Vanhan kertausta

Itseäni ja asiaani tehostaen, täältä syrjästä sanelen, laitanpa Värtsiin vuosien takaista juttuani hiukan päivitettynä tähän päivään.

Värtsilän taajaman väen väheneminen ja palveluitten katoaminen taas puhuttaa.

Minä en vielä luovuta. Väännän vaikka mustan valkoiseksi sen puolesta, että en luovu mielipiteestäni, jotta kyllä se on hyvä paikka olla, vaikka vähänkin silloin tällöin.

Minun tieni Värtsilään oli yksinkertainen. Pennusta asti reissasin lättähatulla Muskoon. 

Aikanaan VR teki sen mahdottomaksi, mutta minun matkustusta kohteeseen se teko ei lopettanut.

Nuoruuden rillumarei-vuosina saattoi joku vuosi jäädä väliin, oli muitakin kohteita.

Jossakin vaiheessa ostattelin mummonmökkiä Muskosta, onneksi tulin järkiini (tai uskoin äitiäni, joka sanoi, että ”älä nyt vielä siihenkin rupia”). Mitä siellä olisin tehnyt?  Pelottanu olis pimeän aikana!

Huomasin Tohmajärven kunnan kotivivulla ilmoituksen, jossa Tj kunta tarjosi ostettavaksi Asuntorannan palvelutaloa kaikkine rakennuksineen, yhtenä kokonaisuutena.  Ihmettelin. Eihän sitä  kukaan osta, koska asukkaat olivat  jo kaikki siirretty Tohmajärven muihin laitoksiin ja palveluasuntoihin. Kuka sen nyt olisi ostanut, jos ei kunta sieltä enää palveluita ostanut!

Minullahan on tapana sekaantua asioihin, jotka eivät minulle kuulu.  Laitoin sähköpostia kuntaan, jotta tekisitte niistä Asuntorannan rivitaloista asunto-osakeyhtiö. Myisitte loma-kämpiksi ne pikku-yksiöt.  Ajattelin, että eivät voi olla kovin hintavia.  Lupasin heti ostaa yhden itselle majapaikaksi. Kuvittelin, että kaikkihan ne menee kaupaksi, kun entiset värtsiläläiset haluavat niitä..

Muutaman päivän päästä soitin, kysyin, onko viestini tullut perille. Asiaa hoitava sanoi viestin tulleen perille, mutta asuntoyhtiön perustaminen ei nyt ollut ajankohtaista.  Samalla kertoi, että siinä vastapäätä olisi kunnalla myytävänä kaksio.  Kävin sitä seuraavalla reissulla katsomassa ja niin tuntui omalta paikalta, että tein tarjouksen. Kaupat tehtiin.

 On just sopiva mökki minulle. On toimintakunnossa kun sinne menee, lämmöt sopivasti, tie aurattuna, nurmi leikattuna, vesi tulee ja menee.  Ja on pyörätie ja katuvalot. talvella latu lähtee nurkan takaa.

Puutarhatöitä tai muita vastaavia siellä en tarvitse, niitä on kotona. Marjassa käyn metässä.

Elinkumppani ei ole kovin innostunut, mutta ei silti mökötä.  Hyväksyy sen, että eukon pitää välillä päästä vähän jalottelemaan! Harvakseltaan kun tulee mukaan, matkan aikana päivittelee, että voi voi kun on pitkä matka, kyllä saisit yrittää myydä tämän.  Minä väitän, että ”ihan sopiva matka”.  Perille kun päästään ja pääsee ”oikasemmaan selekää”, hoksaa, että” eihän tätä kannata myyvä”.

Kyllähän minä tiedän, että jotkut pitää mua pöljänä, mutta ei se haittaa, sopiihan se.

”Jos sulla kerran pitää olla joku tämmönen paikka, eikö se vois olla jossain vilikkaammalla pelipaikalla?”  Ei vois, tää on just sopivan vilikas mulle, ja pelit mun osalta jo pelattu.  Lisäksi tämän residenssin hinnalla esimerkiksi tunturikohteista sais pelkän tuulikaapin. Repikää  siitä  Näillä mennään toistaiseksi.

Nyt on tässäkin lehdessä otettu kantaa Asuntorannan kiinteistön myyntiin. Siitä nyt sanelen..

Vähättelijät ja mollaajat, miettikääpä kuinka paljon siinä voi saada hyväkuntoista ”kiinteistömassaa” aika pienellä rahalla. Ja sanotaanhan, että ”aika tavaran kaupihtee”.

Vieläkin olisi mahdollista ainakin yhdestä rivarista tehdä asunto-osakeyhtiö. Ja jos on saanut pikkurahalla ostettua, voisihan niitä sitten suhteellisen edullisesti myydä tarvitseville.. Pienetkin asunnot sopivia monenlaisiksi piilopaikoiksi.

Jonain päivänä rajakin aukeaa.

Kiinteistön hoitaminen ja sopivan käytön löytäminen sille, vaatii yrittäjältä monenlaista ammattitaitoa ja ihan varmasti paljon työtä.  Ja sitäkin, että asuu itse paikan päällä

Kunnon haaste jollekin, vaikka nuorelle pariskunnalle.  Ottakaa koppi! 

4 comments for “Vanhan kertausta

  1. Tuulan tarinassa ovat sanat oikeilla paikoillaan!

    Minun kaltaiselle pakolaiselle olisi kyllä mukava jos Värtsilässä olisi jatkossakin lyhytaikaista majoitusta tarjolla.
    Kotiseutumatkailua on mukava harrastaa ainakin pari kertaa vuodessa vaikka entisistä asuinsijoista ei ole jäljellä edes kivijalkoja.

    Tohmajärven kuntaan tai seurakuntaan ei s-posteja kannata lähettää.Olen ajatellut että kyllä niiden lukutaitoisia täytyy siellä olla, joten kun eivät vastaa, niin eivät tykkää että ulkopuoliset rupeavat apuaan tarjoilemaan.
    Toinen vaihtoehto on se että ne eivät muista siellä Tohmajärvellä enää että niiden suureen emäkuntaan kuuluu Värtsilä niminen pitäjäkin jossa on ainakin kirkko ja hautausmaa.

  2. Luin Tuulan ja Joren kirjoituksia mielenkiinnolla – ja tunteella. Värtsilä on – pitäjä – ja mahdollisuus Tohmajärven kunnassa – jopa koko Pohjois- Karjalan maakunnassa – jossa muuten usealtakin suunnalta kuullun havainnon mukaan sote-uudistus on kulkenut etunojassa. Kun raja aukenee Värtsilän ylityspaikka Niirala saa merkitystä. – Tätä ennakoiden olisi Matti Jaatiselle hankittava kotiseutuneuvoksen arvonimi.

    Ihan loppuhuikauksena paljatettakoon, että v. 1990 hakisessani kirkkoherran virkaan syntymäseurakuntaani oli motiivina Värtsilä-rakkaus: muistot Jänisjoesta, Sääperistä, Kukkovaarasta, Leminrinteestä, kirkosta seurakuntakoteineen, myös pappilasta jossa kävin tulevaisuuteni ratkaisevan päätöksen Leino Hassisen avustuksella.

    Eläkeasuntonikin rakennettiin Värtsilään.

  3. Värtsilän Majatalossa toiminta jatkuu…

  4. Todella hyviä uutisia Majatalosta, täytyy sanoa. Värtsilä on monille nostalginen paikka. Niin kylä siivilöityi meikäläisellekin jälleen asuinpaikaksi, kun piti harkita, missä olisi parhaat mahdollisuudet vanhoista vanhimman perheenjäsenemme kotihoidon asianmukaiseen järjestämiseen.

    Ja vasta muutettuani älysin, että uusi osoite on itse asiassa paikallisen ”Bermudan kolmion” keskipisteessä. Kolmion yksi kärki on kilometrin päässä entiseltä kotitilaltamme, toinen kärki Tervavaarassa, jossa äitini aloitti opetustoimensa. Ja kolmas kärki Niiralassa, josta Elina jäi eläkkeelle – ja jossa oli omakin toinen kotini.

    Luulen, että jossakin vaiheessa, hoivavastuiden päättyessä, oma osoitteeni tulee vielä muuttumaan, mutta vihonviimeiseksi osoitteeksi on kirjattu joka tapauksessa tuo Lintusen Erkin mainostama Leminrinne. Sinne ovat palanneet maailmalta lopulta myös useat tuttuni, tosin postipaketteina. Lapsuudenystäväni 55 vuoden ajalta haudattiin Lemiin vuosi sitten. Sovittiin lopputuloksen selvittyä, että köllöttelemme ajallaan päät vastakkain samoilla neliöillä. Lemin hautausmaa on nykyisellään komea paikka. Kunhan leimikkokin taimettuu, tulee paikasta vieläkin huljakampi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *