Kaikuja Erakkorannasta ll

Kotimaista maataloutta on lyöty päin näköä mm. ilmastoasioissa vähän liian lujaa. Tätä tuikitärkeää elinkeinoa on syyllistetty kohtuuttomasti. Pari vuotta sitten alkunsa saanut koronapandemia on onneksi herättänyt monet ymmärtämään kotimaisen ruokatuotannon tärkeyden, sen merkityksen huoltovarmuutemme turvaajana mahdollisissa tulevaisuuden uusissa kriiseissä. Tässä hullussa nykymaailmassa meno on mennyt niin arvaamattomaksi ettei kukaan meistä voi enää ennustaa mikä kriisi, ja missä muodossa, vaanii nurkan takana seuraavana. Se että elintarvikepolitiikkamme nojautuu liiaksi tuontiruuan varaan on tuiki vaarallinen tie. Päättäjien yli puoluerajojen tulisikin ottaa yhdeksi tärkeimmistä pääpainopistealueista riittävien resurssien varmistaminen kotimaisen elintarviketuotannon turvaamisessa.

Suomalaisen ruuan valtti on sen puhtaus ja laatu, luomusertifikaatilla tai ilman. Useissa tapauksissa kaukomailta tuotettu luomutuote on osoittautunut pelkäksi kuplaksi. Kiinalaista luomutuotantoa voidaan pitää huonona vitsinä. Trendikkäiden kaupunkilaishipstereiden suosimat ekokaupat pursuavat näitä maailman toiselta laidalta rahdattuja muotielintarvikkeita, eivätkä siinä esimerkiksi kuljetusten aiheuttamat hiilidioksidipäästöt paljoakaan ostopäätöstä tehdessä vaakakupissa paina. Onneksi valveutuneiden kaupunkilaisten keskuudessa REKO -lähiruokapiirit ovat kasvattaneet vuosi vuodelta enemmän suosiotaan. Lähituottajien kannalta tämä on ollut hyvää kehitystä koska näin perinteisen jakeluketjun suurimmat ja ahneimmat roistot ovat ainakin osin saatu ohitetuksi ja tuottajalle on jäänyt parempi korvaus työstään.

Globaalissa taloudessa on puolensa, myös riskinsä. Massiivisissa, koronan kaltaisissa kriiseissä kansallisvaltiot tuppaavat ensimmäisinä lyömään rajojaan kiinni juuri elintarvikeviennissä. Silloin ei solidaarisuudelle löydy sijaa. Kansojen välisellä, muuten niin tärkeällä yhteistyöllä pyyhitään takamusta kun keskuuteemme lennähtää se kuuluisa ”Musta Joutsen”.

Syyllistämisen ja toimialan alasajon sijaan tulisikin lyödä rutkasti lisää paukkuja kotimaiseen maatalouteen, sen hengissä pitämiseen sekä kehittämiseen. Riihikuivaa rahaa ja tukea eri avustusten muodossa maatilojen päästöasioihin, energiatehokkuuden kehittämiseen, mahdollisiin tuotantotapojen muutoksiin sekä riittävän pitkien siirtymä-aikojen turvaamiseen. Myös investointien rahoitusta tulisi merkittävästi helpottaa. Lainaraha tuntuu olevan alalla tiukassa ja rahoittajien myöntävät laina-ajat ovat lyhentyneet.

Täällä Sääperillä katselen päivittäin ikkunastani vastarannalle. Raerinteen Heikillä, nuorella maatalousyrittäjällä on meneillään valtaisat laajennushankkeet. Uusi, komea, jäähallin kokoinen pihatto on valmistumassa keskelle peltoja. Lehmät laiduntavat laitumilla. Samat nurmilohkot valtasivat reilu kuukausi sitten laaksoomme saapuneet kymmenet tuhannet valkoposkihanhet. Olen surullisena seurannut viime vuosien hanhikeskustelua.

Olin itse mukana ”Hanhipaimenena” Luonnonvarakeskuksen tutkimuksessa jossa selvitettiin erilaisia tapoja valkoposkihanhien pelloilta karkoitukseen. Täällä Värtsilän laaksossa saatiin viime keväänä hyviä kokemuksia erillisistä hanhien ruokintapelloista jonne lintuja saatiin ohjatuksi hyvällä menestyksellä kaltaisteni hankipaimenten toimesta. Nyt kuitenkin menneenä syksynä, Heikin pelloilta hanhia ei ollutkaan enää keväiseen tapaan lupa karkottaa! Lupa evättiin koska kyseiset pellot sattuvat kuulumaan Naturaan. Mitkä ovatkaan nyt tämän nuoren yrittäjän mietteet tulevaisuudesta? Yritystä laajennetaan satojen tuhansien eurojen investoinneilla, mutta samalla yrittäjän vapautta päättää omista pelloistaan viedään viljelijän ulottumattomiin. Muutamien satojen metrien etäisyydellä nurmilohkoista olisivat sijainneet hanhien ruokintapellot joihin linnut olisi kevään hyvien kokemusten perusteella saatu nytkin helposti ohjattua. Se ei vaan enää passannut näille kasvottomille viranhaltijoille.

Paikallisten keskuudessa, ja käsittääkseni yleisesti maataloussektorilla kärvistelyä juuri aiheuttaakin se ettei monissa eri asioissa omaa tilaa koskeviin päätöksiin juurikaan enää itse maanomistajana voi vaikuttaa. Päätökset tehdään joko toisella puolella Suomea tai tuhansien kilometrien päässä Euroopassa. Esimerkiksi valkoposkihanhia koskevissa asioissa täällä Värtsilässä päätöksenteko on viety Varsinais-Suomen ELY -keskuksen alaisuuteen. Haloo!! Hölmöläisten hommaa sanoisin! Asia olisi sama jos Pohjois-Karjalan ELY -keskuksessa käsiteltäisiin Varsinais-Suomen ja rannikkoalueiden merimetso-ongelmat! Juuri se että paikallinen ihminen kokee menettäneensä vaikutusmahdollisuudet omaa elinympäristöään koskevissa asioissa, on aiheuttanut syvää luottamuspulaa viranomaisia kohtaan sekä voimakasta kritiikkiä hallinnon eri päätöksiin.

Päätöksenteko tulisi tuoda takaisin lähemmäksi meitä paikallisia jolloin voisimme aidosti tuntea sen että voimme vaikuttaa edes jollain tasolla meitä ja ympäristöämme koskeviin asioihin. Susikeskustelussa ongelma on erityisen korostunut. En tarkoita että paikalliset metsästäjät yksin saisivat päättää siitä mikä on sopiva susikannan suuruus, tai että maatalousyrittäjä ratkaisisi sen kuinka paljon tai vähän valkoposkihanhia olisi hyvä määrä. Mutta jos monissa asioissa päätöksiä tehtäisiin lähempänä meitä, olisi yleinen ilmapiiri merkittävästi parempi ja eri osapuolten valmius joskus tarvittaviin joustoihinkin aivan toinen.

Mikäli itse olisin kolmekymmentä vuotta nuorempi, ei olisi kahta sanaa siitä ettenkö vakavissani miettisi uravalintaa jonkin sortin maatalousyrittäjänä. Tai jos lompsastani löytyisi yhtään killinkiä ylimääräistä sijoitusvarallisuutta, löisin latini kiinni kotimaisen Clean-Teckin lisäksi suomalaisen ruokatuotannon uusiin innovaatioihin. Ne ovat lähitulevaisuutta.

Jaksamista kaikille teille kotimaisen ruokatuotannon parissa työtään pakertaville.Teette arvokasta työtä! Pinnistelkääs vielä tovi, ajat ja toimialan arvostus tulevat merkittävällä tavalla muuttumaan siihen ei kauaa enää mene.

