Liiteri-Matti

Tätä juttua on viime vuosina täällä Värtsissä varmasti kaikkein eniten toivottu ja kaivattu. Henkilökuvaa Jaatisen Matista – Liiteristä. Moni Matin hyvinkin tunteva, ja myös iso osa teistä lukijoista, ette ehkä tunnista tätä Matille takavuosina annettua kutsumanimeä.

Hernevaarassa asusti. ja asustaa edelleen toinen Matti Jaatinen. Usein Matti Jaatisesta puhuttaessa joku saattoikin kysyä kumpaako Mattia nyt mahdat tarkoittaa. Mutta palataan Liiteri nimen syntyyn hetken päästä.

Matti oli jäänyt eläkkeelle rajavartioston palveluksesta 2001 ja touhunmiehenä hän ei halunnut jäädä toimettomaksi. Elämässä mukana seuranneet keräilyharrastukset, sienestys ja marjastus saivat Matin kouluttautumaan luonnontuotealalle suorittaen alan ammattitutkinnon. Opiskelu osaltaan vaikutti myös siihen että Matti ajautui kuin vahingossa mukaan kyläyhdistystoimintaan. Opinnoissaan hän tarvitsi tietokonetta eikä hänellä itsellään sellaista vielä silloin ollut. Pitäjätoimistolla sen sijaan pystyi konetta käyttämään. Jossain vaiheessa toimistolla oli tullut puheeksi Leader-rahoitteinen Rajan Ryssäys hanke johon Mattia sitten pyydettiinkin hankevetäjäksi. Tästä sai alkunsa Matin tänä päivänäkin jatkuva työ meidän värtsiläläisten hyväksi. Hän omaksui nopeasti hankemaailman ihmeelliset koukerot ja niihin liittyvät kiemurat. Uusia Leader-hankkeita alettiin kehittämään. Tältä ajalta juontaa siis tämä Matin kutsumanimi Liiteri.

Matti syntyi ja vietti lapsuusvuodet Kenraalinkylässä. Löytölammen rannalla sijainnutta lapsuudenkotia kohtaan Matilla on hyvät ja rakkaat muistot. Kesät pikkupojalla menivät onkiessa, talvet mäenlaskussa ja hiihtohommissa. Perheen yhdentoista sisaruksen lisäksi kavereita riitti. Siihen aikaan salojen mökit täyttyivät mukulalaumoista. Oli Tarvaisen tyttöjä, Väyrysen lapsia, Myllerit ja Kakkoset. Koululla asuivat Juntuset joista erityisesti Pirjo on jäänyt Matille mieleen. Talot olivat sähköttömiä, lähin puhelin löytyi Kaustajärven vartiolta missä isa-Uunolla oli tapana käydä soittamassa silloin kun tarvetta siihen oli.

Matti ehti käydä kansakoulun ensimmäisen luokan Kenraalinkylässä perheen muuttaessa vähemmän kivisten peltojen äärelle Jänisjokivarteen. Uusi kotipaikka oli valmiiksi Jaatila niminen. Aiemmin sen oli omistanut Armas Jaatinen joka oli Matin isän serkku. Uudessa kodissa oli moni asia kohdallaan – onkipaikka löytyi lähes rappusilta ja kouluun tarvitsi kulkea vain peltosaran yli. Naapurista kalakaveriksi löytyi Väänäsen Kalle jonka kanssa jaksettiin ongella istua usein iltahämäriin saakka.

Kerran yksi onkireissu päättyi Matti-pojan etsintään. Siihen aikaan valloillaan oli ärhäkkä tuhkarokko epidemia. Eräänä aamuna Matti oli passitettu koulusta kotiin rokkoepäilyn takia. Kodin sijaan Matti päätyi ongelle jossa aika vierähti huomaamatta iltaan saakka. Kotiin palattuaan Matti oli talon sijaan mennyt ulkoaittaan nukkumaan. Suuri oli huoli Helmi -äidillä kun poikaa ei iltahämärissä kotiin kuulunut. Pian vanhemmille selvisikin että Matti oli lähetetty aamulla koulusta kotiin, tästä vanhempien huoli kasvoi entisestään. Onneksi onkipojan seikkailupäivä sai onnellisen lopun – joku etsijöistä oli löytänyt nukkuvan pojan ulkoaitasta.

Kerran todellinen tragedia oli lähellä. Perhe oli ollut mennyt jo yöpuulle, pakkasta ulkona oli -30 C ja uunia oli lämmitetty kylmän yön varalle. Liekkö uunin pelti sitten suljettu liian aikaseen, vai mikä oli ollut syynä asuntoon levinneeseen häkään. Isä-Uuno oli kuitenkin havahtunut siihen että kaikki ei ollut hyvin. Hän oli saanut soitetuksi lääkärin sekä Laurin Kettusen taksin. Laurin ja lääkärin saapuessa paikalle isä oli jo tajuton. Ikkuna rikottiin jotta taloon saatiin raitista ilmaa ja perhe saatiin viime hetkellä turvaan. Kolmentoista perheenjäsentä pelastui lähes varmalta häkäkuolemalta. Matti muistaa vieläkin häkämyrkyksestä seuranneen parin päivän päänsäryn sekä pahoinvoinnin.

Aikanaan koulut Värtsilässä päättyivät ja Matin taival jatkui kohti aikuisikää. Sitä ennen hän ehti tutustua moniin eri ammattialoihin. Martti sedän mukana Matti työskenteli erilaisissa raksojen hanttihommissa, toimi kuljetusauton apukuskina – ehtipä hän olla myös juoksupoikana Joensuussa. Rakennusmestariksi kouluttautuminen oli yhdessä vaiheessa myös esillä. Rakennusmestariopintojen sijaan Matti päätti lähteä yhdeksäksi kuukaudeksi ammattikurssille Nummelaan jonka jälkeen edessä oli muutto työn perässä Järvenpäähän. Kolme vuotta vierähti Etelä-Suomessa jonka jälkeen kutsui varusmiespalvelus. Sen Matti onnekseen sai suorittaa toivomassaan paikassa eli Onttolan sissikomppaniassa.

Varusmiespalveluksesta Matti jäi lähes suoraan töihin rajavartiostoon. Monet vartioasemat, sieni- sekä marjametsät, kalojen ottipaikat ja eri työkaverit perheineen tulivat vuosien varrella tutuiksi. Päällystöopiston Matti suoritti Lappeenrannassa ja työura rajavartioston palveluksessa eteni. Onttolassa hän toimi mm. sissikomppanian kouluttajana ja lähes seitsemän vuotta vierähti esikunnan koulutustoimistossa. Myös rajakoirat olivat hyvin vahvasti läsnä Matin työuralla. Koiratoiminnassa hän toimi kauan mukana. Matti oli myös ammattiyhdistysaktiivi. Vapaa-ajat vierähtivät kalastusharrastuksen parissa. Vuonna 1981 Matti oli mukana voittamassa joukkuekultaa rantaonginnan SM-kisoissa. Talvet pilkittiin, kesät ongittiin sekä kierrettiin vetouistelukilpailuja ympäri Pohjois-Karjalaa.

Vuonna 1996 Matti sai siirron Niiralaan, ja näin paluumuutto Värtsilään tapahtui. Rajavartioston palveluksesta hän jäi eläkkeelle vuonna 2001.

Sotilasmaailma oli sotilasmaailma, siviilimaailma eri maailma, Matti toteaa. Eläkkeelle siirtyminen ei kuitenkaan tuottanut sen kummempia vaikeuksia. Päivät saivat uutta sisältöä ensin opiskelun. myöhemmin uuden työuran myötä luonnontuotteiden parissa. Matti oli mukana kehittämässä luonnontuotteiden keräily- ja ostoverkostoa Keski-Karjalan alueella. Yksi kunnianhimoinen hanke vastaavanlaisen toteuttamiseksi Laatokan Karjalaan sen sijaan ei ottanut tuulta purjeisiin.

Monet vuodet mm. Keski-Karjalan Jetinan hallituksessa sekä pitkäaikainen puheenjohtajuus Värtsilän Pitäjäyhdistyksessä ovat muokanneet Matista arvostetun ja rautaisen kolmannen sektorin ammattilaisen joka taitaa niin nykypäivän yhdistyshaasteet kuin erilaisen hankerahojen hakukiemurat. Matin kädenjälki näkyy kyläyhdistyksemme toiminnassa erilaisten työllistämistoimien myötä. Niiden tuominen mukaan olennaiseksi osaksi Värtsilän Pitäjäyhdistyksen toimintaa on hänen ansiotaan. Matin työn myötä yhdistyksestä on tullut merkittävä työllistäjä Tohmajärvellä. Tällä hetkellä Värtsilän Pitäjäyhdistyksen palkkalistoilla on neljätoista työntekijää työllistyen kiinteistöhuollon toimista vanhusten apuun.

Vapaa-ajalla kalastuksen on korvannut intohimoinen penkkiurheilun seuraaminen. Ampumahiihtokisan aikaan ei kannata Matille soitella. Puhelimeen hän ei silloin vastaa. Urheilulajit kiinnostavat laidasta laitaan, mutta ravit ovat Matille se rakkain asia. Kylätalolla on niin monen moiset kerrat saatu kuulla kuinka lähellä pääpottia eilisillan raveissa oltiin… mutta turvan mitalla taas hävittiin.

Värtsilän ja kylien tulevaisuuden suhteen Matti on edelleen luottavainen. Hänen mielestään kehityssuunta on muuttumassa ja tulevaisuudessa yhä useampi kaupunkilainen haluaa muuttaa maalle. Nyt tapahtuva palvelujen alasajo ei tosin ainakaan vauhdita tätä kehitystä.

Matin perheeseen kuuluvat vaimo Yuphin, tytär Jui sekä nuori tyttökissa Milli.

Maanantaina 6.2. Matin täyttäessä 70 vuotta, juhlansa kunniaksi hän järjestää Värtsilän Kylätalolla kaikille avoimet täytekakkukinkerit. Kahvipannu on kuumana klo 14-20 välisen ajan.

Tervetuloa!