Joko ne loppuivat ne hautausmaatalkoot.
Miun kaksosveljeltä, Jolle suunniteltiin
Jouni-nimeä löytyi Tohmajärveltä hauta
kartalta, kun äidin kanssa käytiin kyselemässä.
Nyt siinä on kilpi valkoisen puuristin paikalla.
Ei sitä ole minnekään viety. Kaipa se Mirja
aina käy haudan kukittamassa.
Kun tuo laskuri näyttää nollaa, niin laitan
tähän Sylvi Kekkosesta kertovan kirjan
esittelyn/kritiikin. Eipä tuo mitään haittaa,
jos vastakaikuna on Värtsissä synkkä
hiljaisuus. Kirja-/taideblogillani blogillani
oli viime vuonna 45 000 vierailijaa, joten
asia ei ole mikään ongelma.
Jouko Varonen
SARV:n jäsen
Marja-Liisa Vartio, Paavo Haavikko: Sylvi Kekkosen muotokuva, Art House Oy Kustannus
Valtakunnan äiti, Sylvi Kekkonen
Sylvi osasi toki olla äkäinenkin
Marja-Liisa Vartio/Paavo Haavikko: Sylvi Kekkosen muotokuva, Art House Oy 2021
… ”Tuli puhetta Pentti Saarikoskesta. Marja-Liisa Vartio sanoi: – Pentti Saarikoski leikkii olevansa kommunisti. Hän on lapsi.
– Mutta hän uskaltaa. Hän uskaltaa toisin kuin Arvo Salo, joka vain räksyttää.”… ( Sylvi Kekkonen)
…”Minä muistan talvisodasta vain, että minä pesin vaatteita saunan padassa keittämällä ja huuhdoin ja virutin niitä hyisessä avannossa, kuin Lemminkäisen äiti taikka vaimo.”…
( Sylvi Kekkonen )
Minulle, kirjailijanressulle on jäänyt Sylvi Kekkosesta vain semmoisia muistikuvia, usein median levittämiä pilapuheita, että Kekkosen rouva piti suun supussa ja esiintyi presidentin rinnalla hillitysti.
Muistin hänen kirjalliset piirinsäkin, joihin kutsuttiin nuoria kirjailijanalkuja tarinoimaan rennosti Rouva Presidentin kanssa. Niistä tämä Vartion ja Haavikon kirjakin kertoo. Minulle tuli hyvä mieli semmoista kirjoittajapiiriä ajatellessani. Nykyisin kun ollaan niin osallistuvia ja radikaaleja.
Kirjoittajan pitää mieluusti häväistä itsensä mediassa tai haukuskella Venäjää, ennenkuin tunnustuspalkintoja heltiää ja kansa on mielissään.
Mutta asiaan. Tämä kirja on tärkeä myös siksi, että edesmenneet Haavikko ja Vartio ovat sen kirjoittaneet, tai se on koottu heidän kirjoituksistaan, jotka koskevat presidentin rouvaa.
Osin runollissakin teksteissä siirtyy kohteen maailmankuva. Hän osasi tarvittaessa analyysin ja jos joku alkoi kärjekkääksi, osasi hän kyllä käyttää napakoitakin sananvalintoja.
Ehdottomasti tärkeä kirja Sylvi Kekkosesta, hiljaiseksi ja sielukkaaksi luokitellusta, jolla oli myös kirjallinen ura, puolenkymmentä julkaistua kirjaa ja sitten tämä Amalia, joka levisi myös ulkomaille.
Koin jotain valaistumisen kaltaista.
Tavoitin presidentin rouvan sielunmaisemaa, arvokasta ja pidättyväistä.
Jouko Varonen
SARV:n jäsen
Jouko, tämä on jo liian hyvää palvelua! Suotta sie näitä kahteen tai kolmeen paikkaan laitat, myöhän käydään ne lukemassa jo tuoreeltaan siun omilta sivuilta http://www.joukonkirjablogi.fi
Onhan se Värtsiin toki tervetullutta luettavaa näinkin tarjoiltuna. Ei ole hiljaisuus, tyytyväisenä kaikki hyräilevät koloissaan!
Niin, että juu- vai ei. Kumpikin sopii.
Tykkään yksisanaisista vastauksista.
Mitä sitä kahenlaisia.
Sanoppa se, mitä sitä kahenlaista.
Yksisanainen vastaus, mitäpä sitä kahenlaista.
Itse en nyt silti mitenkään muista, mitä naisella on kaksi ja lehmällä neljä?
No no Sakari. Välleen joku sanoo että hv ja se ei tarkoita että hyvä veli.
Vastaus on jalat.
Kylläpä on tänään ilmestyneen Koti-Karjalan keskiaukeamalla hyvä, kauniisti kirjoitettu juttu Ville ja Sanna Kivivuoren pariskunnasta/uusperheestä.
Vedet tulivat silmiin lukiessa tätä niin koskettavaa tarinaa menettämisen tuskasta ja inhimillisestä voimattomuudesta kuoleman edessä mutta kuitenkin samalla myös elävästä toivosta ja uudesta rakkaudesta.
Kiitos Sarkkisen Karille kirjoituksesta sekä Sannalle ja Villelle haastattelusta.
Runsasta Jumalan Siunausta elämäänne!
Kiitos, Jussi! Mielestäni meidän rakkaiden, Sannan ja Villen tarina on oiva esimerkki hyvän Jumalan johdatuksesta ja huolenpidosta. On ollut vaikeaa, epätoivoistakin, nyt on aihetta kiitokseen. ”Elämälle kiitos, sain siltä paljon…” !
Koronaan kuollut 1014 Suomessa❗
Saadaksemme käsityksen nykyisen pandemian mittasuhteista voi tarkastella tilastokeskuksen lukuja aiemmista kulkutautikuolemista.
Tuberkuloosin kuoli 40-50 luvuilla pahimillaan yli 10 000 suomalaista vuosittain.Vielä 2010 kuoli 48 ihmistä tähän vitsaukseen.
1956-1958 riehunut aasialainen vei n 1800 suomalaisen hengen
1968-1971 hongkongilaiseen menehtyi yli 1000 suomalaista
1975-1976 moskovalainen aiheutti n 800 kuolemaa
Sen jälkeen kausi infulenssaan kuolee 250-500 suomalaista vuosittain.
Haluan sanoa viestilläni että en tykkää tästä koronaan kuolleiden lukujen dramatisoinnista.Jokainen kuolema on läheisille surullinen asia.
Nykyisen tiedonvälityksen ja huonojen uutisten herkuttelun aikaan tätäkin pandemiaa halutaan dramatisoida mahdollisimman paljon,niinkuin se ei olisi tarpeeksi kurja juttu ilman myyviä lööppejäkin.
Noudatetaan virainomaismääräyksiä ja käytetään maalaisjärkeä omassa toiminnassa niin eiköhän se tämäkin vitsaus hellitä ainakin noihin kausi infulenssa lukuihin.
Vanhuuteen ei taida kuolla kukaan nykyaikana.
Pitää olla joku kuolinsyy.
Näitä virustauteja on turha sotkea keskenään ja tilastoida.
Entisajan kulkutaudit ovat asia erikseen, siihen aikaan ei ollut lääkkeitäkään.
Esimerkiksi tähän maailmanlaajuiseen “koronaan” ei olla keksitty minkäänlaista lääkettä.
Ei tämä ole mielestäni mitään dramatisointia!
Koronavirustauti ei ole vielä hävinnyt maailmasta sen enempää kuin Suomestakaan.
Eikä tule häviämäänkään tulevina lähiaikoina.
On opittava elämään sen kanssa.
Lehdistöillä on oikeus informoida ko. asioista.
Ei Joren kannata pahastua tosiasioista.
Totuus ei pala tulessakaan. Tykkäsipä tai ei.
Joko ne loppuivat ne hautausmaatalkoot.
Miun kaksosveljeltä, Jolle suunniteltiin
Jouni-nimeä löytyi Tohmajärveltä hauta
kartalta, kun äidin kanssa käytiin kyselemässä.
Nyt siinä on kilpi valkoisen puuristin paikalla.
Ei sitä ole minnekään viety. Kaipa se Mirja
aina käy haudan kukittamassa.
Kun tuo laskuri näyttää nollaa, niin laitan
tähän Sylvi Kekkosesta kertovan kirjan
esittelyn/kritiikin. Eipä tuo mitään haittaa,
jos vastakaikuna on Värtsissä synkkä
hiljaisuus. Kirja-/taideblogillani blogillani
oli viime vuonna 45 000 vierailijaa, joten
asia ei ole mikään ongelma.
Jouko Varonen
SARV:n jäsen
Marja-Liisa Vartio, Paavo Haavikko: Sylvi Kekkosen muotokuva, Art House Oy Kustannus
Valtakunnan äiti, Sylvi Kekkonen
Sylvi osasi toki olla äkäinenkin
Marja-Liisa Vartio/Paavo Haavikko: Sylvi Kekkosen muotokuva, Art House Oy 2021
… ”Tuli puhetta Pentti Saarikoskesta. Marja-Liisa Vartio sanoi: – Pentti Saarikoski leikkii olevansa kommunisti. Hän on lapsi.
– Mutta hän uskaltaa. Hän uskaltaa toisin kuin Arvo Salo, joka vain räksyttää.”… ( Sylvi Kekkonen)
…”Minä muistan talvisodasta vain, että minä pesin vaatteita saunan padassa keittämällä ja huuhdoin ja virutin niitä hyisessä avannossa, kuin Lemminkäisen äiti taikka vaimo.”…
( Sylvi Kekkonen )
Minulle, kirjailijanressulle on jäänyt Sylvi Kekkosesta vain semmoisia muistikuvia, usein median levittämiä pilapuheita, että Kekkosen rouva piti suun supussa ja esiintyi presidentin rinnalla hillitysti.
Muistin hänen kirjalliset piirinsäkin, joihin kutsuttiin nuoria kirjailijanalkuja tarinoimaan rennosti Rouva Presidentin kanssa. Niistä tämä Vartion ja Haavikon kirjakin kertoo. Minulle tuli hyvä mieli semmoista kirjoittajapiiriä ajatellessani. Nykyisin kun ollaan niin osallistuvia ja radikaaleja.
Kirjoittajan pitää mieluusti häväistä itsensä mediassa tai haukuskella Venäjää, ennenkuin tunnustuspalkintoja heltiää ja kansa on mielissään.
Mutta asiaan. Tämä kirja on tärkeä myös siksi, että edesmenneet Haavikko ja Vartio ovat sen kirjoittaneet, tai se on koottu heidän kirjoituksistaan, jotka koskevat presidentin rouvaa.
Osin runollissakin teksteissä siirtyy kohteen maailmankuva. Hän osasi tarvittaessa analyysin ja jos joku alkoi kärjekkääksi, osasi hän kyllä käyttää napakoitakin sananvalintoja.
Ehdottomasti tärkeä kirja Sylvi Kekkosesta, hiljaiseksi ja sielukkaaksi luokitellusta, jolla oli myös kirjallinen ura, puolenkymmentä julkaistua kirjaa ja sitten tämä Amalia, joka levisi myös ulkomaille.
Koin jotain valaistumisen kaltaista.
Tavoitin presidentin rouvan sielunmaisemaa, arvokasta ja pidättyväistä.
Jouko Varonen
SARV:n jäsen
Jouko, tämä on jo liian hyvää palvelua! Suotta sie näitä kahteen tai kolmeen paikkaan laitat, myöhän käydään ne lukemassa jo tuoreeltaan siun omilta sivuilta http://www.joukonkirjablogi.fi
Onhan se Värtsiin toki tervetullutta luettavaa näinkin tarjoiltuna. Ei ole hiljaisuus, tyytyväisenä kaikki hyräilevät koloissaan!
Niin, että juu- vai ei. Kumpikin sopii.
Tykkään yksisanaisista vastauksista.
Mitä sitä kahenlaisia.
Sanoppa se, mitä sitä kahenlaista.
Yksisanainen vastaus, mitäpä sitä kahenlaista.
Itse en nyt silti mitenkään muista, mitä naisella on kaksi ja lehmällä neljä?
No no Sakari. Välleen joku sanoo että hv ja se ei tarkoita että hyvä veli.
Vastaus on jalat.
Kylläpä on tänään ilmestyneen Koti-Karjalan keskiaukeamalla hyvä, kauniisti kirjoitettu juttu Ville ja Sanna Kivivuoren pariskunnasta/uusperheestä.
Vedet tulivat silmiin lukiessa tätä niin koskettavaa tarinaa menettämisen tuskasta ja inhimillisestä voimattomuudesta kuoleman edessä mutta kuitenkin samalla myös elävästä toivosta ja uudesta rakkaudesta.
Kiitos Sarkkisen Karille kirjoituksesta sekä Sannalle ja Villelle haastattelusta.
Runsasta Jumalan Siunausta elämäänne!
Kiitos, Jussi! Mielestäni meidän rakkaiden, Sannan ja Villen tarina on oiva esimerkki hyvän Jumalan johdatuksesta ja huolenpidosta. On ollut vaikeaa, epätoivoistakin, nyt on aihetta kiitokseen. ”Elämälle kiitos, sain siltä paljon…” !
Koronaan kuollut 1014 Suomessa❗
Saadaksemme käsityksen nykyisen pandemian mittasuhteista voi tarkastella tilastokeskuksen lukuja aiemmista kulkutautikuolemista.
Tuberkuloosin kuoli 40-50 luvuilla pahimillaan yli 10 000 suomalaista vuosittain.Vielä 2010 kuoli 48 ihmistä tähän vitsaukseen.
1956-1958 riehunut aasialainen vei n 1800 suomalaisen hengen
1968-1971 hongkongilaiseen menehtyi yli 1000 suomalaista
1975-1976 moskovalainen aiheutti n 800 kuolemaa
Sen jälkeen kausi infulenssaan kuolee 250-500 suomalaista vuosittain.
Haluan sanoa viestilläni että en tykkää tästä koronaan kuolleiden lukujen dramatisoinnista.Jokainen kuolema on läheisille surullinen asia.
Nykyisen tiedonvälityksen ja huonojen uutisten herkuttelun aikaan tätäkin pandemiaa halutaan dramatisoida mahdollisimman paljon,niinkuin se ei olisi tarpeeksi kurja juttu ilman myyviä lööppejäkin.
Noudatetaan virainomaismääräyksiä ja käytetään maalaisjärkeä omassa toiminnassa niin eiköhän se tämäkin vitsaus hellitä ainakin noihin kausi infulenssa lukuihin.
Vanhuuteen ei taida kuolla kukaan nykyaikana.
Pitää olla joku kuolinsyy.
Näitä virustauteja on turha sotkea keskenään ja tilastoida.
Entisajan kulkutaudit ovat asia erikseen, siihen aikaan ei ollut lääkkeitäkään.
Esimerkiksi tähän maailmanlaajuiseen “koronaan” ei olla keksitty minkäänlaista lääkettä.
Ei tämä ole mielestäni mitään dramatisointia!
Koronavirustauti ei ole vielä hävinnyt maailmasta sen enempää kuin Suomestakaan.
Eikä tule häviämäänkään tulevina lähiaikoina.
On opittava elämään sen kanssa.
Lehdistöillä on oikeus informoida ko. asioista.
Ei Joren kannata pahastua tosiasioista.
Totuus ei pala tulessakaan. Tykkäsipä tai ei.