Varisniemen suojeluhanke – Osa 2

Varisniemen vanhin puusto on yli 120 -vuotiasta

Artikkelisarjan ensimmäisessä osiossa joka julkaistiin täällä Värtsi -lehdessä muutama päivä sitten taustoitettiin Varisniemen vireillä olevaa suojeluhanketta. Tässä jutussa avataan lisää alueen luontoa.

Varisniemen puustosta ja kasvillisuudesta

Aluetta vallitsee vanha kuusivaltainen metsä, jonka sekapuuna on koivua ja mäntyä. Lisäksi sekapuuna esiintyy pieniä määriä harmaaleppää, raitaa sekä pihlajaa. Puustot ovat olleet pitkään metsätalouden ulkopuolella. Puuston rakenteessa on monimuotoisuudella arvokkaita piirteitä, kerroksellisuutta ja eri-ikäisyyttä. Lahopuuta on muodostunut korjaamatta jääneistä tuulenkaadoista ja puuston ikääntymisestä johtuvan kuolleisuuden vuoksi. Lahopuussa on jatkumo melko äsken kuolleista pystypuista jo pitkälle maatuneisiin sammaloituneisiin maapuihin.

Lahopuuta ja pökkelöä riittää

Ravinteisuus alueella on pääosin lehtomaista kangasta. Rehevimmät alueet ovat tuoretta lehtoa. Maaston piirteet ovat vaihtelevat. Jänisjokeen viettävät rinteet ovat jyrkkiä etenkin alueen itäosassa, mutta myös Myllypyörteen puoleisella sivulla. Alueen sisälle jäävän Varislammen rannalla on erämainen tunnelma. Samoin Varisniemen etelälaidalla, jossa myös joen takana on kapea vyöhyke vanhaa metsää.

Vanhin osuus Varisniemen puustosta on vähintään 120-vuotiasta. Monilta osin puusto on n. 100 -vuotiasta. Palstalta löytyy lisäksi varttunutta rauduskoivuvaltaista, noin 50-vuotiasta metsää. Palstan puustoa ei ole harvennettu, joten sen luontoarvot kehittyvät suhteellisen pian itsestään. Alueen kasvillisuudessa esiintyy mm. sudenmarjaa, lehvä- ja ruusukesammalia. Varisniemestä löytyy myös niittymäisiä avoimia laikkuja, joissa kasvaa runsaasti kultapiiskua. Alue onkin mahdollisesti ollut muinoin metsälaidunta. Lieneekö tästä tullut myös joidenkin käytössä oleva Lammassaari nimi?

Varisniemi kartalla

Luonto- ja maisema-arvojensa vuoksi alue olisi kokonaisuutena luonnontilaisena säilyttämisen arvoinen.

Yksityisestä maanomistajasta jos olisi kysymys, niin METSO-ohjelma olisi selvä tapaus. Epäselvyyttä tähän tuo, kun METSO on pääsääntöisesti yksityisiä varten. Kunnilla ja seurakunnilla tosin on oma laatikkonsa METSOn alla. Kuinka sitten, kun omistajana on osakeyhtiö?

https://metsonpolku.fi/kuntien-ja-seurakuntien-metso

Jos maanomistaja ei olisi alueen suojelusta rahaa haluamassa, niin vaihtoehtona olisi luontolahjakampanja. Alueen luulisi siihen kelpaavan, vaikkei omistaja olekaan yksityinen. Esimerkiksi vuonna 2017 Joensuun kaupunki lahjoitti kampanjaan muutamia kohteita.

https://ym.fi/luontolahja

Kapea vesiväylä yhdistää niemen sisällä olevan Varislammen Jänisjokeen

METSOssa ja Luontolahjassa olisi se puoli jos perusteilla olisi yksityinen suojelualue, niin tällöin maapohja voi jäädä edelleen omistajansa omistukseen.

Yksi vaihtoehto, Suomen Luonnonperintösäätiö, joka ostaa ja ottaa vastaan lahjoituksina vanhoja metsiä, mainittiinkin jo artikkelisarjan ensimmäisessä osiossa. 

www.luonnonperintosaatio.fi

Maakunnasta löytyy myös oma, vähän vastaavanlainen toimija kuin Luonnonperintösäätiö. Sellainen on mm. Tohmajärvelläkin toimiva Lumimuutos Osuuskunta.

http://www.lumi.fi/

Mehiläis(?)haukan pesä löytyy korkealta koivun latvasta

Tätä artikkelia kirjoittaessani en tavoittanut Pohjois-Karjalan Sähkön tiedotusvastaavaa hänen lomansa johdosta joten ihan tämän hetken tilannekuvaa ei valitettavasti saatu mukaan juttuun.

Artikkelin olen laatinut lyhyenä tiivistelmänä metsä- ja luontopalveluyrittäjä, metsätalousinsinööri AMK Janne Leppäsen kattavasta selvityksestä joka perustuu aiemmin syksyllä toteutettuun aluekatselmukseen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *