Teksti ja kuvat:
Alpo Rummukainen
Takkutukkaiset kummajaiset
Moni matkailija on varmaan ihmetellyt näitä takkutukkaisia töllistelijöitä viitostien varressa Suomussalmen ja Kuusamon välillä. Yleensä matkustan bussilla, mutta jos liikkuisin omalla kyydillä, niin todennäköisesti hiljentäisin nopeutta, kenties pysähtyisin ihmettelemään ja ottamaan muistoksi jonkun valokuvan. Nuo heinäpäät ovat seisseet tuossa pellolla vuosikymmeniä ja vielä vain seisovat.
Nyt oli tilaisuus pysähtyä oikein ajan kanssa tutustumaan paikkaan lähemmin. Olimme saaneet paikan emännältä esittelyn
Hiljaisen Kansan historiaa
Niittykahvilan emäntä Ritva Huttunen piti meidän bussiryhmälle infotilaisuuden Hiljaisen Kansan ja tämän kahvilan syntyhistoriasta. Tieltä kuuluva liikenteen melu häiritsi hiukan kuuluvuutta ja saatoin kuulla tai ymmärtää hiukan väärin. Kirjasin ylös pääkohtia.
Nämä ”heinäpäät” ilmestyivät Suomussalmen katukuvaan jo vuonna 1988 kun tanssitaiteilja Reijo Kela loi ne osaksi omaa ”Ilmarin kynnös” – esitystään. Tarkoitus lienee ollut, että nämä ”heinäpäät”piti olla oikeita ihmisiä tumma puku yllään, mutta satojen tummapukuisten ihmisten saaminen esityksiin tuotti tiettyjä vaikeuksia ja oli pakko ruveta käyttämään ”variksenpelättimiä ” sijaisnäyttelijöitä
Toisen kerran tämä hiljainen kansa on koottu performanssiin ”Kauniit ja rohkeat rantojen raukat”
Toisen kerran tämä Hiljainen Kansa kipusi yöllä Helsingin Suurkirkon portaille. Oli siinä pari päivää ja yöllä poistui yhtä äänettömästi kuin oli tullutkin.
Kolmannen kerran Hiljainen Kansa koottiin kesällä 1994 Ämmänsaaren Jalonuoman rannalle performanssiin ”Kauniit ja rohkeat rajojen raukat”
Tälle pakettipellolle hijainen kansa asettui syksyllä samana syksynä 1994
Niittykahvila
Huttunen jatkaa:
Tästä ei ollut tarkoitusta tehdä mitään turistirysää. Tämä paikka syntyi oikeastaan vahingossa. Katselin usein tätä Hiljaista Kansaa ja kuinka moni ohi ajavista autoista hiljensi nopeuttaan ja jotkut pysähtyivätkin. Selvästi näytti siltä, että monet halusivat tutustua tähän Kansaan lähemmin. Monet kysyivät mitä tämä tarkoittaa, mutta vastausta ei ole. Jokainen saa päättää sen itse mielessään
Kahvilan ensimmäisenä kesänä Ritva asettui pellolle, pystytti telttakatoksen, laittoi nuotion ja nokipannun tulelle sekä tarjosi korppuja ja palveli Niittykahvilan ensimmäiset asiakkaat.
Vuodet vaihtuivat, ja nuotiopaikalta nouseva savu kertoi kulkijoille, että nyt Niittykahvila on auki
Hiljaisen Kansan tummat puvut jäivät muodista jälkeen ja pukuja pitäisi vaihtaa ja huoltaa. Satojen tummien pukujen hankkimnen oli turhan työlästä. Nyt puvut vaihdetaan keväisin ja syksyisin erilaisiin asusteisiin, sekä keväällä uusi ”pää” suoraan niityltä.
Hiljaisen kansan huoltaa työpaja Hanslankarit
Hiljaista Kansaa voi käydä katselemassa ja voi vaikka vaihtaa vaatteita valitsemalleen mielitietylle.
Veijo Rönkkösen patsaspuisto sijaitsee Parikkalan Koitsanlahdessa Valtatie 6:n vieressä Etelä-Karjalassa. – Patsaita siellä on monta sataa..
Esittelyssään Ritva Huttunen kertoi muutamista mieleen jääneistä matkailijoiden erilaisista suhtautumisesta hiljaiseen kansaan. Eräällä matkailijalla oli mukanaan säkkipilli. Luvan saatuaan hän oli mennyt hiljaisen ”yleisön” eteen ja soittanut heille konsertin. Päätteeksi soittaja oli arvokkaasti kumartanut hiljaiselle yleisölle.
Netistä löytyi artikkeli, jossa kerrottiin kuinka brittimedia oli Google Earthin kautta löytänyt tämän ”hiljaisen kansan”
ja toteaa sen olevan aivan pöyristyttävä, pelto täynnä ”zombeja”.. Myöhemmin kyllä selviää, että nämä ovat ”variksenpelättimiä”
Niittykahvilan omilla sivuilla on myös oma välilehti, jossa kerrotaan milloin on seuraavat pukutalkoot. Kohta on syyspuennan aika.
Lämpimät kiitokset maittavasta tarjoilusta ja paikan esittelystä itseni ja uskoakseni koko bussin matkustajien puolesta.
Se on hyvä kun on erilaisia paikkoja ja nähtävyyksiä missä turistit ja muutkin matkailijat voivat pysähtyä ja ” huilata”.
Hieman makaaberia huumoria jos sallitte:
Mökkitalkkarin ruohonleikkurin teriin tarttui mökkisaunamme takana ruudullinen miesten paita.
Toisella kerralla teriin sotkeutuivat miesten pitkät kalsarit. Kun menin katsomaan,
mitä talkkari kiskoo pyörien välistä, hän totesi yks’kantaan, että vain ruumis puuttuu.
Nyt minulle välähti, että meillä oli aikoinaan siellä linnunpelätin marjapensaiden välissä.
Ilmeisesti linnunpelattimeltä riisutut vermeet olivat unohtuneet pitkään ruohikkoon, silloin ei
nurmikkoa niitetty niillä kulmilla.
*
Riisuukohan hiljainen kansakin nyt kasvomaskinsa kun ohjeita höllennetään?