Saara


No se on Saara täällä, rupesin kirjottammaan ku niin tympässee kaikki. Eikä oo oikein kettään, kelle soittas. Eikä kettään näy missään.

Se on äitimuoriki nyt pistetty maan povveen.

Oikkeen vihaksi pistää nyt kun mietin entistä elämää. Sehän ei mulla ikkään oo ollu paljo mittään. Ku minähän en oo kukkaan enkä mikkään. Tai ainaki niin luulevat. Luulevat tietävänsä.
Minähän tiijän, että olihan joskus jottain. On sitä meikäläinenki sen yhen ainoon Roodoksen reissun päässy tekemmään.

Mutta sitten. Minut niinku tavallaan jätettiin tänne salokyläle. Kaveriksi äitile. Ja lehmile. Sisarukset läksivät aikonaan, kuka Helssinkkiin ja kuka Ruotsiin, kuka minnekkiin. Miehän se nuorimpana jäin. Olinko niin saamaton ja tyhmä, etten osannu repästä ittiäni irti ja lähtee. Vaiko liian kiltti.

Lomillaan kävivät sisarukset passuuttamassa ihtiään. Ainaki osa. Joillaki saatto olla kyllä jottain evästä mukana. Jos ei muuta, niin viinapullot.
Velipoikiin eukot vielä arvelivat, että minä tässä jottain etuja nautin. Naurattas jos ei itkettäs. Se etu. Selän levynen laverisänky vintin perällä ja joku pöyvän rötiskö oli ennen ku sain ite jotaki kalustetta tähän meijän rintamamiesmökkiin hommattua.

Eilessä päivänä soitti yks velipoika, sano emäntäsä kanssa aatelleen, että minä saan ruveta järjestelemmään perukirjotuspaperiloita. Sano ite rupiavansa kuiteki selevittämmään, paljonko tästä paikasta saapi ku myyvään.

Haistattelin sille vaikka mitä. Sanoin, että voipi sitten hoijella käpäläänsä neki perukirjapaperit. Lupasin laittaa hälle kuitit hautauskuluista. Miehän ne maksoin. Siitä omasta pienestä eläkkeestä. Siitä, mitä kerkis kertyä, kun tässä niitä etuja nautin.

Vaan nyt ku oikeen innostun, näytän kohta kaikille ne kuuluisat närhen munat! Mulla on jo Tinderissä profiili. Ja kun saan sen mahottoman ison perintöossuuven meijän paikan myynnistä, pistän ranttaliksi muutenki. Lähen taas Roodokselle. Tiijä vaikka Jorgos olis vielä vappaa. Tai taas. Tai sitten se Tinderilöytö…



4 comments for “Saara

  1. Vai lähti Saaralta äiti. Mukavan tarinan siitä kuitenkin vasäsit päivän piristykseksi.
    Roodoksen matkan toivossa..

  2. Tuula, erittäin hyvä kirjoitus. Et ole ainut tuollaisessa tilanteessa oleva ihminen. Tuo kirjoitus oli viedä jalat alta, koska itse olen kokenut tuon saman. Itku tuli silmään, kun muistot lähtivät vierimään tuota kirjoitusta lukiessani. Luin tuon kirjoituksesi useampaan kertaan ja lopuksi itkin. Tuula, voimia sinulle.

  3. Tuula kirjoitti hyvän ja osuvan tarinan kuten lukijapalaute vahvistaa.

    Kuuntelin F-securen tietoturva-asiantuntijaa Mikko Hyppöstä aamulla.Hän raapaisi hiukan pintaa tulevasta tietoyhteiskunnasta sanoen mm että tulevaisuuden tietoverkot ovat ovat kaikkialla ja kaiken aikaa.Hän myös maalasi tähän liittyen että tulevaisuudessa tekoäly osaa kirjoittaa meille sellaiset kirjat ja jutut mitä haluamme lukea,myös musiikin ne säveltää meille kun ensin saavat selville mistä kukin pitää.

    En halua tätä kehitystä.Haluan että Tuula ja kumppanit jaksavat kirjoittaa jatkossakin tarinoita sydämellä eikä pelkästään älyllä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *