4 comments for “Kalastuskunta perustettiin Värtsilään 9.3.1931

  1. Mielenkiintoista kotiseutuhistoriaa. Kiitos, Eira!

  2. Kerrassaan oivallinen artikkeli menneiltä aikakausilta.
    Jännä yksityiskohta, että puukeloilla ja punotuilla siimoilla varustetut Professor-miehet on näköjään kautta aikojen noteerattu haukien ykkösvihollisiksi koska tämä Sääperin uistelukielto oli muistaakseni voimassa vielä jopa 1970-luvulla!

    Mainittu kalastuskunta joutui järjestäytymään uudestaan sekä laatimaan selkeät säännöt vuosikymmen sodan päättymisen jälkeen v. – 56.
    Omalla pj-kaudellani pidimme v. 2006 pyöreiden vuosien kunniaksi juhlakokouksen, jossa kutsuvieraanamme ollut ensimmäinen esimies Eero T. Luukkainen kertoi kokousväelle tarinoita alkuvuosien jopa käsirysyihin johtaneista kevätkalastuksista. Veden viljan korjuu ei ollut vielä silloin mikään harrastus, vaan aivan totinen keino hankkia jatketta jokapäiväiseen leipään.

    Esittelin kokouksessa myös laatimani Uusikylän-Patsolan kalastuskunnan historiikin ja liittäisin sen mielelläni tähän Värtsin juttuun, mutta en vain kerta kaikkiaan pysty sitä enää löytämään. Kaikki v. 2006 ja sitä vanhemmat tiedostot ovat näköjään iäksi menetetyt silloisen ensimmäisen kompuutterini rikkoutumisen vuoksi.

  3. Kuulisin, ja varmaan moni muukin lukijoista, mielihyvin makoisia tarinoita ja muisteloita menneiden vuosikymmenten “kalastajalegendoistamme” Värtsilässä…

    Kovia kalastajia on ollut kaiketi monia, itselleni mieleen tulee mm. Karhisen Antti, Lindin Ville, Väyrysen Topi, Ukko-Topi Lintunen jne… Lehikoinen Jussi oli kovassa maineessa suurhaukien uistinpyytäjänä täällä Sääperillä.

    Ja jos kuvia löytyisi niin niitä kannattaa lähettää toimitukseen verkkovartsi@gmail.com, varmaan Eira ja Sauli niitä sivuille lisäilevät. Kiitos etukäteen!

  4. Kaikki Ekin mainitsemat erittäinkin tuttuja veikkoja.
    Näitä nyt jo edesmenneitä kaikkein mieleenpainuvimpia pyyntimiehiä on tietysti muitakin, itse lisäisin luetteloon ainakin Kososen Martin sekä syntymäkotini lähimmän naapurin Hyttisen Yrjön.

    Mainitun Vilho Lindin kanssa meillä oli keskenämme suuresta ikäerosta huolimatta viimeisinä vuosina erinomainen ystävyyssuhde, pidin jopa hänen hautajaisissaan muistopuheen jossa sivusin myös tätä kalastusharrastusta tai paremminkin elämäntapaa.

    Toivo (Topi) Väyrynen – äitini toiseksi vanhimman sisaren eli Tyyne-tädin mies – piti meidän kotiväen jatkuvasti tuoreessa kalassa. Itsekin toki jo poikasena ongittelin pientä kalaa, mutta Topin saaliit olivat sekä lajien että koon puolesta luonnollisestikin aivan eri mittaluokkaa. Pienelle pojalle oli aina valtava elämys joko seurata rannalta hänen kalastamistaan joella tai vielä suurempi elämys päästä kyläreissuilla kurkistamaan karjakeittiössä maitotonkkien jäähdytysaltaaseen, jossa uiskenteli vaikka minkä sorttista eväkästä.
    Sulan veden aikana meilläkin siis päästiin näin syömään haukea, lahnaa ja säynettä sekä talvella matikkaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *