Välillä tulee mieleen kevään 2019 kolmen kuukauden insinööriharjoittelu Norjassa. Lähtö oli 19.2. ja paluu viikkoa ennen juhannusta. Menomatkaan meni kokonainen päivä liittymälentoineen ja junamatkoineen Oslosta perille Evenstadiin. Harjoittelun ajan majoituin opiskelija-asuntolassa.
Tehtävänäni oli inventoida ja korjata koekelastusvälineistöä ruutanatutkimusta varten. Tarvittaessa autoin myös kimalaistutkimuksen laatikoiden valmistelussa ja maastoon viemisessä. Ensimmäiset kaksi kuukautta menivät paikatessa Nordic-koekalastusverkkoja ja inventoidessa pyyntivälineitä. Viimeinen kuukausi käytiin Etelä-Norjassa kalastamassa.
Kannatti ehdottomasti käydä tutustumassa naapurimaahan ja sen ihmisiin. Nuoret olivat todella positiivisia ja välittömiä. Oppilaitoksella oli myös vaihto-opiskelijoita Tanskasta, Saksasta, Hollannista, Belgiasta, Ranskasta, Espanjasta, Italiasta ja Puolasta. Iltaisin istuttiin usein koulun piha-alueen nuotiopaikoilla jutellen ja kuunnellen välillä elävää musiikkia. Kansainvälisessä ympäristössä opin, että sarkastinen huumori on selkeästi pohjoismainen juttu.
Maassa toivotetaan suomalaiset tervetulleiksi ja ruotsin kielen taitaminen toimii hyvin ice brakerinä uusiin ihmisiin tutustuessa. Norjan hintataso ei juuri poikennut omastamme, ainoastaan kahvi ja eräät muut nautintoaineet olivat hieman kalliimpia kuin kotimaassa. Maan rento työkulttuuri oli miellyttävä kokemus. Työnsä sai tehdä itsenäisesti ja aikaansaannoksia arvostettiin.
Teksti ja kuvat: Minna Kutvonen
Näkymä asuntolan ikkunastaToimipisteeni oli käytöstä poistetun kotieläintuotantorakennuksen vintillä. Työn alla on pieni rysäViikonloppuisin aika kului mukavasti oppilaitoksen viereisellä Glomma-joella pilkkien. Saaliiksi tuli vain siikaaPääsiäisenä oli loistava keli työskennellä ulkona. Aika kului edellisen pääsiäisen teemalla. Tällä kertaa paikattava nuotta oli tosin pienempi ja työ sujui huomattavasti nopeammin
Pääsiäisenä teimme pienen retken kiertämällä autolla noin 40 km pitkän Storsjön – järven
Vapaa-aikana oppilaat järjestivät erilaisia kilpailuja ja teemailtoja. Kansainvälisessä leivontakilpailussa suklaakorvapuustit saivat kolmannen sijanAhman jäljet. Oli vähän vakuuttelemista vietnamilaiselle kaverille etteivät ole karhun jäljet
Autoin myös kimalaistutkimuksessa käytettyjen pesälaatikoiden maastoon viennissä. Maisemat olivat vaivan arvoiset
Toukokuussa Etelä-Norjan metsäpalojen ja Saharan hiekkamyrskyjen ansiosta näkymät olivat ajoittain suorastaan apokalyptiset
Majoituimme maastotöiden aikana telttaillen. Telttailu helluntaina Holmenkollenilla oli varsin haastavaa, paikallistenkin retkeillessä luonnossa. Harjoittelun päättyessä totesin, että vastaavanlaisiin maastomajoittumisiin kannattanee jatkossa varautua alustan muodosta riippumattomiin yöpymistapoihin
Tavoitesaaliina oli ruutana, mutta sivusaaliina tuli myös näitä omituisia pilkullisia kaloja, jotka vapautettiin mittauksen jälkeen takaisin lampeen. Kyseessä oli ilmeisesti purotaimen
Pienen Stomperudsjönin kalastossa ihmetytti kookkaan ahvenen esiintyminen
Rakkestadin vanha myllyalue tarjosi viihtyisän yöpymismiljöön
Avartava juttu – upeat kuvat! Norja on monipuolisuudessaan vertaansa vailla, pohjoisesta etelään! Eipä olisi mikään mahdottomuus, vaikka itse kukin eksyisi noihin maastoihin ennen pitkää.
On kiva kertomus matkasta ja selkeät kuvat tekstit maisemista ja tilannekuvat esim.nuotasta siitä näkee vähän sen kokoakin ,telttapaikasta ja etenkin mielenkiintoinen kuva sesimyllystä,siitä näkee selvästi nuo rakenteet ja systeemit.
Tosi hyvin kuvattu ja kertomus vastaa todellisuutta hyvä Minna.
Kiitos Minna kun jaoit matkasi meidän mittenkin nähtäväksi. Mikähän niissä ruutanoissa niin kiinnosti ? meillähän niitä olisi riesaksi asti.
Tuollainen siipiraratas mylly oli Kejosen purossa vielä 50-luvulla
Avartava juttu – upeat kuvat! Norja on monipuolisuudessaan vertaansa vailla, pohjoisesta etelään! Eipä olisi mikään mahdottomuus, vaikka itse kukin eksyisi noihin maastoihin ennen pitkää.
On kiva kertomus matkasta ja selkeät kuvat tekstit maisemista ja tilannekuvat esim.nuotasta siitä näkee vähän sen kokoakin ,telttapaikasta ja etenkin mielenkiintoinen kuva sesimyllystä,siitä näkee selvästi nuo rakenteet ja systeemit.
Tosi hyvin kuvattu ja kertomus vastaa todellisuutta hyvä Minna.
Kiitos Minna kun jaoit matkasi meidän mittenkin nähtäväksi. Mikähän niissä ruutanoissa niin kiinnosti ? meillähän niitä olisi riesaksi asti.
Tuollainen siipiraratas mylly oli Kejosen purossa vielä 50-luvulla
https://helda.helsinki.fi/handle/10138/327340. Tuossa on linkki englanninkieliseen loppuraporttiin. Tutkimuksessa selvitettiin olosuhteiden vaikutusta ruutanoiden kokoon.
Olipa mukava lukea ja nähdä kuvia. Onko ikävä takaisin?