Kevään korvalla

Sain käsiini vanhoja valokuvakansioitamme, taisivat olla lainassa pitemmän aikaa. Tuli jälleen nostalginen olo niitä katsellessa.


Tässä kuvassa perhe Partanen asuu Heinävedellä rautatieläisten kasarmilla, kolmen perheen talossa. Kevät näyttäisi olevan tulollaan, ja mummit ja ovat vierailulla. Liisi-tytär ja Hannu-poika mukana potretissa, mie ite kameran takana. On 50-luvun aika.

Se mikä minua tuossa kuvassa kiehtoo, on tyylikkäät asusteet. Mummeilla kauniit ulsterit ja ehdottomasti pikkuhatut ja kauniit nappaskengät. Herroilla mustat ulsterit, samoin pikkukengät ja Eden-bonsat.

Tuohon aikaan oli Englannin päämisterinä Anthony Eden. Hän toi markkinoille tuon uuden tyylikkään hattumallin, siitä nimi.

On se jännä muisto kuinka paljon panostettiin pukeutumiseen vaikka mekin oltiin ”tavan pulliaisia”, kaikki lähtöisin Vanhasta Värtsilästä, anoppini Kakun vaaralta.
Niin ja kengistä vielä, niiden piti kiiltää ehdottomasti. Siispä lankkipurkki esille, harja käteen ja sutimaan.

Erikoisesti miesten kenkien piti kiiltää komeasti. Ei se käden käänteessä onnistunutkaan. Kuinkahan kävisi tänä päivänä, riittäisikö aika moiseen jynssäykseen?

Kurkistin omaan vaatekomerooni, ja eikös vaan vielä sielä ollut tallessa vanhasta muistista 2 kpl lankkiharjoja, toinen mustalle ja toinen ruskealle. Ja tietysti purkit myös.
Eipä ole niitä kapineita aikoihin tarvinnut käyttää, tuli oikein hykerryttävän lämmin olo kun löysin sisältöineen nuo rasiat.

Tämän päivän kengän puhdistus hoituu kostutetulla rätillä, pyyhkäiset ja hyvin onnistuu. No, juhlakenkien kanssa saattaa olla toinen juttu. Enenpi harvemmin niitä enää tarvitaan, varsinkin kun tuo korona yhä vain painaa päälle.

Vielä pieni lisäys tuosta leikkimökistä.
Isä Yrjö teetti tuon kauniin leikkimökin Uudessa Värtsilässä tyttären tyttärelle. Ei tullut edes silloin kysyttyä kuka oli tekijä? Eipä ole tullut vastaan näinä päivinä enää leikkimökkejäkään. Soitin vanhimmalle pojalleni (rak.ins.), kysyäkseni onko mökit jo kokonaan pois muodista?
Kertoi, että melkein naapuriin Matarakadulle on ilmestynyt leikkimökki.

Hyvä, että perinteet jatkuu.


Hilkka Partanen

Share

2 comments for “Kevään korvalla

  1. Kuvassa saattaa olla upouusi leikkimökki, kun tahdottu juhlistaa tilaisuutta valokuvaamalla. Vaikka lienee leikkimökin tulojuhla Partasen perheessä, kun on noin hienosti pukeuduttu.

    Kyllä on hienot pukineet kaikilla. Luulisi, että Linnan juhlille ollaan lähdössä. Kuitenkin “pukukoodi” saattaa olla “Normaali ulosmenoasu.” Omasta puolestani kerron, ettei minulla ole koskaan ollut tuollaista hienoa palttoota. Filsa sen sijaan piti jossain välissä hankkia. Sitä kai pidettiin pikkutakin kanssa, vaikka ulsteria ei ollutkaan. Noista kenkien lankkauksesta sen verran, että kyllä niitä käytetään nykyäänkin. Värisävyjä löytyy runsaasti. Mustaa väriä käytän useimmin, kun lähden hienoimpiin tilaisuuksiini kirpparilta ostetuissa nahkakengissä niin sipaisen kenkien kulumat ja naarmut piiloon.

  2. Tuota tyylikästä pukeutumista katsellessa rupesin muistelemaan milloinkahan viimeksi olisin kuullut neuvoja tai opetusta pukeutumisesta ja käyttäytymisestä. Tietysti vaimo opetti, mutta sitä ei lasketa..
    Varsinaista koulutusta en muista muuta kuin kansakoulu, jossa opetettiin tervehtimään ulkona aikuisia vastaantulevia ja samalla piti nostaa lakkia ja hymyillä. Sisälle tullessa piti ottaa lakki pois päästä ja syödessä aina vaikka ulkona.
    Armeijassa opetettiin pukeutumista ja käyttäytymistä, mutta ne opit koskivat enimmäkseen armeijassa touhuamista.
    Kun katselee pukeutumista telkkarin ohjelmista ja muuten vaan, niin ihmettelen, onko miesten lakki ulko- vai sisäkäyttöön tarkoitettu, kun ulkona ollaa paljain päin, mutta sisällä lakki päässä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *