Pentti Hurrin kauppiasura sai alkunsa Niiralasta vuonna 1963. Ennen kaupan alaa Pentti ehti työskennellä Värtsilän kunnantilalla jonka pihapiirissä sijaitsevassa Renkituvassa hän on syntynyt. Kunnantilan jälkeen Pentti työskenteli jonkin aikaa Niiralan kaupalla kunnes kauppias Tiainen sai Pentin innostumaan kauppiaan urasta.
Pentti ja Leena Hurrin vanhin lapsi Minna syntyi Niiralan kaupan aikaan. Nuori perhe asui silloin kaupan yläkerrassa. Minna oli kuullut myöhemmin kuinka Pentillä oli usein ollut tapana käydä punnitsemassa alakerran kauppavaa´alla perheen uutta tulokasta. Ensin oli punnittu kapalot ja vaatteet, sen jälkeen Minna-vauva vaatteineen.
Hurreilla oli jonkin aikaa kaupat sekä Niiralassa että Värtsilässä. Kauppiaskiireiden keskellä perheeseen syntyivät lyhyessä ajassa Minnan lisäksi Kimmo sekä Sanna. Minna ja Sanna Hurrin lapsuusmuistot ajoittuvat Värtsilän kaupan ajalle. Minna muistaa kaiken tavarapaljouden mitä ympärillä aina oli. Sortimentit olivat laajat – myynnissä oli rakennustarvikkeita, maataloustuotteita, elintarvikkeita sekä kaikkea muuta sekatavaraa maan ja taivaan väliltä. Kauppa kävi, tavaroita toimitettiin ympäri kylää myös kotiin kuljetettuina. Minna muistaa monet reissut Jaska -enon ja äiti-Leenan kanssa niin Asuntorantaan, Valkoiselle talolle kuin aina Kenraalinkylän perukoille saakka. Myös rajavyöhykkeellä sijaitseviin taloihin toimitettiin viikkotilauksia. Muistoissa ovat myös sementtien ja lannoitustarvikkeiden lastaukset käsipelillä Niiralan asemalla. Kaupan pito oli muutoinkin toista silloin – äiti saattoi kaupan takahuoneessa paloitella kirveellä sian puolikasta, Minna muistelee.
Hän muistaa hyvin ensimmäisten kylmälaitteiden tulon. Se oli aikaa kun maitopussit vaihtuivat kartonkitölkkeihin.
Kauppiasperheessä lasten arki pyöri hyvin pitkälle kaupan ympärillä. Milloin oltiin yläkerran toisessa asunnossa Kettusen Lassin ja Aunen luona hoidossa, milloin taas lastenhoitajan kanssa Hurrien omassa asunnossa. Monen monta kertaa Minna sai myös isä-Pentin polvella kassalla istuskella ja oppia samalla hyvän asiakaspalvelun salat.
Perheeseen kuului myös saksanpaimenkoira Hanne jolla suotta taisi olla vähän pelottava maine kylällä. Vaikkei Hanne vihainen ollutkaan niin suojella se lapsia osasi. Kerrankin Minna oli kaatunut pihalla polkupyöränsä kanssa. Lähellä olleen asiakkaan mennessä auttamaan oli Hanne -koira tullut väliin ja kaiketi tuuminut että ”äläpäs nyt liian lähelle meidän Minnaa mene”. Parasta Hanne-koiran arjessa oli Lihakunnan auton vierailu. Silloin Hannelle oli tarjolla aina extraherkut.
Koska kaikki kolme lasta olivat iältään lähellä toisiaan, aika kului helposti omissa leikeissä eikä laajaa kaveripiiriä Värtsilässä olo aikana tytöille ehtinyt syntyä. Toki ystävyyksiä oli. Välillä pihalla pelattiin jalkapalloa Kettusen Lassin kanssa. Kaupan kassan Minna oppi ala-asteikäisenä. Jo lapsuudessaan Minna tiesi että kaupan alalla tulee olemaan hänen työuransa. Sanna kävi ennen omaa kauppiasuraansa kokeilemassa hotelli- ja ravintola-alaa, palaten myöhemmin mukaan perheyritykseen.
Minna ja Sanna ehtivät aloittaa koulutaipaleensa Värtsilässä ennen 1977 tapahtunutta Kiteen muuttoa. Minna kävi kaksi ensimmäistä luokkaa Patsolan koululla siirtyen sen jälkeen Uuteenkylään. Sanna ehti suorittaa ensimmäisen luokan Uudenkylän koululla. Koulun alkaessa hän oli ainoa ekaluokkalainen. Tammikuussa luokkakaveriksi tuli Varosen Eira.
Muutto Kiteelle tapahtui Keskon tarjotessa sieltä rautakauppaa. Toiminta aloitettiin Kupiaisen alakerrasta, myöhemmin yrityksen laajentuessa rakennettiin nykyinen liiketila Puhoksentien varteen.
Vanhemmat eivät missään vaiheessa painostaneet lapsia kaupan alalle vaan jokainen sai tehdä omat päätöksensä uransa suhteen. Siskosten ottaessa yhä enemmän vastuuta itse liiketoiminnasta, silti vastuun yrittäjäriskeistä äiti ja isä halusivat kantaa senkin jälkeen kun aktiivisesta kauppiastyöstä jäivät sivuun.
KUVAT: Sanna Hurrin arkisto
Nykyinen K-Rauta sijaitsee Puhoksentiellä, ei Lappeenrannantien varressa.
Pahoittelut! Osoite korjattu artikkeliin.
Hyvä juttu! Minäkin olin työssä Hurrin kaupassa! Tuli mieleen juttua lukiessa kun Minna kertoi tavaroiden viemisestä valkoiselle talolle. Minä soitin usein asiakkaille että mitä on puutteita, niin joku asiakas oli valittanut että ei saa niin kysyä, koska aina eletään puutteessa😲 siinäpä sitten piti muistaa soittaessa että ei vahingossakaan mainitse puutteista! Aina piti kiemurrella vaikka että, mitäpä sitä tänään laitetaan😂
Mukavaa kun Värtsissä on ollut viime aikoina tietoa entisistä kaupoista ja kauppiaista. Kiitos Eero-Matille.
Itselle nuo Niiralan kaupat ovat aika outoja. Minun lähikauppani oli Osula (Osuusliike Sisä-Karjala) tai tuttavallisemmin Lyytin kauppa Patsolan puolessa nykyisen Savikontien risteyksessä.