8 comments for “Kaikuja Erakkorannasta ll

  1. Asiaa! 👍
    Kiitos Eero-Matille rohkeasta, mutta täsmälleen paikkansapitävästä kirjoituksesta.
    Kuka vain osaisi tämän sinne kauemmaksi tai vaikkapa tänne lähemmäksikin kyllin uskottavasti selkokielellä selittää…(?) 🤔

  2. Kun olen lukenut artikkelin pariin kertaan, niin olen yhä vakuuttuneempi siitä, että tämä on Värtsi-lehden yksi merkittävimmistä artikkeleista. Kiitos kirjoituksesta Eero-Matti ja onnea Erakkorantaan mitä sitten teetkin.

  3. Kaikki uudet, omat jutut ovat Värtsissä yhtä merkittäviä. Lehteä ei alun perin luotu kilpa-areenaksi, joten juttujen arvottaminen on mielestäni turhaa.

  4. Eero-Matin juttu on vakavasti ja huolella harkittua. JÄRKIVIHREÄÄ ajattelua olisi valkoposkihanhien säädelty teurastaminen ruokapöytiin kananlihan rinnalle. Miksi suojellaan lintuja, joita on yhdelle pellolle tuhansia? Emmehän me anna tulvavesienkään virrata holtittomasti.

    Mitä tulee sitten ELY ym. keskuksiin – kohti maakuntahallntoa olisi mentävä. Sotea laajentaen ja kehittäen.

  5. Kiitoksia Eero-Matille erittäin asiallisesta jutusta ja toivon itsekin ettei maataloutta ”tapeta” täällä Suomessa millään EU -direktiivillä saatikka ilmastopäätöksillä nyt eikä tulevaisuudessakaan.
    Merkillistä on myös tuo hanhipolitiikka nykyään. Hieman pessimistinä tässä tuumin, että eiköhän se ääni muutu viimeistään täälläkin sitten kun satojen hanhien parvi törmää muuttomatkallaan esim. lentokoneeseen kuten kävi Pohjois-Amerikassa vuonna 2009. Ja onkohan tuo hanhipäätöksien teko siirretty sinne Varsinais-Suomen Ely -keskukseen ihan ilmastotoimien nimissä? Siinähän sitä on virkamiehen hyvä ajella työmatkoja Turun suunnalta Pohjois-Karjalaan (veronmaksajien rahoilla) valvomaan paikallisten isäntien hanhien karkoituspuuhia… Tietysti virka-apua saanevat lähempääkin halutessaan mutta silloinhan joku voi alkaa epäilemään mahdollista korruptiota tms.
    Lisäsin tähän siihen Hudson joen lento-onnettomuuteen liittyen pari englanninkielistä linkkiä. Siinähän oli kyseessä parvi kanadanhanhia jotka vahingoittivat Airbus koneen moottorit nousun yhteydessä.
    http://www.iucnredlist.org sivuston mukaan kanadanhanhea pienempikokoisen valkoposkihanhen (Branta leucopsis) kanta on kasvussa ja wikipediankin mukaan uhanalaisuusluokitus on elinvoimainen. Vuonna 2009 niitä oli arvioitu olevan (maailmassa) puoli miljoonaa ja kanta siis kasvussa.
    https://en.wikipedia.org/wiki/US_Airways_Flight_1549
    https://www.britannica.com/topic/US-Airways-Flight-1549-incident

    Terveisin Janne

  6. Hei, Janne Aaltosen kommentti lisätty tähän.
    Oli pari päivää jumittuneena suodattimeen.

  7. Kiitoksia. Janne A! Värtsi on myös hyvä tietolähden.

  8. Ihmiskunnan aika näyttää olevan ohi. Luontoa vain osaavat tärvellä. Eläimet ja linnut ovat fiksuja. Possujen lihan takia tulee sairauksia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *