Tarinan koonnut Alpo Rummukainen

Otsikon tarina alkaa täältä
Morgamojan Pellisen kämpältä

Johdantoa aiheeseen

Matkailumajan menovinkkejä

Syksyllä osallistuin Tunturikerho Kumpen perinteiselle ruskaretkelle Lappiin. Meitä oli melkein linja-autollinen. Hotellimme oli Inarin taajamassa. Rakennettu alun perin 1930 luvulla matkailumaja, välillä palanut ja rakennettu uudelleen, mutta säilytetty se perinteinen ilme, jossa näkyi kullankaivu ja saamelaisuus. Monet olivat täällä aikoinaan kultahipuilla olemisensa maksaneet. Olimme viimeinen suurempi ryhmä, (bussillinen) joka majoittui tähän hotelliin, koska omistaja oli jo vaihtunut, hotellin nimi ja toiminta muuttui muutaman viikon perästä.

Päiväohjelmaa

Osa ryhmästämme vaelsi koko viikon oman suunnitelmansa mukaan. He vaelsivat Lemmenjoen suunnalla, eli siellä, mihin tämän tarinan tapahtumatkin sijoittuvat. Me muut teimme päivän retkiä eri paikkoihin ja tulimme hotelliin yöksi. Päivällispöytään oli tultava täsmällisesti.
Ilmoitustaululla oli kuvia ja tarinoita täällä vierailleista merkkihenkilöistä sekä kuvia kultamailta ja tietenkin menovinkkejä. Piti vain valita mihin ehtisi mennä. Etukäteen varatut retket Inarinjärvelle, Lemmenjoelle jne sekä museoiden esittelykierrokset piti tietysti hoitaa silloin kun ne on varattu. Muu aika oli vapaata

Museot

Melkein majapaikkammen vierellä oli Saamelaiskulttuurikeskus SAJOS, jossa Saamelaiskäräjätkin pidetään. Joku istunto siellä oli nytkin, mutta päättyi sopivasti ja pääsimme vilkaisemaan heidän parlamenttisaliaan ihan livenä. Ihan samalta näytti kuin telkkarissa miltei päivittäin. Kahvit oli juuri juotu ja kampanisujen tuoksu leijaili vielä tyhjässä salissa. Ihan mieltä lämmitti kun oli tutut Kupilkan kuksat pöydillä

.

Kävelymatkan päässä oli saamelaismuseo Siida ja luontokeskus. Siidassa opimme muutaman tärkeän sanan saameksi. Hiukan kauenpana oli vanha korpihautausmaa, jossa olisi legendaarinen ”Pyrkyripalsta” . Ainakin näissä paikoissa ajattelin käydä.
Jäniskosken nimi tuntui jotenkin tutulta, vanha kirkko olisi sopivan päivämatkan päässä ja Pyrkyripalstan nimi tuntui mielenkiintoiselta. Museopäivänä jäi vielä pari tuntia luppoaikaa ennen päivällistä, joten ehtisin käydä vilkaisemassa mikä se Pyrkyripalsta on. Menovinkkien ohessa oli hautausmaan kuva! Harvemmin näkee menovinkeissä näitä ”loppusijoituspaikkojen” kuvia. Tällä kertaa oli. Mielenkiintoista.

Pyrkyripalstan taustaa

Lapin Lemmenjoen kultaryntäys alkoi 1948 ja ensimmäiset kullan etsijät saivat vallattua koskemattomia joen tai puron rantoja. Ensimmäisten joukossa tuli 1949 Matti Finne kaverinsa Jalmari Hepo-Ojan kanssa. Saivat valtauksen Miessijoen latvoilta. Lähes sata km Inarista lounaaseen. Ensimmäinen kesä meni opetellessa. Kaikki muut läksivät syksyllä pois, valtaosa tyhjin taskuin, mutta Matti Finne päätti jäädä talveksi valtaukselleen. Hän oli tehnyt maastosta löytyneistä tarvikkeista jonkinmoisen kammin, jossa uskoi selviytyvänsä talvesta.

Keväällä 1950 kullankaivajat palasivat ja löysivät Finnen kammistaan. Vielä hengissä, mutta kävelemään mies ei enää pystynyt. Oli melkein nälkään kuollut. Kullankaivajatoverit kantoivat Finnen Jäkäläpään tunturin laelle raivatulle lentokentälle, josta lentokone vei hänet Inariin lääkäriin.

Lääkäri lähetti Finnen Ivalon Toivonniemeen orpolasten ja avuttomien vanhusten hoitokotiin. Hänestä ei ollut enää kultamaille palaajaksi vaan hän kuoli 15.9.1951. Tilanne oli Inarin kunnalle outo. Hänet piti haudata tai lähettää kotikuntaansa, mikä se sitten lieneekään. Inarin korpihautausmaan peränurkkaan hänet sitten haudattiin.

Pellisen kämppä

Kohteen kuvaus
Alueella on kuuluisan kultanelikon, Jukka Pellisen, Heikki Kokon, Kullervo Korhosen ja Jaakko Isolan, kämpän paikka. Kämpästä muodostui kultaryntäyksen keskuspaikka, jossa toimi parhaina vuosina posti, kahvila, majatalo ja jopa kauppa. Alkuperäisistä rakennuksista ovat jäljellä niliaitta, sauna ja kellari. Nykyinen autiotupa on tehty vanhan kämpän mallin mukaan. Morgamojan varrella, lähellä Morgamojan Kultalaa, on vanha lapiokaivualue, jossa on säilynyt hienoja rivinteerauksia. Alueella on myös edelleen toiminnassa olevia valtauksia. Tämä paikka on noin 5 km päässä vesireitin varresta, Lemmenjoen kultasatamasta.

Lapin Kullankaivajien Liitto ( LKL )
Kultaryntäyksen alussa kokoontui 19.9.49 Pellisen kämpälle 27 kullankaivajaa yhdistyksen perustavaan kokoukseen. Päätettiin perustaa Lapin Kullankaivajien Liitto ja rekisteröidä se.

Kaunis ulkomaalainen Petronella oli silloin kämpällä emäntänä. Hän tarjoili kahvia ja paistamaansa mustikkapiirakkaa kokousväelle. Kultamiehet tiesivät Finnen jäävän valtaukselleen talveksi ja niinpä hänet nimettiin ( ehkä leikkimielisesti) kultamaan vartiomieheksi ja kerättiin hänelle palkaksi kolehti, joka tuotti 1500 mk ja 25 g kultaa. Ne lähetettiin nimismiehen välityksellä Finnelle ”viihdytykseksi.” Lähetyksen mukana oli vielä saate : ”Mikäli Matti kuitenkin sattuisi olemaan kuollut niin rahat olisi käytettävä Finnen hautakiven hankkimiseen ja tarjottava Toivonniemen vanhoille kahvit”

Matti Finne kuoli 19.9.1951. Toivonniemen asukkaille tarjottiin Matin laskuun 2 kiloa verokahvia ja puoli kiloa karamellejä sekä 30v myöhemmin haudalle marmorilaatta.

Noin 30 vuotta myöhemmin

Helpommat kultaesiintymät koluttiin muutamassa vuodessa tyhjiksi ja kullan maailmanmarkkinahinnan lasku lopetti kullan käsin kaivuun lähes kokonaan. Samoin Kullankaivajien Liiton toiminta hiipui lähes olemattomiin. Kuitenkin Liiton 30 vuotis ”luokkakokus” päätettiin pitää syksyllä 1979. ”veljeä ei jätetä” -henki eli voimakkaana ”ensimmäisen polven” kullankaivajien keskuudessa. Jotkut kullankaivaja veteraanit kävivät tovereidensa hautajaisissa olivatpa ne missä päin Suomea tahansa.

”Hautausmaan valtaus”

Toistakymmentä kullankaivajaa oli kuollut Finnen jälkeen ja heidät oli haudattu eri puolille Inarin hautausmaata. Kun loppuun saakka aktiivisesti kultaa kaivanut Jaakko Isola kuoli 12.09.1978, esitti Kullankaivajien Liiton puheenjohtaja Inarin papille, että kullankaivajat haudattaisiin jatkossa siihen riviin, johon Matti Finne oli Liiton keräämillä varoilla haudattu. Näin sovittiin ja kullankaivajaveteraani Jaakko Isola, haudattiin ensimmäisenä Finnen viereen. Isola oli tehnyt hyvän kämpän ja asui erakkona valtauksellaan loppu elämänsä ajan. Hän saattoi käydä kaupoilla kerran tai pari vuodessa. Hänet löydettiin kämpältään kuolleena.

Tästä viikko myöhemmin Veikko Nevalainen palasi Isolan hautajaisista valtaukselleen, mutta tulipalo tuhosi hänen kämppänsä ja hän paloi siinä mukana. Veikko Nevalainen haudattiin rivistön kolmanneksi. Viikko ennen 30v juhlakokousta kuoli Väinö Hoppu ja haudattiin rivin neljänneksi.

30 v kokous ja Pyrkyripalstan nimen synty

Kuva ERÄ – lehden artikkelista ”Pyrkyreilläkin on paikkansa” 10/79
– Neljä kultamiestä on jo rinnakkain Inarin kirkkomaalla. Ja koko rivin olen varannut seuraaville, sanoo Kokko Heikki, nykyinen puheenjohtaja.
– Kukahan meistä on seuraavana, miettii Kulta-Korhonen, ensimmäinen puheenjohtaja
– Äläpä suotta vuoroja mieti, niitä on pyrkyreitä tälläkin alalla. Menevät toisen vuorolla, kuului ääni rivijäsenten joukosta.

Tästä jäi Pyrkyripalstan nimi elämään.

Tuhkapyrkyrit

Arkkuhautaukseen varattu alue alkoi täyttyä ja tuhkausta varten varattiin alue keloristi-mistomerkin läheltä. Tuhkalehto sai oman muistomerkkinsa v 2013

Petronella Lapin legenda

Petronella oli hollantilainen nainen, joka tapasi Rovaniemeltä Lappiin menevässä postiautossa geologi Klaus Säynejärven, joka oli menossa kivinäytteitä ottamaan Laanilan ja Lemmenjoen kultaesiintymistä. Petronella pyysi päästä mukaan ja niin he kävelivät reilun 100 km Laanilasta (Saariselän seudulta) Lemmenjoelle. Reitti näkyy alla olevasta kartasta. Matka sinne lienee kestänyt pari viikkoa. Hän pääsi heti kämppäemäntä Tyyne Tähden apulaiseksi ja sai petipaikan samalta laverilta Tyynen kanssa. Geologi sai viikossa näytteet otetuksi ja teki poislähtöä. Petronella pyysi päästä mukaan tarkoituksenaan kysellä matkailumajoilta odottamiaan kirjoituspalkkioita ulkomaisilta lehdiltä.

He matkasivat veneellä Lemmenjoen reittiä Inariin. Raha oli tullut Vuotson majalle. Klaus palasi Helsinkiin, mutta Petronella halusi takaisin kultamaille. Hän sai Inarista tutun kullankaivajan avukseen, joka vei hänet takaisin Lemmenjoen kämpälle, Aluksi matkaa oli tehtävä jalkaisin ja polkupyörällä, koska oli ohitettava mm Jäniskoski.
Ks kartta.

Oli elokuun alku ja kämpän emäntä oli lähdössä kotilomalle ja Petronella palkattiin kämppäemännäksi. Kämppäemäntä-aikaan sattui hänen oma 26v syntymäpäivänsä 11.9. sekä kultamiesten liiton perustava kokous 18.9.1949

Viikko tämän kokouksen jälkeen Petronella läksi miesten mukana ruokaostoksille Inariin ja Ivaloon. Siellä joku oli tunnistanut hänet etsintäkuulutetuksi Helsingissä maksamattomien hotellilaskujen vuoksi. Sana levisi nopeasti myös poliisin korviin. Suojelupoliisi epäili häntä vakoilijaksi ja vei hänet Helsinkiin Rovaniemen kautta tutkittavaksi josta sitten lokakuussa karkotettiin Suomesta.

Siihen päättyi Petronellan Lapin matka. Hänelle kävi kuitenkin kuten monelle muulle Lapin matkaajalle, että sydän jäi Lappiin. Hän oli koko lopun ikänsä kaivannut takaisin Suomen Lappiin, jos ei elämänsä aikana niin hän toivoi tuhkansa ripoteltavaksi Lapin kultamaille. Hän eli lopun elämänsä Kaliforniassa tyttärensä kanssa julkisuutta vältellen.

Petronella palasi Lappiin

Petronella kuoli tammikuulla 2014 ja hänen tyttärensä halusi täyttää äitinsä toiveen ja tuoda äitinsä tuhkat Lappiin. Matkaa suunniteltiin yhdessä Kultamiesten Liiton puheenjohtajan kanssa syyskuulle Petronellan syntymäpäivän ja Kultamiesten Liiton 65 vuotis juhlan aikaan. Samaan aikaan olisi myös Kullan huuhdonnan kilpailut Tankavaaarassa.

Kuitenkin viime vaiheessa tiedotettiin matkan peruuntunumisesta. Tällä haluttiin varmistaa vierailun yksityisyys. Julkisuutta lisäsi se, että Petronellan tyttären ystävätär Jenny O`Connel oli päättänyt tulla kesällä Suomeen ja kulkea kultamailla ne reitit mitkä Petronellakin. Hän oli antanut tiedotusvälineille paljon tiedotuksia ja Facebook kanavan jossa sai seurata hänen tiedotuksiaan. mm YLE haastattelu äänitiedostona
https://yle.fi/a/3-7316220 teksti

Lapin Kansa lehdessä oli artikkeli, että Petronellan tytär oli käynyt tuomassa tuhkat Lemmenjoelle ja Pyrkyreitten palstalle ennalta määrättyihin paikkoihin 2014. Kultamiesten Liitto järjesti matkan salassa, että Petronellan tytär voi täyttää äitinsä viimeisen tahdon rauhassa.

Petronellan tyttären ystävätär Jenny O`Connell vaelsi Petronellan reitin 115 km sekä osa matkaa myös Petronellan tytär Solagne.

Petronellan syntymäpäivän kunniaksi pidettiin pieni juhla KUTTURASSA, joka oli vaelluksen puolivälissä. Siihen tuotin myös vaeltajille muonatäydennys.

Klausin ja Petronellan yhteinen kolmen viikon retki jatkui vielä Kopsusjärvelle, jota ennen käväistiin viemässä Sotajoen Pahaojalla viemässä kultamiehille vihje tulla paremmille kultamaille. Viestin tehosteena oli Klausin tupakka-askin kanteen piirtämä kuva Morgamojalta löytyneestä 160g kultahipusta. (Ns. Pellisen hippu)

Tytär toteutti äitinsä toiveen

Lapin Kansa UUTISET 2014 06-9

Lapin kullankaivajien rakastaman hollannittaren Petronella van der Moerin tytär Solagne Vanrermoer (keskellä) lensi tällä viikolla Kaliforniasta salaa Keskelle Lapin kesää.
Kullankaivajat ja kunniavieraat huiputtivat mediaa, jotta he saivat samoilla Lemmenjoella häiriöttä. Samalla pieni seurue toteutti kesällä 1949 kullankaivajat lumonneen Petronellan viimeisen toiveen kaikessa hiljaisuudessa.
Vandermoer näki ensimmäistä kertaa äitinsä kunniaksi nimetyt Petronellan kukkulat ja todisti, kuinka van der Moerista tehtiin postuumisti Lapin kullankaivajien Liiton kunniajäsen.

Ylläolevan kuvan Saariselän sanomista lähetti Jouko Koivu / tunturikerho Kumpe

Lopuksi

Niin, eihän siellä Inarin hautausmaalla mennyt aikaa tuntiakaan, mutta ”Pyrkyripalstan” tutkiminen jälkikäteen muista lähteistä on vienyt viikkokausia, miltei koko talven. Ajatuksia tähän tarinaan olen poiminut useista lähteistä. Samat pääasiat löytyvät lähes kaikista lähteistä. Pieniä yksityiskohtia löytyy piristykseksi joistakin lähteistä. Esim vain Kiviharrastajien lehti tiesi kertoa, että Jennifer lauloi Tankavaarassa suomeksi ”Lapin luonto luo outoa taikaa…” Joku lähde tiesi, että Petronella matkasi Rovaniemeltä postiautossa. Joku lähde kertoi, että Jennifer osallistui Tankavaaran kullanhuuhdontakilpailuun ja tuli aloittelijoiden sarjassa toiseksi.
Jossain lähteessä mainittiin, että kun Pellinen löysi 160g hipun juuri ”Petronellan aikaan” ja kun geologi Klaus ja Petronella olivat lähdössä sieltä pois, niin pyysivät heitä viemää sanaa tästä hipusta kullankaivajille Kopsusjärvelle ja Sotajoelle. Vakuudeksi Klaus oli piirtänyt kuvan isomus hipusta tupakkiaskin kanteen. Klaus oli antanut karttansa Petronellalle, mikä myöhemmin lienee aiheuttaneen epäilyn vakoilusta.

Kuvia

Tänne päättyi Petronellan matka 2014 tuhkana tunturin tuuleen

”Kuvernöörin virasto”

Lemmenjoen kultaryntäyksen sanotaan alkaneen kun paikkakuntalaiset Ranttilan veljekset löysivät kultaa 1945. Niilo Ranttila löysi Miessin latvoilta hyvin kultaa ja rakensi sinne kämpän. Kultaa löytyi satoja grammoja päivässä ja kilo viikossa. Luin jostain, että kultajuonne oli maan pinnassa ja jatkui kämpän alle. Kämppä piti purkaa ja rakentaa toiseen paikkaan uudelleen. Ylläoleva Niilo Ranttilan kammi on kuvattu 1951 ja on varmaankin sama kuin allaoleva kammi, jota on jo paljon paranneltu ympärivuotiseen asumiseen sopivammaksi. Tässä asui viimeinen ”elinkautinen” Heikki Pihlajamäki elämänsä loppuun saakka

Vierailulla ”Miessin kuvernöörin” luona 1973

Lähteet

Kultahippu.fi
Findingpetronella.com
Luontoon.fi
kiviharrastajien lehti Mineraalia 2017
Kontiolahden lyseon leirikoulun aineistoa 2014
Tunturilatu -lehti 4/2022
Lukijoiden lähettämät kuvat