”Sipikilpailun” oikea nimi olisi Rajavartiolaitoksen radioliikenne- ja viestinsieppauskilpailu
Sipi- sähkötysradioille tarvittiin viestittäjiä.
Sipi-radioita lienee valmistettu noin 130 kpl ja ne oli sijoitettu Laskuvarjojääkärikoululle. Sieltä niitä lainattiin tarpeen mukaan muihin joukko-osastoihin, varsinkin sissiradistien käyttöön. 70 luvulla alkoi tulla uusia partioradioita.
Näiden uusien Sipi – radioiden käyttöön ei Rajassa annettu minkäänlaista koulutusta, vaan radion mukana olevaa käyttöopasta apuna käyttäen toiminta oli opeteltava itse.
Rajavartiolaitoksessa näiden uusien radioiden käytön opettelemiseksi toimeenpantiin vuosittainen radioliikennekilpailu. Sen tarkoituksena oli kiinnostuksen ja itse oppimisen avulla tehdä kalusto tutuksi. Tämä onnistuistui erinomaisesti. Kilpailijoita olisi ollut enemmänkin jos Sipi-radioita olisi ollut enemmän saatavilla. Sen vuoksi tehtiin kilpailuun kuuntelukilpailu, jossa pelkästään kuuntelemalla siepattiin varsinaisten kilpailijoitten sanomia. Alla Heino Turunen kertoo omasta osallistumisestaan tällaiseen kuuntelukilpailuun.
Sähkötyskurssit ja luokkakokeet
Sähkötyskoulutusta järjestettiin eri joukko-osastoissa. Oppiminen testattiin järjestämällä radioviestittäjän luokkakokeita. Yksi niistä järjestettiin Onttolassa. Ylläolevassa kuvassa näyttäisi olevan puolenkymmentä Pohjois-Karjalan rajamiestä ja toiset ovat muualta päin Suomea. Kolmella on oikeassa rintataskussa joku merkki, se saattaisi olla radioviestittäjän merkki. Muistaakseni sellaisen viestitystaidon ylläpitämisestä maksettiin mientä palkanlisääkin
Alpo Rummukainen
Heino Turunen jatkaa:
Kuva: Heino Turunen. Mahdollisesti 1987
”Sipikilpailuthan” olivat jo perinne tapahtuma. Lisäksi tuli 80 luvulla samaan yhteyteen viestinsieppaus-sarja. Rakensin Pappilantien osoitteeseen diboliantennin jonka toisen pään heitin sähkölinjan yli ja toiseen päähän piti rakentaa 10 metrinen masto. kun silloin asuttiin vielä pellolla.
Tohmajärven kommppania joutui aika-ajoin järjestämään kertausharjoituksia, joihin kuului viestiryhmä sähköttäjineen. Joskus 80 luvun alku puolella Sotilaspiirin laittamaan kalustoon kuului myös puhelinkeskus joka raahattiin kerran Kutsun korpeenkin telttamajoitukseen.
Heino Turunen
Sipiradio
Sipiradion kuvat ja tekstit Alpo Rummukainen
Sipi on pieni transistoriradio. Virtalähteenä 4kpl 4,5 v litteitä paristoja.
Varusteet: Kuulokkeet, heittopaino, koetuslamppu (taskulampun polttimo) ja antenni
Radion toisessa kyljessä on taulukko, jonka avulla etsittiin vastaanottimen taajuus. Toinen kylki (valkoinen) on lyijykynällä kirjoittamista vaten.
Tässä kaikki tarvittavat. Radio, sen päällä kuulokkeet, takana antennikela ja polttimo.
Polttimolla voi tarkastaa onko pattereissa virtaa. Laittamalla polttimo antennin paikalle (rinnan) nähdään lähettääkö radio. Polttimo sarjaan toiseen antennilankaan näyttää onko antenni ”vireessä”
Lisäys Heino Turusen juttuun
”Sipikilpailun” tulosluetteloista poimittuja tietoja
Entinen Lapin Nuorgamin mies lähetti kilpailujen tuloksia, joista poimin hänen luvallaan jotain kiinnostavaa.
Kilpailut järjestettiin vaihtelevasti eri vuodenaikoina. Kisa kesti kaksi vuorokautta kahden tunnin jaksoissa yöllä ja päivällä
Radioliikennekilpailuun osallistui vuosittain 35 – 40 ja viestinsieppauskilpailuun vaihtelevasti 10-20 osallistujaa
Osallistujat jakaantuivat seuraavasti:
Lapin Rajavartiosto (LR) 15
Kainuun ( KR )-, Pohjois-Karjalan (P_KR) ja Kaakkois-Suomen (K–SR) rajavartioistoista 5 asemaa
Merivartioistoista 1-2 asemaa. Helsingin kilpailija oli yleensä pystyttänyt asemansa jonnekin Keskisuomeen, pois kaupungin häiriöistä.
Pisteiden jakaantuminen.
Jokainen hyväksytty yhteys 1 piste
Alle 50 km yhteydet hylätty
Yli 300 km yhteyksistä matkapisteitä 100 km välein
Yhteysetäisyyksiäkirjattu eräänä vuonna näin
yli 300 km yhteyksiä 98
yli 400 km yhteyksiä 58
yli 500 km yhteyksiä 17
yli 600 km yhteyksiä 8
yli 700 km yhteyksiä 4
Pisimmät yhteydet olivat
Muonio – Särkisalmi noin 750 km
Lieksa – Nuorgam noin 750 km A. Rummukainen – Mauri K
Nämä ovat huomattavan pitkiä yhteyksiä melkeinpä taskuun mahtuvalla 1 w pienitehoisella radiolla. Sipissä on käytettävissä kolme taajuutta (kanavaa) joten jokaisella jaksolla on vähintään kymmenen asemaa äänessä yhtä aikaa. Kaikilla on siis sama lähetysteho 1w, joten kuuntelutaito ratkaisee hyvin paljon.
Tulosten perusteella radioliikennekilpailun voittoja näyttää menneen Lapin Rajavartiostoon sekä Kajaaniin. Joku voitto on tullut P-KR:n asemillekin.
Rj A. Rummukainen v 1969, ja Rj L.Hartikainen v 1971 Tohmajärvi ja Rj A. Väisänen 1978 Lieksa
Viestinsieppaus kilpailussa P-KR :n edustus oli vahva. Yleensä lähes puolet kaikista osallistujista
Valvonta-asemat tarkkailivat liikennettä ja virheiden vuoksi vähennettiin piseteitä ja annettiin huomautuksia.
Jos esimerkisi lähettäjän ja vastaanottajan pöytäkirjassa oli eroa jonkun sanoman kohdalla, niin viestinsieppaajien pöytäkirjoista voitiin tarkistaa, oliko virhe lähettäjällä vai vastaanottajalla.
Suomalainen tuote. Käteen käyvät käyttökytkimet. Vasemmalla pyöreä lähetystaajuuden (kiteen ) valinta 1-3. Iso kytkin Läh= lähetys A1=sähkötyksen vastaanotto. Tätä voi käyttää vaikka rukkaset kädessä. Keskellä pyöreä = lukittu vastaanottotaajuus. ”Ääni” = äänen voimakkuus, B.F.O. taajuuden hienosäätö. Näitä säätimiä voi käyttää vaikka pimeässä.
Kilpailujen hyöty
Kilpailuista opittiin tietämään, mitkä taajuudet toimivat mihinkin vuoden- ja vuorokauden aikaan. Kilpailijat oppivat pystyttämään antenneita kesällä ja talvella sekä yöllä pimeällä. Kilpailijoiden kannalta tämä oli vuoden odotettu kohokohta.
Oletko ollut mukana Sipikilpailussa?
Jos sinulla on jotain muistoja Sipikilpailuista niin voit itse kirjoittaa kommenttikenttään tai lähettää toimitukseen sähköpostilla verkkovartsi@gmail.com tai Alpolle alpoaatos42 et_Gmail.com
Lisäys Värtsi / Alpo Rummukainen
Olin 50vuotta sitten armeijassa Erillisessä Viestissä. Titari on ritari ja kelamies keisari, sanottiin. RUK:ssa oli viestikomppanian vääpelinä:Vääpeli Pertti Pitkänen s.1939 Värtsilä. Onpa viestikalusto sekä viestiliikenne säännöt varmaankin hieman muuttuneet. Miehet ei.
Ensimmäisessä ryhmäkuvassa minä olen kolmas oikealta, reunimmaisena ylituomari maj. Joku. Välissämme Väisäsen Arvo Lieksasta ja oikealla puolellani Peltomaan Pauli Tohmajärveltä. Muut kurssilaisetkin PKR:n miehiä. Takarivissä vasemmalla toinen tuomari Merivartiostosta. Kuva on toisen luokan päätöksestä oka oli esikunnan upseerikerholla.
Me asevelvolliset saatiin suorittaa myös puhelinmiestutkinnot niin puhelin-sähköttäjälinjoilla:Luokat 3,2,1 ja niistä sai kuntoisuuslomia. Lisäksi sai todistuksen, jos pykii teknillisiin oppilaitoksiin niin palveluajasta sai setsemän kuukautta työkokemusta. Jos muistan oikein, Riihimäen Viestirykmentin sähkötysennätys oli Lasse Mårtensonin nimissä. 160 virheetöntä merkkiä/min otettu vastaan ja lähetetty. Kuvassa näyttäs olevan virolainen keskus? Allekirjoittaneella oli RUK:n jälkeen niin paljon kuntoisuuslomia rästissä, etten enää viihtynyt kasarmilla.RUK kurssin riimus oli Tarmo Pukkila. Myhemmin Tampereen Yliopiston rehtori ja sosiaali puolen ylijohtaja. Vanhin poikani on nykyään armeijalla kyberturvallisuus leaderinä. Ko.homma menee täysii minun hilseen yli. Eikä tuo niistä paljon pagise.
Kiitos Hemppa kun otit esiin tämän muistelon. Hemppa, muistatko miten moni sai luokan läpi? Ei se ihan täydellistä voinut olla noin pienellä harjoittelulla. Paljon olisi tähän lisäämistä, mutta lumityöt vie muutaman päivän. Tuo keskus on VPK 40 eli ihan liian iso komppanian harjoituksiin. Virolainen kymppi olisi riittänyt. Tai sitten se on markkeerannut ”hyvin isoa” harjoitusta (esikunta-harjoitus ilman miehiä)
Varmaan jokaiseen kilpailuun olen minäkin osallistunut, mikäli mahdollista. Kantakoulun aikaan meinasi jäädä väliin, mutta osallistuin siihen Riihimäen Paljaskalliolta, joka oli varuskunnan lähellä. Siihen taisin tehdä elämäni pisimmän antennin kenttäpuhelin piuhasta, eli 500 metriä pohjoisen suuntaan. Eli pitkälanka Lapin asemia varten.
Alpon kyselyyn:
Kuvan rintamerkit ovat RAU kin merkkejä joita jotkut kantoivat.
Mehän opiskeltiin parisen vuotta. Ensin oli parin viikon alkeiskurssi 40 merkin tasoon sen jälkeen oli muutamia pätkä kursseja joilla opeteltiin 60 tasoon ja lisäksi se teknillinen tietous. Sen jälkeen tutkinnot, joihin kuului tasokoe ja liikennekoe. Siinä se toisen luokan selvitti paria lukuun ottamatta kaikki muut. Yksi kaveri jäi poi leikistä jo ennen kuusikympin tasoja.
Porukka innostui asiasta niin, että vaadittiin ihan pidettäväksi vielä ensimmäisen luokan tutkinnot.
Siis sama ruljanssi puolenvuoden päästä
Tutkintopaikka Onttola tuomarit merivartiostosta korruptio mahdollisuuden välttämiseksi
Koko PKR:n porukasta vain yksi karsiutui 1. luokan liikenne kokeessa tekemänsä oikosulun takia.
Muille lukijoille selvennykseksi Sähkötystä ei opita ainakaan ekaluokan vauhtiin lukemalla. Vaan se opitaan ns. aivopesemällä vaistonomaisiin muisti sopukoihin.
Ei se niin ihanteellista aina ollut jälkeenpäinkään muistellen.
70- luvulla oli sipikilpailut jolloin elettiin vielä totaalisesti kylmän sodan kautta. Minullekin jäi katkerat ja vihamieliset muistot sen aikaisia neukkuja kohtaan ja juuri sipikilpailuista.
Asuttiin silloin Sääperin asuntovartiolla ja sipiaseman perustin rantasaunalle. Homma hoitui aika sykkeellä, Koeyhteys päivä ja kilpailu (2pv) 2tuntia kilpailuaika -4 tuntia lepoaika jne.
Koeyhteyspäivänä olin Sipiradion kuulokenapit korvissa rallattelemassa testi yhteyksiä eetteriin, Kun ykskaks tuntui niin kuin joku olisi survaissut palosireenin korvaan. Tunne oli niin kuin kallo halkeasi just. Sen muistan, kun repäisin kuulokenapit korvista ja hoippuroin pihalle, etäs ja karkuun.
Pääsin vartion pihaa jossa oli muutama kaveri ihmettelemässä. että mistä tuo vinkuminen kuuluu. Siis nappikuulokkeista kuului sieltä sanan eteisestä vielä lähes sadan metrin päähän.
Mediassa eli lehdistössäkin oli uutisia joissa länsimaatkin tuohtuivat Neuvostoliitolle Radio hyökkäyksistä
Olivat siis haarukoineet minunkin asemani ja antaneet palaa neukkuterveiset. Niistä terveiset, sain kuulovaurion jota ei korjaa kukaan.
460
No onpa ollut Hempalla kova ujellus kiusana. Tuollaista sattui joskus. Tuollaisen häiriön aikana voi kuitenkin lähettää sanoman ”sokkona,” koska häiriö ei ehkä kuulu vastaanottajalla.
Lokakuun lopulla 1980 kilpailu minulla oli sellainen, että rakensin asemaa varten antennit Onttolan Lykynlammella olevaan hyppyrimäen torniin. Radioasema oli autossa, jonka ajaisin sinne kilpailuajoiksi. Edellispäivän koeyhteydet olivat lupaavia.
Aamun valjettua maa oli valkoinen, märkää lunta oli satanut 10-15 senttiä eikä ollut mahdollista päästä sinne autolla. Piti pakata radio ja koko toimisto reppuun ja kahlata antennin luokse. Siinä oli sissiradio kuusen juuressa niinkuin kuuluu ollakin. Sinä vuonna voitto oli mennyt Muonioon, toinen sija Lieksaan, minä olin viides, Hemppa sijoittui myös hyvin. Mukana oli myös Kiteen Välivaara ja Ilomantsi.
525
Jäi kommentoimatta Eero maininta, että titari on ritari. Niinhän sitä arvostettiin korkealle sähköttäjjiä, ja hyvä niin.
Ei mennyt pitkääkään aikaa kun digitaaliset viestitystavat valtasivat alaa.Sanomaliikenne hoidettiin salattuna sanomalaitteilla (Sanla) Sähkötystaito ja -tarve jäi vain vara yhteyden arvoon. Siinä vaiheessa armeijan sähkötyksen koulutus lopetettiin lähes kokonaan. Todettiin, että radioamatöörit pitävät sähkötystaitoa yllä joten se korvaa myös armeijan varayhteyksien tarpeen. Sitten kävi kuitenkin niin, että myös amatöörien sähkötysvaatimus poistettiin. En tiedä onko armeija ottanut sähkötyskoulutusta jälleen käyttöön.
649
Muutamia muisteloita Sipi-kilpailusta Tohmajärvellä
Ehkä ensimmäinen kilpailu, johon osallistuin, oli talvella, oli pakkanen. Rakensin aseman Tohmajärven jäälle telttaan. Kairasin kolmelle antennin mastolle paikat jäähän kolmion muotoon niin, että voin vaihtaa antennin suuntaa. Alkuun tuli yhteyksiä ja kuuluvuus oli hyvä. Toisella kilpailu periodilla yhteyksiä ei tullut vaikka kuului yhtä hyvin. Kun laitoin taskulampun polttimon antennin paikalle, niin huomasin, että polttimo ei syttynyt eli lähetys ei toimi. Siitä keksin, että radion kiteet eivät toimi kavalla pakkasella. Radiota ei olisi pitänyt jättää telttaan pakkaseen.
Toisella kerralla tein aseman jälleen telttaan Tohmajärven korkeimmalle mäelle ns ”Karvisen Leevin” mäelle kuusien keskelle. Tein vanhasta ”kenttäpiuhasta” ns. Rombi -antennin Lapin asemien suuntaan. Se oli aika suuri vinoneliön muotoinen rakennelma. Mastoina lipputangon pituiset seipäät. Sipin omat dipolit muihin suuntiin korkeisiin Leevin kuusiin. Tämä saattoi olla vuonna 1967 koska minulla on voittopalkinto siltä vuodelta. Muita kisoja en voittanut. Toiseksi olen pässyt kolmesti
Terve, Alpo!
Täällä toinen Alpo, Suomussalmelta. Useisiin sipikilpailuihin minäkin osallistuin, mutta en koskaan pärjännyt. Viestinsieppaukseta sain kakkossijan, olisikohan ollut v. 1987, ei muisti enää oikein pelaa tarkemmin.
Mehän olimme v. 1968 talvella Immolassa ResAu kursiila samaan aikaan ja hiihdeltiin Jukajärveltä kasarmille sissipartiona, muistelen.
Tervehdys vain kaima-kuoma Suomussalmelle. Kiva kun löysit tämän jutun, miten lienet etsinyt. Eräänä kesänä olin radioharrastajien kesäleirillä ja Lylyn Viestivarikko oli tuonut myyntiin armeijan poistamaa viestimateriaalia. Eräässä puulaatikossa oli kasa Sipi-radioita. Löysin yhden tutun radion. Olin itse siihen 70 luvulla merkannut huopakynällä LieRjK . Eli siinä oli vanha ”työkaluni” tai työtoverini vuosikymmenten takaa. Ostin sen tietenkin, ollaan näköjään erottamattomat.
Olen käyttänyt sitä radioamatöörien vanhojen sotilaskäytössä olleiden radioiden perinneradiotapahtumissa itsenäisyyspäivinä ja 4.6.
Noista Sipikilpailuista vielä; nehän olivat eräänlaiset ammattitaidon koulutus- ja testitapahtumat, joissa sähköttäjien ammattitaitoa ylläpidettiin ja kehitettiin.
Joo. Onhan meitä Sipikilpailumiehiä vielä bandilla. Minulla taisi paras sijoitus olla seitsemäs. Yleensä siinä puolivälin peremmalla puolella. Vaikka joka kilpailussa minulla oli jotain ongelmia. Mutta olivat kyllä mukavia tapahtumia. Kaksi Sipiä on vielä minullakin. Toisen sain Rajaniemen Martilta ja siinä oli kyljessä lukenut Ainijärvi. Eli sillä Sipillä jo silloin 50 v + jo workin. Onhan meillä Sipin päivän Sipitapahtuma 15.2 joka talvi.
Tervehdys Mauri.
Meillähän oli pitkä yhteys Sipikilpailuissa. MInä olin silloin Lieksassa ja sinä Nuorgamissa. yhteys 750 km ! Taisi olla kilpailun pihin yhteys ! Oli osattava kuunnella hyvin heikkoja signaaleita.
Tänään on lisätty artikkeliin Sipiradion kuvia