Hilkka Partanen
Lisäys:
Värtsi / Alpo R
Värtsistä löytyi nämä aikaisemmin julkaistut kuvat, joissa on Hilkkakin mukana
Huutolaistyttöä Hilkka Vänttistä (myöhemmin Partanen) tutkitaan.
Kuva valokuvaamo J Ikonen. Kuvan omistaa Hilkka Partanen
Kuva ollut aikaisemin artikkelissa 18.1.2011 ”Ensin näytelmäseura”
Kesäteattereiden innoittamana..
Kesäteatterien innoittamana olisi mielenkiintoista tietää, tehdäänkö muuallakin päin maailmaa kesäteatteria, esim. pohjoismaissa, ja ovatko ne yhtä suosittuja kuin meillä täällä Suomessa? Huvinäytelmäähän pitää mennä katsomaan vaikka matkojen takaa.
Tohmajärveläiset vetäisivät oikeasta narusta kun saivat estraadille ihan oman kylän tytön, Katri-Helenan. Kiitos siitä kuuluu Kaija Pakariselle, ihailemalleni hienolle näyttelijälle ja tekstittäjälle.
Kyllä sitä ennen vanhaankin, ennen sotia, mentiin turneelle vanhassa Värtsilässäkin. Porukka kuormattiin auton lavalle ja hynttyyt ja lavasteet mukaan. Suosio oli aina taattua.
Oli aikanaan värtsiläisten onni että saatiin Kalle Viherpuu v. 1936 Värtsilään tekemään ”teatterrii”.
Olen jo aiemmin kertonut omistamastamme suuresta ja painavasta, entisen teatterimme valokuvakansiosta (muuta historiallista materiaalia teatterista ei meillä sitten olekaan).
Kiva sitä kansioita on aina välillä selata, tulee haikeita muistoja mieleen. Kansio oli jokunen vuosi sitten Värtsilä-päivillä katseltavana, kera Pusan Sepon kokoaman upean valokuvanäyttelyn.
Värtsistä löytyi ylläolevat kaksi aikaisemmin julkaistua kuvaa, joissa myös Hilkka on mukana
Lavasteet olivat silloin ennen sotia mielestäni hyvinkin tarkkoja. Lavasteet tehtiin aina huolella, oli oikein lavastusmestari palkattuna. Jos tarvittiin metsää niin sitähän tehtiin. Esim. enoni Yrjö Simonen, muuten muusikko, maalasi aidon näköistä metsikköä ja paljon muuta. Nykynäytelmissä näyttäisi lavastuspuoli olevan usein enempi viitteellistä.
Näytelmien kirjoittajat olivat silloin pääasiassa kotimaisia: Kivi, Vuolijoki, Ganth, Pakkala, Syvänne ym. Ulkomaiset kirjoittajat lisäksi.
Yksi tärkeä ihminen, jonka haluan vielä erikseen mainita, oli Vieno Partanen, myöhemmin Lötjönen.
Hän oli se henkilö, joka kirjoitti roolivihkot näyttelijöille. Hän toimi myös ns. iltanäyttelijänä. Hänellä oli suuri ja kaunis käsiala, jota oli helppo lukea. Huolellinen tyttö!
Hän kertoi minulle myöhemmin, että Viherpuu olisi halunnut hänet Helsinkiin teatteriin mukaan, mutta löytyi Leo, iloinen ja komea Värtsilän poika ja niin Vienon teatteriura jäi vain haaveeksi.
Lopuksi toivotan onnea jatkossakin sinne Värtsilän nykyisen teatterin tekijöille! Se on hienoimpia harrastuksia mitä tiedän!
Hyvää syksyn jatkoa kaikille Värtsin lukijoille!
Hilkka Partanen
Toimituksen lisäys
Hilkka mainitsee, että Vanhan Värtsilän teatterista ei ole muistojen lisäksi muuta tallella kuin valokuvakansio ja kellastuneita lehtileikkeitä. Eihän ole huonosti sekään. Suomen Kansalliskirjasto on tallettanut vanhoja painotuotteita digitaaliseen arkistoon ja julkaisee niitä oman aikataulunsa mukaan kaikkien katseltavaksi. Kaikilla ei ole tarvittavaa taitoa niitten tutkimiseen, mutta onneksi jotkut osaavat. Hilkan kanssa tuumasimme, että lisätään tähän yhteyteen Eiran kokoama mahtava kooste
Eira on poiminut Kansalliskirjastosta (vanhan) Värtsilän teatteria koskevia kirjoituksia artikkeliin nimellä ”Kalle Viherpuu Värtsilän Työväen näyttämöllä.” Julkaistu 18.7.2022
Työväen Näyttämötaide- lehden artikkeleja Värtsilästä
Artikkielisarja alkaa näin:
TYÖVÄEN NÄYTTÄMÖTAITEESSA ei Värtsilän nimeä liene aikaisemmin koskaan mainittukaan, vielä vähemmän sen näyttämöoloista puhuttu, joten moni saattaa ihmetellä missä sellainenpaikkakunta onkaanja tuleeko sieltäkin jotain hyvää. Sellaisille lukijoille voimme ensiksikin valistaa, että Värtsilä sijaitsee kaukana karussa Karjalassa, kalevalaisten laulumaiden liepehillä ja toiseksi, se on työn ja toimen paikkakunta, sillä siellä on Suomen suurin rautatehdas, asujaimisto valtaosaltaan työväestöä ja myöskin se harrastaa näyttämötaidetta.
Artikkelit avautuvat klikkaamalla allaolevaa otsikkoa
Kalle Viherpuu siirtyi keväällä Värtsilästä Joensuun Työväen näyttämön ohjaajaksi 1939
Kiitos Hilkalle, että toit taas muistoja ajalta, jolloin valtaosa meistä lukijoista ei ollut vielä syntynytkään. Aivan mahtavaa !
Olen selannut noita vanhan Värtsilän teatteria koskevia Kansalliskirjaston lehtileikkeitä 30-luvulta niin kyllä kauhiasti ihmettelen.. Teatteri on ollut erittäin tuottelias. Uusi näytös joka kuukausi ! Sitä on esitetty 4-5 kertaa illalla sekä halvempina päivänäytöksinä. Lisäksi näytöksiä on käyty pitämässä kauenpana maakunnassa.
Miten ihmeessä on mahdollista harjoitella samaan aikaan seuraavaa näytöstä ja esittää aivan toista, kun valtaosa näyttelijöistä olivat ”oikeissa” töissä.. On ihmetelty, että pienessä 5000 asukkaan Värtsilän pitäjässä oli näin mittavaa näyttämötoimintaa. Tietojen mukaan näytäntökaudessa myydään 10000 lippua ja myytiin paljon arpoja. Enkä niiden turvin voitiin palkata ammattilaisiakin silloin tällöin.
Myös lehdistö on ollut aktiivinen seuraamaan näyttämön toimintaa. Ilmoitukset menivät suunnilleen näin;
.. viides ja viimeinen näytös xxx on ensi sunnuntaina. Seuraavana sunnuntaina onkin ensi-ilta näytännöstä yyy..
Samassa lehdessä saattoi olla sitten kuvaus millainen se tuleva esitys on ja muutaman päivän päästä oli uudessa ilmoituksessa kerrottu kuinka ensi-illassa onnistuttiin
Kalle Viherpuu siirtyi Joensuun teatteriin 1939 keväällä. Olikohan Kallella joku ”etiäinen” kun valitsi näytelmäksi ”serenaadin sotatorvella” .. kun syksyllä sota syttyi ja soi oikeat sotatorvet.