsilässä näköetäisyydellä.
Vihjeiden perusteella löysin lopulta vaalimainosaidan. Olisi pitänyt olla sukset mukana että olisi päässyt näkö- ja lukuetäisyydelle.
Samaa ihmeteltiin kuntosalilta tullessa. Harmi että ne lainattavat suksetkin pitäisi hakea Kemienmäeltä.
Jos ei tuttua ja turvallista ehdokasta valmiiksi ole niin kokeilkaa vaalikonetta. Karjalaisen sivuillakin on. Kävin itse kolme vaalikonetta eilen läpi ja neljäs on vielä tarkoitus kokeilla. Kaikki suurten medioiden kolme konetta olivat omalta kohdalta aikalailla samaa mieltä poliittisesta suuntaumisestani.
Perinteisten vaalijulisteiden aika taitaa olla (onneksi) lopullisesti ohi. Tienvarsillakin muutama kuva-esitys (so. kuvatus) on saanut pintaansa onneksemme talvisen hunnun. Kuorrutus ei ole pelkästään ikävää, koska ainakin esteettistä tuntumaa arvostava äänestäjä kiittää aura-autojen tekemää kulttuurityötä syvästi. Kuvat kun ovat useimmiten kuin suoraan poliisi-arkistosta. Mutta toisaalta ajatellen ne saattavat antaa myös rehellisemmän näkymän ehdokkaan sieluun.
Digitaaliset, kuvamanipuloidut julisteet verkossa ovat nykyosyyttä. Tosin eräät esitykset eroavat edelleen niin paljon kohteestaan, ettei ehdokasta välttämättä tunnista kuvasta kotiväkensäkään. Paatunut automyyjä -look on vaihtunut Hollywood-tyyliin tavalla joka todellakin hengästyttää.
Mutta joka tapauksessa, kuvilla tai ilman, kauan eläköön demokratia! Kuten Janne ansiokkaasti muistutti, käykää vaalikoneilla, ja äänestäkää edes jotakin… Pääasia että äänestämme!