Pakkopullaa

Olipa kerran pöytälaatikkokirjoittaja jolla oli joskus jotain sanottavaa. Joka päivä hän joutui pohtimaan josko hän kirjoittaisi tarinan Värtsiin jotta kaikki Värtsin ystävät saisivat luettavaa.
Toisaalta hänen mahansa ei ollut oppinut olemaan vaatimatta ruokaa.Nälkä motiivinaan hän päätti tarjota juttujaan julkaistavaksi suureen valtakunnalliseen julkaisuun.

Eräänä päivänä kun nälkä kurni taas kirjoittajan suolistossa suuren lehden päätoimittaja otti yhteyttä kirjoittajaan ja pyysi isoa juttusarjaa.
Kirjoittaja oli iloinen ja päätti hyväksyä ison päätoimittajan tarjouksen ja pian oli ruokakaappi taas täynnä koska rikas julkaisija oli maksanut muhevan ennakon kirjoittajalle tulevista jutuista.

Illansuussa kirjoittaja ryhtyi väsäämään jutun ensimmäistä osaa koska ISO oli vaatinut:
-haluan muuten jutun ensimmäisen osan jo viikonlopun numeroon
-kyllä, toki onnistuu, sanoi kirjoittaja nälissään.

Nyt kirjoittaja oli pulassa.Hän ei ollut koskaan kirjoittanut mitään näin suurta tarinaa. Juttusarjan tekeminen valtakunnalliselle lehdelle oli mahdotonta.
Hän kirjoitti, editoi ja kirjoitti. Lopuksi hän deletoi koko jutun koska se oli hänen mielestään niin huono.

Perjantaina päätoimittaja tuli innoissaan noutamaan juttua.
-Missä juttuni on, kysyi ISO

Kauhusta vavisten kirjoittaja sanoi:
-ei sitä juttusarjaa tullutkaan, vaan tulee pakina, valehteli kynämies hätäpäissään.

Koko päivän kirjoittaja yritti väsätä pakinaa lehteen. Mutta hän pelkäsi kriitikoita ja päätoimittajaa ja lukijoita niin, ettei siitä tullut pakinaakaan.

Seuraavana päivänä ISO tuli ja kysyi:
-Missä pakinani on?
-ei tullutkaan pakinaa..
Kärsimätön päätoimittaja katsoi kauhusta tärisevää kirjoittajaa aivan läheltä ja karjaisi:
-No mikä siitä sitten tulee?

Kirjoittaja keksi:
-Siitä tulee maailman kaikki viisaudet sisältävä mietelause!

Seuraavana aamuna äreä päätoimittaja tuli noutamaan mietelausettaan.
Pöytälaatikkokirjoittaja änkytti hädissään:
-Maailman kaikki viisaudet sisältävä mietelause on: ”ilmaista lounasta ei ole olemassakaan”!

Silloin päätoimittaja suuttui ja hyökkäsi kirjoittajan kimppuun.Pöytälaatikkomies ehti kuin ehtikin pakoon ja muutti maalle metsän reunaan pieneen mökkiin.

Heti pimeän tultua pöytälaatikkokirjoittaja otti läppärinsä esiin ja takoi pitkän jutun verkkolehti Värtsiin.
Nyt hänen ei tarvinnut pelätä päätoimittajaa, kriitikoita eikä lukijoita koska hän kirjoitti vain omaksi ja toivottavasti myös edes hiukan muidenkin iloksi.

Sen pituinen se.

3 comments for “Pakkopullaa

  1. Sepä olikin hyvin leivottu ja maukas pakkopulla.
    Itse kun oikein tikistin, tuli vain kommentti.

  2. Taisi siinä olla hiiri kissalla räätälinä,
    kuten vanhassa lasten iltasadussa.

    Satu on muuten kuunneltavissa netistä.

    Hyvin hoksattu, Jore!

  3. Lähti etätöihin niin rupes tapahtumaan! Just niin se menee!
    Ja sataprosenttisesti totta tuokin mietelause.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *