Värtsilän kirkkokuoron konsertti- ja virkistysmatka Ruotsiin. Osa 5

Valtakunnalliset kirkkolaulujuhlat Helsingissä 1966

Kuva: Silja-Linen arkistokuva

Perjantai-iltana noustiin jälleen laivaan Nortaljessa. Yksi kerrallaan noustiin raput ylös. (näkyy kuvassa vasemmalla). Autojonot kulkivat hitaasti. Linja-autot ohjattiin omiin paikkoihinsa. Autojonoissa näyttäisi olevan tuttuja Wolkkareita ja BV-Volvo tai Popedakin.

Pakaasit tungettiin peltisiin kaappeihin muutaman markan korvausta vastaan. Niirasen Erkki ja Peuhkurisen Pentti kiirehtivät yläkertaan valtaamaan parhaita näköalapaikkoja. Jo menomatkalla todettiin, että on pitkä aika istua ja valvoa alakerran ”yhteismajoituksessa.” He saivat sieltä vallatuksi maisemahytin. Siellä sai tällainen laulajaporukka paljon vapaammin korottaa ääntään. Sielläkin istuttiin ahtaasti, mutta saatiin sentään ihailla saaristomaisemaa tai aavaa merta.

Lähes koko yö valvottiin, juteltiin ja laulettiin. Viikon tapahtumat pyörivät mielessä kuin uusintafilmi ikään. Kuitenkin oli käännettävä katsetta eteenpäin. Jo huomis iltana olisi oma konsertti Meilahden kirkossa, johon myös tulevat ne Värtsilän kirkkokuorolaiset, jotka eivät olleet mukana Ruotsin matkalla. Meilahden kirkkoon tulisi myös Joensuun kirkkokuoro yhteiskonserttiin meidän kanssamme. Toivottavasti keritään avata matkasta karheat kurkkumme ja harjoitella sekä omat laulumme, että yhteislaulut joensuulaisten kanssa

Tässä välissä olisi kirkkokuorojen yhteinen harjoitus Stadionilla. Matkalla Helsinkiin poiketaan vielä Kauniaisen Raamattuopistolla, johon Värtsilän edellinen pappi Jorma Juutilainen on järjestänyt majoituksen. Juutilaisen jälkeen Värtsilän seurakunnan paimeneksi tuli Juhana Varonen, joka nyt on mukana matkallamme.

Sivu 24 Mirjan albumista
Hyvinvalvotun yön jälkeen olemme aamu-uutisten aikaan Turussa. Kukahan kerkisi ottamaan kuvan?
Kuvassa tunnistettavissa kuorolaisia Aulikki Karvonen, Alpo R, Pentti Jormanainen.

Millaistahan noissa rapuissa olisi kuljettaa niitä tax-free kärryjä, joita nykyisillä matkaajilla näyttää olevan

Kauniainen

Kauniaisista saatiin turvapaikka matkamme viimeiseksi yöksi


Kauniainen oli puistomaista aluetta, ainakin niiltä osin mitä näimme. Vuosisadan alussa säätyläisperheet ovat rakentaneet tänne hienoja huviloitaan. Eräs niistä oli Villa Björkas, joka nyt oli Raamattuopisto ja meidän koti yhden yön ajan. Alueella oli aittoja muitakin rakennuksia. Ei ole muistissa yövyttiinkö tässä opistorakennuksessa vai jossain muussa. Huoneissa oli hienoja kakluuni-uuneja ja muuta vanhaa koristeellisuutta. Meille tuntemattomia kukkia ja kasveja oli runsaasti sisällä ulkona. Ne olivat ”viherpeukaloisen” opiston apulaisjohtaja Marja-Terttu Tolamon harrastuksen tuotetta.

Villa Björkas

Villa Björkas -Raamattuopisto-rakennuksen historiaa. Rakennus on suojeltu
Mirjan albumin sivu 25.
Marja-Terttu tolamo erään asetelmansa luona.
Monille Marja-Terttu Tolamo on runoilijana tunnetumpi
Kuva: Alpo Rummukainen

Meilahden kirkko.
Joensuun ja Värtsilän kirkkokuorojen yhteiskonsertti

Joensuun- ja Värtsilän kirkkokuorot yhteiskonsertissa Meilahden kirkossa 1966

Maakunnan suurimman- ja pienimmän paikkakunnan kuorot tasavertaisina musiikin saralla. Kuvassa oikealla Joensuun kuoro ja vasemmalla Värtsilän kuoro. Yhteisesityksenä mm Händelin Messiaan alkukuoro Sillä taivainen kirkkaus ja omassa osuudessa mm Kas kirkas nyt kointähtönen.

Joensuun kirkkokuoro esitti omassa osuudessaan mm Buxtehuden Afferte Domino. -Nyt saapukaa kaikki:
Solistina Sinikka Tavi

Kirkas nyt kointähtönen
Espoon nuorisokuoro CANDOMINO

Laulujuhlien kulku

Laulujuhlat olivat kaksipäiväiset, lauantaina harjoitukset ja sunnuntaina varsinainen juhla. Kaukaa pohjan periltä tulleilla on saattanut kulahtaa useampi päivä.

Ensimmäisenä on ilmoittautuminen. Kuoron edustaja käy kuittaamassa kuorolle ennalta tilatut ja maksetut kulkuluvat, ruoka- ja kahviliput. Nykyisin voi olla jotenkin muuten.

Lauantai-iltana kuoroilla on omia konsertteja eri kirkoissa tai vaikka torilla tai spontaanisti missä vain. Meillä se on Meilahden kirkossa.

Sunnuntai, eli juhlapäivä menee tavallisesti niin, että yhteisharjoitukset alkavat aamulla ja sitten on huoltotauko, eli ruokailu ym. Sen jälkeen valmistaudutaan juhlakulkuetta varten. Kulkue marssii Senaatintorilta Stadionille. Ne, jotka eivät pysty marssimaan näin pitkää matkaa liittyvät omaan kuoroonsa vähän ennen Stadionia.

Juhlakulkueen ryhmittyminen Senaatintorilla

Kokoontuminen kulkuetta varten Senaatintorille

..ja 51 vuotta myöhemmin tällä samala paikalla Kirkon musiikkijuhlat 2016

Kuva: Kirkkomusiikki-lehti 1/2022 aukeama ss. 14-15

Värtsilän entisiä kirkkokuorolaisia oli myös paikalla ainakin kaksi; Varpu Lavikainen, tummatukkainen, toisena penkin päässä ja kirjoittaja tuolla jossain ylärivillä

Kuorot järjestyvät kulkuetta varten Senaatintorilla. Kuva otettu Suurkirkon portailta
Mitenkähän kovaääninen vääpeli täytyisi olla, että saisi komennetuksi tuo lauman nelijonoon. Kylteistä erottuu oikealla Puumala, Rantasalmi, ehkä Parikkala, keskellä Värtsilä, Lapinlahti ja vasemmassa reunassa Eno
Värtsilän kuoro valmiina. Odotetaan liikkeelle lähtöä. Selin oleva mies näyttää Tohmajärven nuoriso-ohjaaja Jukka Markkaselta. Tohmajärven kuoro saattaa olla meidän edellä.


Kuorot ovat kokoontuneet Senaatin torille Suurkirkon eteen ja sivulle. ”Seremoniamestari” ohjeistaa kuorot 4-jonoon, eli neljä rinnakkain ja monta peräkkäin. Ohjelmavihkosessa on kuorojen järjestys kulkueessa, jota on noudatettava. Kulkue lienee ollut kilometrien mittainen, olihan meitä noin kymmenen tuhatta kulkijaa. Poliisi ohjasi kulkuetta ja laittoi sen tarvittaessa poikki päästäen muutakin liikennettä kulkemaan. Perille Stadionille tultaessa oli noudatettava opasteita ”lapsikuorot, nuorisokuorot, altot, sopraanot jne..” koska tämän jälkeen paikkojen vaihtaminen ei ole suositeltavaa. Se on suorastaan yhtä tuomittavaa kuin teatterin penkkiin myöhästyneenä saapuminen.

Tekstitystä kuvan reunoilla: ”Veke vetää Värtsilää tuhatpäiseen joukkomarssiin juhlakentälle”

Värtsilän jälkeen marssii Saaren ja Imatran kuorot

Wau, mitä tahtimarssia
Kyllä on uljas tämä Suomen Olympia Stadion
Kuvassa vas: Arja Piipponen, ? , Tuula Jaatinen, Eila Pitkäkangas, Tuula Kettunen.
Jussi Lindström, ?, ? oikealla Veikko Niiranen
Nämä ”nuoret” näyttävät olevan ylemmän kuvan kumpareella takimmaisen petäjän paikkeilla, koska etummaisen petäjän oksa näkyy kuvassa
Kansallispuvut olivat kauniita

Mieleen jäi kun suurkuoron johtaja seisoi tuolla orkesterin etupuolella.. Hänellä oli valkoiset pitkävartiset rukkaset, ja hän heilutti käsiään kuin semafori ikään. Ohjeita hän puhui johonkin megafoniin tai mikrofoniin ja ääni kuului eri aikaan stadionin äänitorvista, eikä saanut oikeastaan mitään selvää. Se ei ollut miellyttävää äänentoistoa. Vaikka sanotaan, että ”ennen oli kaikki paremmin” niin kyllä nykyisin äänen toisto toimii paremmin. Kaikuvien äänien sekamelskassa laulaminen on aikamoista kompromissien keksimistä. Juhlavaahan se on mutta mutta..

Alla sanomalehti Karjalaisen artikkeli kuoron matkasta

Lehtileike, joka ratkaisi lähes kaiken
Lehtileikkeen lähettänyt Olli-Pekka ja Jaana Sistonen (os. Tikka) sekä Leena Ikonen.

Kiitoksesksi Suvivirsi Joensuun laululavalta



Vapputervehdys pappilassa

Tuolloin 60-70 luvulla Värtsilän kirkkokuorolla oli tapana käydä Vappuaamuna tain päivänä tervehdyskäynnillä papin perheen luona. Ei se ollut yllätyskäynti, koska simaa ja munkkeja oli pitänyt valmistaa suurehko määrä.

Luonnollisesti kuorolla on tuliaisena keväisiä kuorolauluja. Muutama muistuu mieleen

– Aurinko armas meille kun loistaa..
– Tuulet leudot tuoksuaa sinilaineet läikkyy
– Miksi leivo lennät Suomehen niin varhain kevähällä
– Oi katsohan lintua oksalla puun
– Pikkulintu riemuissaan
– Nyt saapui aika kukkasten

Kuuntele

Kiitokset

Suuret kiitokset kaikille avustajille. Ilman teidän apua ei olisi tätä juttusarjaa syntynyt.
Kiitokset Pitäjäyhdistykselle palstatilasta ja Eiralle opetuksesta.
Kiitokset Maakuntakirjastolle lehtileikkeiden ja äänitteiden etsimisestä.

Alpo Rummukainen

Share

6 comments for “Värtsilän kirkkokuoron konsertti- ja virkistysmatka Ruotsiin. Osa 5

  1. Kiitos Alpo kelpo matkakertomuksesta!
    Tämä avasi hiukan kuuluisan Värtsilän kirkkokuoron tarinaa ja herätti samalla lisää kysymyksiä.
    Paljonko kuorolaisista oli,kuinka usein harjoiteltiin
    minkä ajan kuoro toimi,pääsikö kaikki halukkaat mukaan,loppuiko toiminta yhteisellä päätöksellä jne?

  2. 75
    Kuorolaululle oli kiinnostusta tuohon aikaan. Värtsilässä on ollut kirkkokuoro 30-luvulta asti. Lisäksi vanhan Värtsilän aikaan on ollut muitakin kuoroja ja orkestereita. Se miksi ne olivat nimenomaan juuri kirkkokuoroja saattoi johtua siitä, että jonkun täytyy tehdä se harjoitustyö ja työstä pitäisi saada palkkakin. Harva on niin tulisieluinen vapaaehtoinen, että harjoittaisi kuoroa epämääräisen ajan. Kanttori saa kanttorin toimestaan palkan, nykyisin kanttorilla on vapaapäivä maanantaina, tai sopimuksen mukaan, mutta Teuvo Tikalla oli koulupäiviä kaikki muut. Kirjassaan hän sanookin eräässä vaiheessa väsähtäneensä aivan totaalisesti. Elämätilanteet muuttuivat ja Tikka muutti Kiteelle 1974. Ei kuoro vielä siihen kokonaan loppunut, mutta muutti muotoaan. Samoihin aikoihin työnantaja siirsi minut Lieksaan, joten en tiedä siitä tarkemmin. Kuorolauluharrastus yleistyi Vapaaopistojen ohjelmissa ja laulajia siirtyikin runsaasti sinne.

    Ruotsin reissun aikaan laulajia on ollut noin 50, joista matkalla oli 38 (Karjalaisen kirjoituksessa on väärin 28), ja ketkä eivät päässeet viikoksi markalle niin tulivat laulujuhlille ja Meilahden kirkon konserttiin

    Irene Peuhkurinen on tehnyt v2011 artikkelin ”Ensin on idea”, jonka minä vasta nyt sattumalta löysin. Siinä on paljon tästä Teuvon ideasta.

    https://vartsi.net/2011/03/06/ensin-on-idea/

    ja toinen, jonka kommenteissa on hyvin käsitelty tätä kuoroa.
    https://vartsi.net/2019/03/25/vartsilan-kirkkokuoro/

  3. Hienoa työtä Alpo, tätä tarinaa oli mielenkiintoista lukea!
    Minä olin vähän yli 15 vuotias, kun matkaan lähdettiin eli ilmeisesti nuorin osallistujista. Reissusta ei ole jäänyt juurikaan muistikuvia. Sen muistan, että minua vähän kiusoiteltiin. Olin laivalla nukkunut Juhana Varosen olkapäähän nojaten. Minä en siitä kuitenkaan traumoja saanut, koska tunsin hänet hyvin oltuani pappilassa pikkupiikana ja myös kirkkoherran viraston kanslistina.
    Yritin muistella, miksi minä pääsin matkalle niin nuorena kuorolaisena ja sitten keksin: syy taisi olla Niirasen Lempin tai Lahjan kansallispuku:)

  4. Huikean koosteen päätös, kiitos!

  5. Tikan Teuvosta oikein hyvä juttu tuossa ylhäällä. Teuvo oli välkky, jopa liian välkky saadakseen puolelleen resursseista päättävät tahot. Mutta parempi niin, opportunisteja kun on maailma väärällään.
    Yksi kaikkien aikojen sykähdyttävimpiä kolumneja on Teuvon Koti-Karjalaan aikoinaan muotoilema, isolla valkoisella palstalla loistava allekkainen teksti ”Onko Kitee Kulttuurikaupunki – Ei”
    Lehtileike komeili Kiteen kulttuurisihteerin Marjalla Varpaisen kanslian ilmoitustaululla julkaisustaan lähtien. Aina käydessäni siellä naurettiin Marjatan kanssa itsemme klinikkakuntoon.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *