Niiralanhovin historiaa osa I

Kirjoittaja: Aulis Kosonen

Kartta vuodelta 1922.

Värtsilän Uudessakylässä sijaitseva tila Niirala 11, on vanha kruununtorppa n:o 3 ja se on merkitty perintötilaksi 1862. Tilan on omistanut Niirasten suku 1800-luvun alusta ainakin 1860-luvulle saakka. Nils Ludvig Arppen vanhin poika Nils Edvard omisti tilan 1880- luvulla. Hän rakennutti ainakin osan Niiralan hovin rakennuksista, mm. tilan päärakennuksen ja piha-alueella olevan hirsiaitan, jota kutsutaan Arppen aitaksi. Arppen omistuksen aikaan tilaa ryhdyttiin kutsumaan Niiralan hoviksi.

Niiralan tilan päärakennus

 Tilan omistajaksi tuli 1890-luvulla Sveitsiläissyntyinen Gottfiel Treuthardt. Hän perusti hoviin Värtsilän juustomeijerin 1898. Juustoja säilytettiin Jänisjoen rantapenkassa sijaitsevassa juustokellarissa. Valmiita juustoja viettiin mm. vesiteitse Pietariin ja rautateitse Viipuriin. Hän perusti Värtsilään myös tiilitehtaan, joka sijaitsi Matti Lukkariseen menevän tien oikealla puolella. Tehtaalla tehtiin poltettuja savitiilejä. Tarvittava savi saatiin läheisyydessä olevalta peltoaukealta olevasta montusta. Valmiit tiilet kuljetettiin hevosilla ja lastattiin Jänisjoen rannalla olevaan proomuun. Jänisjoen rannalla ns. Lääkärien talojen luona oli jokipenkka loivennettu ja siitä pääsi hevosilla proomun viereen ja tiilet saatiin proomuun. Tarina kertoo, että täydessä lastissa oleva proomu oli uponnut yön aikana Jänisjokeen.

Niiralan tilan päärakennus kuvattuna Jänisjoelta päin



Mainittakoon, että Jänisjoessa ei ollut siltaa 1900-luvun tienoilla. Joki ylitettiin lossilla. Kerran Treuthardt oli ajanut hevosella lossille, mutta hevonen oli vauhkoontunut ja ryöstäytynyt puomien läpi jokeen. Hevonen oli hukkunut, mutta paikalle sattunut mies oli pelastanut Treuthardt’in. Tapahtuman jälkeen hän oli sanonut, ettei hän halua hukuttaa hevosiaan jokeen. Hän oli rakennuttanut joen yli puusillan, joka oli paikalla noin 60 vuotta.

Niiralan tilan myllyrakennus. Nyt Myllymuseona.
Niiralan tilan mylly- ja saharakennukset. Saha on myllyrakennuksessa kiinni, mutta hiukan alempana oikealla



Treuthardt menetti Niiralan hovin takaussitoumuksen johdosta ja hän muutti 1910 Soanlahteen. Hänen jälkeen hovin omistajaksi tuli Christian Stauffer. Hänkin oli Sveitsistä lähtöisin. Ilmeisesti hän vuokrasi meijerin Ostari Rohrer’ille, joka valmisti juustoja vuoteen 1917 saakka.
 
Värtsilän Työväen ja Pienviljelijöiden Osuuskauppa osti Niiralan hovin tilan 1917. Tila koko oli yhteensä noin 600 ha, josta viljeltyä peltoa noin 120 ha. Tila oli tarkoitus pitää karjatilana maidontuotantoa varten. Tämä yritys ei onnistunut. 

Itsenäistynyt Värtsilän kunta osti tilan 1920. Kauppaan kuului Niiralan hovin lisäksi Patsolassa sijainnut Opotta 2 tila ja siihen kuuluva Anninvaaran metsätila. Opotta tila oli useita kymmeniä hehtaareita ja se sijaitsi Selänteenharjun molemmin puolin. Harjun länsipuolella tila ulottui lähelle Karvisten rajaa. Eteläpuolella tila ulottui lähelle entistä pappilaa. Kapea kaistale ulottui Hapo-ojan luona Sääperin rantaan. Opotta 2 ja Anninvaaran tilat Värtsilän kunta lohkoi ja jakoi vuokramaiksi Värtsilässä asuville ja Wärtsilä Yhtymällä työssäkäyville tilattomille eli maattomille. Vuokralaisia oli noin 10 perhettä, jotka saivat rakentaa tiloille tarpeelliset rakennukset. Myöhemmin vuokralaiset saivat ostaa tilat omikseen.

Niiralan hovin viljelysmaat sijaitsivat Jänisjoen mutkan sisäpuolella. Pellot olivat tasaisia ja viljavia. Ainakin osa kauppaan kuuluvaa metsämaata oli Kaustajärven läheisyydessä Mökkivaarassa. Niiralan tilan rakennukset sijaitsivat neliön muotoisella alueella ja rakennusten keskelle jäi laaja piha-alue. Päärakennus sijaitsi Jänisjoen läheisyydessä. Rakennukseen sijoitettiin noin 40 lastenkodin lasta ja noin 20 kunnalliskodin vanhusta. Rakennuksessa asui sodan jälkeen tilanhoitaja ja lisäksi vuokralaisia. Sen vieressä olevassa rakennuksessa oli sotien jälkeen posti ja puhelinkeskus. Rakennuksen toisessa päädyssä oli autotalli, jossa säilytettiin kunnan kuorma-autoa ja myöhemmin paloautoa. Päärakennusta vastapäätä oli navetta ja tallirakennus. Piha-alueen laidassa oli hirrestä rakennettu ns. Renkitupa, jossa asui useita työläisperheitä. Renkituvan vastapäätä oli pitkä rakennus, jossa säilytettiin hevosvetoisia kärryjä ja muita ajoneuvoja. Rakennuksen Jänisjoen päässä sijaitsi puuliiteri. Tästä rakennuksesta Jänisjoelle päin oli rakennus, jossa säilytettiin ainakin sodan jälkeen traktoria ja toista kuorma-autoa. Kärryvaraston läheisyydessä oli tiilestä rakennettu viljamakasiini. Siitä noin sadan metrin päässä oli kunnan puimala ja sen yhteydessä viljankuivaamo. Lähellä Jänisjoen rantaa sijaitsi sementtitiilestä rakennettu sauna. Siellä saunoivat Niiralan hovin asukkaat ja sotien jälkeen Valkoisen talon asukkaista ns. parempiosaiset. Niiralan hovin maatilalla oli sotien jälkeen neljä heinälatoa. Hopeakallion lato, Hietapellon lato, Kuikanniemen lato ja Pulan lato. Hopeakallion lato sijaitsi nykyisen lintutornin vieressä. Lato oli sikäli erikoinen, kun latoon oli kahdet leveät pariovet ja kallion päältä oli ajosillat latoon. Heinäkuorma oli helppo kaataa alas ladon pohjalle. Ladon toisella puolella oli maan tasalla kahdet pariovet, joista sai heinät kärryyn tai rekeen. Hietapellon lato oli Hopeakallion ladosta Sääperin järven suuntaan. Kuikanniemen lato sijaitsi Kuikanniemeen menevän tien vasemmalla puolella. Pulan lato sijaitsi Räykynvaaran läheisyydessä. Osa ladoista on purettu vuosikymmenien aikana, mutta Pulan latoa olin purkamassa kahden veljeni kanssa 2016

 Värtsilän kunta oli ostanut Niiralan hovin vuonna 1920. Seuraava vuotena kunta alkoi rakentaa Jänisjoen rannalle sahaa ja myllyrakennusta. Saha ns. raamisaha. Sahan yhteydessä oli kanttaussaha, jolla sahattiin lautojen tai lankkujen laidat. Kanttaussaha oli samassa kerroksessa kuin raamisaha. Sahan alapuolella oli höyläyskone ja läheisyydessä päreentekokone. Saharakennuksen kohdalla joen rannassa oli kaksi rakennusta, joissa säilytettiin höylättyjä puutavaroita. Rakennukset ovat edelleen pystyssä.

Mylly sijaitsi saharakennuksen vieressä. Mainittakoon, että sekä sahaa ja myllyä pyöritti sama sāhkömoottori. Moottori oli niin heikkotehoinen, ettei sahaa ja myllyä voinut käyttää yhtä aikaa. Sahaa käytettiin päivällä ja myllyä iltaisin ja öisin.. Värtsilän kunta sai Wärtsilä Yhtymältä halpaa sähköä sahan ja myllyn käyttöön. Saharakennuksen ja Jänisjoen välisellä alueella oli kapearaiteiset kiskot ja niitä pitkin työnnettiin rautapyörävaunuilla valmista puutavaraa. Laudat ja lankut laitettiin korkeisiin taapeleihin molemmin puolin kiskoja. Saharakennuksesta noin 100 metrin päässä oli kunnan paja, jossa tehtiin ja korjattiin maatilan ja sahan kunnossapitoon tarvittavia laitteita. Niiralan hovin ja sahan välissä oli henkilökunnan huussit ja niiden alapuolella betonista valettu alaosa. Siellä oli varastotila, jossa säilytettiin mm. apulantoja. Muistelen, että siellä säilytettiin myös vainajia. Vanhan puusillan vieressä jokirannassa oli pumppuhuone, jossa olleella sähköpumpulla saatiin vettä ainakin navettaan ja talliin.

Kirjoittaja: Aulis Kosonen




11 comments for “Niiralanhovin historiaa osa I

  1. Hyvää, hyvin kerrottua historiaa hyvin kuvin ja hyvästä aiheesta. Luin oikein hyvin mielin.
    Hyvä kiitos tekijälle!

  2. Tuhtia asiaa!

    Liisa Mäntymies on toimittanut kirjan Maria Partasen ja kumppaneiden tarinoista ”Sveitsiläinen isoisä” Gottfried Treuthardt,juustomestari Suomessa.

    Tässä kirjassa on tarinaa Niiralan Hovin ajoista.Gottfried tykkäsi hevosistaan jopa niin paljon että oli syöttänyt yhtä niin hyvin että se ei mahtunut aisojen väliin.Sama polle oli osannut tuoda isäntänsä kotiin Värtsilään Tohmajärveltä Oeschin luota.Herrat olivat nautiskelleet kirsikkaviiniä yömyöhään ja tulomatkalla Gottfierd asettui rattailleen nukkumaan.Polle hoiti isännän kotiin.

    Herra oli ollut myös iso ja kiivas mies.Kirjassa kirjoitetaan että hän oli jättiläinen joka joutui Värtsilässä tavan takaa riitoihin ja tappeluihin.
    Kerran hän oli ollut tappamassa isoa sonnia.Koppas kirveellä härkää otsaan.Kirveen varsi katkesi ja sonni hermostui.
    Gottfried otti kirveenterän nyrkkiinsä ja hoiteli sonnin sillä tavalla sonnien taivaaseen.
    Tämän jälkeen kylällä puhuttiin että on se sveitsiläinen niin väkevä mies että tappo sonninkin pelkällä nyrkillä.

  3. Nykyinen kylätalo on lähempänä Jänisjokea kuin mitä on ollut tilan päärakennus. Ehkä se on siihen rakennettu ennen kuin on purettu päärakennus. Osaako kuka sanoa miksi lapsia on ollut noinkin paljon? Silloinhan ei ollut päiväkoteja.

  4. Vähänlaisesti on kommentteja.
    Ei taida kiinnostaa ketään Niiralanhovin historia.

  5. Otto Rummukaiselta on ilmestynyt aikoinaan kirja
    Niiralan hovi : Värtsilän kuntakeskus.
    Kirja on lainattavissa Tohmajärven kirjastosta.

  6. Olipa mielenkiintoista lukea Niiralan hovin historiaa. Lapsena sitä ei tällaisista asioista tiennyt mitään. Nyt vanhempana kiinnostaa kovasti. Kiitos kirjoittajalle.

  7. Olen lukenut pariin kertaan.. On niin tuhti paketti historiaa, että siinä on sulattelemista. Ja kun on kaikki kirjoitettu niin siinä ei ole paljon kommenteilla parantelemista. Hienoja nuo melkein sata vuotta vanhat piirretyt kartat. Niin on kaunista kaunokirjoitusta, että hyvin erottuu Niirala 11 ja Opotta 2 myös. Harmi kun kartta ei yllä vielä vähän ylemmäksi. Varmaan Aulis valottaa lisää kirjoituksen seuraavassa osassa.

  8. Myös ”junantuomaa” paikkakunnan historia kiinnostaa .Kiitoksia Aulis!

  9. Kyllä kiinnostaa! Muistaakseni sahan toiminnasta on ollut Värtsissä juttua aikaisemmin.

  10. Bäste eira du äro duktig o reko tjej o surfa på nätet ! Mahdatko löytää arppen serkkupojan herman hallonbladin ja hänen appiukkonsa , sortavalaisen kauppiaan siitoin/siitosen tarinat,hallonbladien tekoset värtsilän kansakoulun perustaminen,sortavalan seminaarin historia.möhkön masunin kaappaus saksalaisilta,kinat malminnosto oikeuksista,kuuluminen suomenruotsalaiseen yhdyspankki-sfääriin,hallonbladin kuoleman jälkeen solbergin ja renlundin yliotto ja ab wärtsilän perustaminen,solberingin kuolema 1918 osakkeiden levittäminen suomenruotsalaisille sijoittajille, osakkeita suomenruotsalaisen kulttuurirahaston hallintaan…..lycka till ps matti kivikasvo siitonen oli tuota siitosen sukua,muistaakseni joskus mainitsi jossain haastattelussa,kui lie opettaja eero siitosen taustat.DS

  11. Nostanpa tämän jutun esiin Joren innoittamana,

    Ennen oli ennen ja nyt on nyt.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *