Kuvat ovat Hossan maisemista, tyhjänkävelyreitin varrelta
Myllyrakennus. Etualalla ränni, johon vesi ohjattiin silloin kun jauhatettiin viljaa. Nyt vesi ei virrannut myllyn kautta
Myllyn kivet.
Kahdesta kuvasta tehty kooste. Vasemmalla portaat yläkertaan.. Portaat piti ollakin tukevat koska myllärin piti kantaa jyväsäkki tuonne ylös parvelle ja kaataa jyvät myllynkiven päällä olevaan suppiloon.
Kurkistus alakertaan. Myllyn sydän
Myllyn ohitustie
Myllyn ohitustien toinen pää
Myllyn ohitustie jatkuu kosken yläpuolelle. Tällä kertaa kiskoilla ei ollut ajoneuvoliikennettä
Alpolla tuo juttujen aihepiiri on mielenkiintoinen sekä monipuolinen.Tämäkin kertomus on kuvien kera erittäin kertova.Tässä ois asiasta kiinnostuneille toimijoille kiintoisa pikasuojelu sekä jopa matkailua /retkeilyä edistävä historiallinen kohde.Paikka on pääsemässä jo pahoin ränsistymään.
Noita ikääntyneitä, kunnioitusta herättäviä laitteita katsellessa kuulin mielessäni
miten Matti Louhivuori lauloi pehmeällä äänellään Vanhan myllyn tarinaa
On mylly vanha, sammaleiset seinät ovat sen
ja myllynkivet harvoin enää pyörii kolkaten
Ja kuitenkin: niin paljon mylly siitä haastaa vois
Mi veden myötä häipynyt on pois…
Se jauhanut on riemua ja suruakin kai
Sen kiviin moni karvas kyynel tipahtaa jo sai
Se pettuun lienee pettymystä pelkkää jauhanut
Ja runsaan sadon myötä iloinnut
kerto
Niin, vanha mylly kertoa voi monta tarinaa
Mut niitä kuulla harvan sydän saa
Se kuulla saa, ken vanhan myllyn kieltä tajuaa
Sen kivi kuiskaa, ratas rupattaa
Tuota myllyä ja sen sijaintia katsellessa huomio kiinnittyi siihen, miten pieneen koskeen mylly oli tehty. Veden pudotuskorkeutta vain muutama metri. Värtsilässäkin on ollut myllyjä mm Murtokoskessa sekä Kejosen mylly Sääperiin laskevassa purossa. Kaustajärvellä Karjalaisen mylly.
Yksi ”Hirvi – Koposen” kertoma tarina myllymatkasta muistuu mieleen. Hän asui Verkkolammen ja Pirtajärven välissä korkealla mäellä. Oikeaa tietä sinne ei vielä ollut, kapea kärrupolku vain. Luultavasti hän oli käynyt Kaustajärven myllyllä jauhattamassa viljansa. Kun hän sitten monen tunnin ajomatkan jälkeen pääsi omalle mökillensä, oli kuoppaisella ja kivikkoisella tiellä jauhatukset tärisseet säkin läpi paukkupyöräkärrin pohjalle niin, että säkissä oli jäljellä enää ruumenet.
Koposen kerronta oli värikästä ja varmasti ainakin siteeksi totta. Kyllä ”Vennamon ASOn ” oikea tie tuli aikanaan Koposenkin torpalle, mutta talonväki taisi ehtiä kuolla sitä ennen.
Alpolla tuo juttujen aihepiiri on mielenkiintoinen sekä monipuolinen.Tämäkin kertomus on kuvien kera erittäin kertova.Tässä ois asiasta kiinnostuneille toimijoille kiintoisa pikasuojelu sekä jopa matkailua /retkeilyä edistävä historiallinen kohde.Paikka on pääsemässä jo pahoin ränsistymään.
Noita ikääntyneitä, kunnioitusta herättäviä laitteita katsellessa kuulin mielessäni
miten Matti Louhivuori lauloi pehmeällä äänellään Vanhan myllyn tarinaa
On mylly vanha, sammaleiset seinät ovat sen
ja myllynkivet harvoin enää pyörii kolkaten
Ja kuitenkin: niin paljon mylly siitä haastaa vois
Mi veden myötä häipynyt on pois…
Se jauhanut on riemua ja suruakin kai
Sen kiviin moni karvas kyynel tipahtaa jo sai
Se pettuun lienee pettymystä pelkkää jauhanut
Ja runsaan sadon myötä iloinnut
kerto
Niin, vanha mylly kertoa voi monta tarinaa
Mut niitä kuulla harvan sydän saa
Se kuulla saa, ken vanhan myllyn kieltä tajuaa
Sen kivi kuiskaa, ratas rupattaa
Loput värssyt kuulee esimerkiksi tästä:
https://www.youtube.com/watch?v=_Y-AxLKCvSk
Tuota myllyä ja sen sijaintia katsellessa huomio kiinnittyi siihen, miten pieneen koskeen mylly oli tehty. Veden pudotuskorkeutta vain muutama metri. Värtsilässäkin on ollut myllyjä mm Murtokoskessa sekä Kejosen mylly Sääperiin laskevassa purossa. Kaustajärvellä Karjalaisen mylly.
Yksi ”Hirvi – Koposen” kertoma tarina myllymatkasta muistuu mieleen. Hän asui Verkkolammen ja Pirtajärven välissä korkealla mäellä. Oikeaa tietä sinne ei vielä ollut, kapea kärrupolku vain. Luultavasti hän oli käynyt Kaustajärven myllyllä jauhattamassa viljansa. Kun hän sitten monen tunnin ajomatkan jälkeen pääsi omalle mökillensä, oli kuoppaisella ja kivikkoisella tiellä jauhatukset tärisseet säkin läpi paukkupyöräkärrin pohjalle niin, että säkissä oli jäljellä enää ruumenet.
Koposen kerronta oli värikästä ja varmasti ainakin siteeksi totta. Kyllä ”Vennamon ASOn ” oikea tie tuli aikanaan Koposenkin torpalle, mutta talonväki taisi ehtiä kuolla sitä ennen.