Varisniemen suojeluhanke – Osa 1

Varisniemi sijaitsee Vääräkosken alapuolella

Varisniemi on luonnonkaunis, monimuotoinen alue Jänisjoki varressa. Se sijaitsee kilometrin päässä Vääräkoskelta alavirtaan. Paikkaa kutsutaan myös Lammassaareksi. Metsäpalstan omistaa Pohjois-Karjalan Sähkö. Maasto alueella on hyvin vaihtelevaa ja niemen sisältä löytyy myös pieni lampi. Kapea kaivanto yhdistää lammen Jänisjokeen.

Alueen puusto on kuusivaltaista sekametsää ja paikoittain hyvin vanhaa. Alueella ei ole harjoitettu metsätaloutta miesmuistiin, ja se onkin säilynyt luonnontilaisena. Tuulen kaadot tai muutoin maahan kaatuneet puut ja pökkelöt ovat saaneet jäädä lahoamaan niille sijoilleen tarjoten suojapaikkoja niin linnuille, pikkunisäkkäille kuin hyönteisillekin.

Jyrkkien korkeuserojen johdosta palsta on maastollisesti haastava joten ihan joka paikassa hakkuita ei olisi voinut motolla toteuttaa. Nyt Varisniemen suhteen on vireillä suojeluhanke. Kuinka tähän sitten on päädytty?

Varisniemi on ollut perinteinen retkeilykohteeni. Syksyllä 2017 otin yhteyttä Pohjois-Karjalan Sähkön tiedotusvastaavaan ja esittelin hänelle, edustamansa yhtiön omistaman, tämän luonnonkauniin metsäpalstan ja kerroin alueen luonnon monimuotoisuudesta. Toin esiin myös sen että lähellä olevilla joillain heidän palstoillaan hakkuita oli tehty, mutta Varisniemi oli edelleen koskematon.

Esitin kysymyksen siitä olisiko PKS:lle suurempi arvo se että alue haettaisiin heidän toimestaan omaehtoiseen suojeluun? Vai se että alue hakattaisiin muutamien kymmenien tuhansien eurojen puunmyyntitulojen tähden, samalla tuhoten tämä arvokas ja koskematon metsä pariksi seuraavaksi sukupolveksi eteenpäin? Metsätalous kun ei kuitenkaan ole Pohjois-Karjalan Sähkön ydinliiketoimintaa. Keskustelussamme toin esiin useaan kertaan sen että tämän kaltainen suojelutoimenpide olisi imagohyöty ja näin mitättömiä puunmyyntituottoja moniverroin suurempi asia Pohjois-Karjalan Sähkölle. Näihin aikoihin PKS asiakaslehdessään toistuvasti korosti uusia, ekologisia arvojaan, markkinoiden kovasti mm. vihreää sähköään.

Perään lähetin sähköpostitse suuren määrän valokuvia. Esitin myös kutsun saapua paikan päälle tutustumaan itse kohteeseen metsäretken muodossa. Lupasinpa vielä serveerata mahdolliselle delegaatiolle nokipannukahvit ja retkieväät luonnonhelmassa. Suojeluasia luvattiin viedä PKS:n johtoryhmään.

Loppuvuodesta, muutama kuukausi yhteydenottoni jälkeen sain viestintävastaavalta tiedon siitä että päätöksiä on tehty, ja että Varisniemen alue jätetään toistaiseksi hakkuusuunnitelmien ulkopuolella. Varsinaista suojelupäätöstä ei vielä siinä vaiheessa kuitenkaan saatu aikaiseksi. Minulle kerrottiin että vastaavia alueita Pohjois-Karjalan Sähköllä olisi muitakin, ja niitä käsitellään yhtenä kokonaisuutena. Varisniemi sai siis jäädä toistaiseksi luonnontilaan.

Muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen keväällä 2022 kerroin Varisniemi -hankkeesta Keski-Karjalan Luonto ry:n uudelle puheenjohtajalle Jenna-Marie Laineelle, taustoittaen aiemmat keskusteluni PKS:n kanssa. Sanoin etten yksityishenkilönä näkisi järkeä puskea suojeluhanketta eteenpäin. Esitin voisiko Keski-Karjalan Luonto ry ottaa hankkeen hoidettavakseen, ja näin jatkaa keskusteluja PKS:n kanssa eri vaihtoehtoja selvittäen. Olin vinkannut palstasta myös Suomen Luonnonperintösäätiölle jossa myös ilmeni kiinnostusta palstaa kohtaan. Pentti Linkolan aikoinaan kirjailijapalkkioillaan alulle saattama Suomen Luonnonperintösäätiö ostaa, ja se saa myös lahjoituksina, vanhoja metsiä eri puolilta Suomea. Säätiö omistaa nykyisin tuhansia hehtaareja suojelumetsää läpi Suomen ja määrä kasvaa kuukausittain. Keski-Karjalan Luonto ry lupautui ottamaan vastuun jatkokeskusteluista PKS:n kanssa.

Koska teistä Värtsin lukijoista iso osa on yksityisiä metsänomistajia, haluan tässä yhteydessä tarkentaa omaa kantaani suomalaiseen metsätalouteen. Parempi siis näin, ennen kuin alla olevassa kommenttikentässä aletaan puiden sijaan hutkia leimakirveellä umpiluutani, sen tarkemmin tuntematta ajatusmaailmaani.

Suomi on kasvanut puusta ja elää siitä merkittävissä määrin edelleen. Kunnioitan yksityisen metsänomistajan oikeutta tehdä pitkälti itsenäisiä ratkaisuja yhdessä eri metsänhoitoyhdistysten ja ammattilaisten kanssa metsiin liittyvissä hoito- sekä hakkuupäätöksissä. Onneksi kuitenkin tieto, ja sen lisääntyminen, bioversiteetin merkityksestä koko elonkehän säilymiselle, on saanut yhä kasvavammassa määrin metsänomistajat miettimään vaihtoehtoisia ja kestäviä tapoja metsäomaisuutensa hoitoon.

Loppukesästä 2022 Keski-Karjalan Luonto ry järjesti Varisniemen alueelle tutustumisretken, mukana katselmuksessa oli myös vanhoihin metsiin erikoistunut luontokartoittaja. Näistä tuloksista ja hankkeen tämän hetkisestä tilasta kirjoitan lisää artikkelin toisessa osiossa.

2 comments for “Varisniemen suojeluhanke – Osa 1

  1. Jälleen erinomainen artikkeli – ja perinpohjaista toimintaa! Vaikka olen olevinaan Vääräkosken maisemissa aikoinaan käyskennellyt, on tuo paikka jäänyt tuntemattomaksi. Mielenkiinnolla jäädään seuraamaan…

  2. Tässä Eero-Matin erinomaisessa jutussa näkyy kristillisen vihreyden alusta: VILJELLÄ JA VARJELLA. Voisiko tätä jatkaa puiden istutustalkoilla? Katumielenosoituksista metsien aukioille puita istuttamaan!!!! Tässä mahdollisuus luonnonsuojelusta kiinnostuneille – Hiilinieluja Suomeen!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *