Niiralan hovin historiaa. Osa 3

Aulis Kosonen

Ilmakuva Niiralanhovin rakennuksista 1939

Rakentaminen jatkuu

Värtsilän kunnantoimistorakennus. Taustalla jyhkeä kuusikuja johtaa vanhalle sillalle.
Kuva: Otto Rummukaisen kirjasta Värtsilän vaiheilta.
Kuvannut: Matti Korhonen

Uutta kunnantaloa alettiin rakentaa 1956 Niiralan hovin päärakennuksen viereen. Kunnantalo valmistui 1957 ja talossa oli myös asuntoja. Rakennuksen päässä oli talli paloautolle. Pian Niiralan hovin päärakennus purettiin. Saamani tiedon mukaan rakennuksen hirret ja kattopellit myytiin tai annettiin paikalliselle puutarha – alan yrittäjälle. Kulttuurihistoriallisesti Värtsilän arvokkain rakennus purettiin ja tuhottiin.

Mylly – ja saharakennukset. Vasemmalla mylly, nyt museokäytössä.
Alempana oikealla saharakennus.

Saha

Jänisjoen rannassa oleva saha oli Värtsilän kunnan käytössä. Sahattavat tukit hankittiin kunnan omista metsistä. Sahalla oli töissä 6-8 miestä ja muutama nainen. Miehet siirsivät sahattavat tukit sahauspaikalle sahattaviksi ja kanttasivat lautojen ja lankkujen laidat. Valmiit tavarat siirretiin kiskoilla kulkevilla vaunuilla lähialueella oleviin taapeleihin. Naisten tehtävänä oli lautojen kanttauksen jälkeen jääneet rimat siirtää talteen. Rimat myytiin polttopuuksi niitä tarvitseville. Sahan alapuolella olevaa höyläämõä käytettiin vain kesän aikana, samoin kuin päreentekokonetta. Höylätyt puutavat laitettiin varaston suojaan jokirannassa oleviin varastoihin. Höylättyä puutavaraa myytiin niitä tarvitseville. Värtsilän kunta vuokrasi sahan ja myllyn 1950 luvulla Juho Hiltusen perheyritykselle. Perheeseen kuului Erkki ja Pauli nimiset pojat. Lisāksi heillä oli muistaakseni Jaatinen niminen mies hankkimassa metsistä puutavaraa sahaukseen. Sahalla oli töissä paikkakuntalaisia miehiä ja naisia. Sahattu puutavara myytiin eteenpäin.

MYLLY

Kurkistus myllymuseoon sisälle

Hiltuset kokeilivat myllyn vierellä olevalla pellolla pintalautojen ja rimojen polttamista miilulla hiileksi. Paikkakunnalla ei ollut ammattilaisia miilun polttamiseen ja niin heidät tuotiin jostakin muualta. Myös sahan vieressä ollut mylly oli vuokrattu Hiltusille. Isäni toimi myllārinä. Muistan kun työläisille pidettiin jonkinlaista joulujuhlaa. Tämä metsäpuolen Jaatinen oli suulas ja hyvä kynämies. Hän kirjoitti joulujuhlaan työntekijöistä kronikan. Siitä on jänyt mieleeni isääni koskeva kohta: ”Kososen Martti anna pyörii se mylly, muuten meillä on kaikilla ruosteessa pylly.” Pian sahan toiminta ajautui vaikeuksiin ja se lopetti toimintansa. Mainittakoon Pauli Hiltusen vierailleen Värtsilän kylätalolla heinäkuussa 2015 ja hän tapasi paikallisia asukkaita, muistellen heidän kanssaan yli 60 vuoden takaisia tapahtumia. Värtsilän kunta jatkoi sen jälkeen sahan toimintaa vähäisessä määrin, lähinnä sahattiin omaan tarpeeseen. Viimeksi sahattiin 1957 uuteen kunnantaloon tarvittava puutavara. Sahan vieressä oleva Uudenkylän mylly oli sotien jälkeen ainut mylly Värtsilässä. Jauhettavaa oli runsaasti, koska isännät kävivät hevosineen myllyssä Kaurilasta ja Saarivaarasta saakka. Sahaa ja myllyä käytettiin samalla 22 kilowatin sähkömoottorilla. Päivällä moottori pyöritti sahaa ja iltaisin ja yöllä myllyä, koska moottorin teho ei riittänyt samanaikaiseen käyttöön. Isäni toimi myllärinä vuodesta 1946 vuoteen 1952. Mylly tuli meille pojille tutuksi, koska isämme oli päivät työssä sahalla ja siirtyi sen jälkeen myllyyn jauhamaan. Veimme iltaisin isälle kahvia ja evästä. Isämme jälkeen mylläriksi tuli Pentti Väänänen. Vähitellen maatiloille tuli kotitarvemyllyjä ja kunnan myllyn toiminta väheni ja jauhettiin lähinnä kunnan omaan tarpeeseen. Vuonna 1973 myllyn toiminta lopetettiin kannattamattomana. Nykyisin mylly toimii kotiseutumuseona.

Myllärit.
vas Martti Kosonen oik. Pentti Väänänen
Kuva: Kirjasta Valkoisen talon historia

… jatkuu

7 comments for “Niiralan hovin historiaa. Osa 3

  1. Jo vain, on Aulis kirjoittanut hyvän paginan.

  2. Tässä mainitaan sahaukseen liittyen rimat, eli sahausjätteet. Minä olen kuullut enemmän nimitystä ”pinnat” . Myydään tai ostetaan sahalta ”pintoja”. Ollessani töissä Verkkolammen kämpällä, oli siellä polttopuuna lähes yksinomaan näitä pintoja.

    Myös omaan kotiini ostettiin näitä ”kunnan pintoja” Ne olivat hyviä sytykepuita, koska muut polttopuut olivat meilläkin pääasiassa leppää.

    Pentti Väänäsen aikaan kävin myllyssä muutamia kertoja. Myllyssä jauhettiin myös kauraryynejä. Ryyneissä oli aika paljon kuoria, joita piti syljenkellä pois. Nykymittapuun mukaan ne olisivat arvokkaita ryynejä kun niissä oli paljon kuituja

  3. Arppen kartanon päärakennus huutokaupattiin. Sen osti isäni Eero T. Luukkainen. Kaikki materiaalit kierrätettiin – muun muassa seitsemän uunin tiilet puhdistettiin ja niistä muurattiin uusia uuneja. Homman hoiti muurari Leinonen. Kattopellit menivät erinäisten rakennusten katoille ja hirret Ouluun tynnyritehtaalle.

    Tätä nykyä rakennus olisi luonnollisestikin säästetty, mutta tuohon aikaan Värtsilän kunnanisät katsoivat viisaammaksi tehdä tilasta modernin ja tuottavan, missä onnistuivatkin. Nykymuotoinen rakennussuojelu alkoi muotoutua vasta 1960-luvulla, jolloin alettiin huomioida historiallisesti arvokkaat aluekokonaisuudet ja uudempi arkkitehtuuri.

    Eero T. on vuosien saatossa kertonut paikan historiasta paljonkin mielenkiintoista, etenkin liittyen alueen ihmisiin. Ja kertoo ajoittain toki vieläkin, Eero on vielä tolpillaan..

  4. Hyvä Esa, tuo oli erittäin varteen otettavaa tietoa niille, jotka ja mikäli puuhaavat Värtsilän historiaa. Niin ei kun Eeron luokse tarinoimaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *