Fukushima pysäytti maailman.
Alkoi atomivoimaloiden alasajo. Paitsi kehitysmaissa ja Suomessa.
Paljonko tarjotaan Alpon virtuaalikukkasista?
On nimittäin tällä viikolla myyty huutokaupassa 69 miljoonan dollarin summalla digitaalinen taideteos.
En osaa oikein arvioida, montako ruplaa maksaisin Alpon kukkaisista. Mutta hyvää Reijon ja Rekon päivää toivotan.
Reko oli allakassamme vv. 1929-49 ja palasi takaisin v. 1964. Alunalkaen Reko oli kreikankielinen Gregorius – suomeksi valpas. Mutta kun sen taivuttelu oli – ehkä on vieläkin? – hankalaa, otettiin käyttöön henlpompi muoto Reijo. Nyt Rekot ja Reijot leikkaavat samaa juhlakakkkua. No, tietysti jos se sopii molempien vaimoille.
Rekoja on Suomessa noin 700. Sakari, montako Reijoa?
Kolme Reijoa on heti muistissa. On varmaan muitakin, ehkä liki 30 tuhatta, jos on googleen uskominen.
Vuoden takaiset uutiset tuntuvat nyt kaukaisilta, jopa huvittavilta. Vessapaperihamstraus.. makaroonia haettiin pakettiautolla
syynä oli aivan uusi uhka Korona. 500 hengen kokoontumiset kiellettiin. Nyt on kielletty paljon pienemmät kokoontumiset. Millainen sokki olisi vuosi sitten ollut jos kertaheitolla olisi menty näihin rajoituslukuisin.
Monilla huoltoasemilla on yleisö vessoissa vedettömiä klosetteja. Siitä Vingerporilaiset olivat panneet paremmaksi ja keksineet pilkkaniksin. Eli olivat kehittäneet vedettömän juoma- automaatin.
Pentti Lasasen muistoksi Four Catsiä ja samalla näämme -60 luvun Helsinkiä:
Onko tänään loppu- vai alkuviikon päivä? Joka tapauksessa ainakin on – leipäsunnuntai.
Olin yotuben kautta Joensuun kirkossa kirkkoherra Petri Raskin läksiäismessussa. Todella koskettava kokemus. Mielenkiintoinen saarna ja kolme hyvää kiitospuhetta messun jälkeen.
Mutta kun on leipäsunnuntai, tunkeutui muistiin eräs ruokailuhetki Lintulassa, En muista, mitä pöytään oli katettu, mutta sen muistan, kuinka oikuttelin: ei ollut hyvän makuista. Siihen mummo: Erkki, se on Jumalan viljaa! Miksi muistan tämän? Siksi että mummon lausahduksesta tuli elämänkatsomukseni yksi peruskivi. Leipää omavaraisesti ja niin että viljelijäkin saa työlleen riitävän tulon.
Toinen muisto osuu vuoteen 1952. Olin Joensuun Keskikoulun oppilaille järjestetyssä rippikoulussa. Silloinen Joensuun kirkkoherra, lääninrovasti Anselm Pärnänen ennen konfirmaatiota neuvoi: Kun olette lausuneet yhteen ääneen uskontunnustuksen, kysyn teiltä: tahdotteko osoittaa tämän uskon elämässänne. Jos vastaatte tahdon, olkaa tosissanne. Vastasin tosissani: tahdon. Se oli ensimmäinen askel siihen, kun Leino Hassisen aikana löysin kirkkotien Värtsilässä ja sitten pappilassa käytyjen pohdintojen jälkeen teologiseen tiedekuntaan ja monen mutkan kautta takaisin Värtsilän kirkkoon, mistä jäin Petri Raskin tavoin eläkkeelle v. 2000.
Olin leipäpappi silloinkin, kun jaoin leipää ja viiniä alttarilla. Mutta päivääkään en vaihtaisi pois. Tietysti paljon jäi tekemättä oikein. Mutta onneksi on virsi 960. Käyn joka päivä läpi virren kolme säkeistöä – suomeksi ja venäjäksi.
Nyt rupes tuntumaan, että olen kertonut tämän suakkunan jo aiemminkin. Mutta kertaushan on opintojen äiti – ja oppia ikä kaikki.
Fukushima pysäytti maailman.
Alkoi atomivoimaloiden alasajo. Paitsi kehitysmaissa ja Suomessa.
Paljonko tarjotaan Alpon virtuaalikukkasista?
On nimittäin tällä viikolla myyty huutokaupassa 69 miljoonan dollarin summalla digitaalinen taideteos.
En osaa oikein arvioida, montako ruplaa maksaisin Alpon kukkaisista. Mutta hyvää Reijon ja Rekon päivää toivotan.
Reko oli allakassamme vv. 1929-49 ja palasi takaisin v. 1964. Alunalkaen Reko oli kreikankielinen Gregorius – suomeksi valpas. Mutta kun sen taivuttelu oli – ehkä on vieläkin? – hankalaa, otettiin käyttöön henlpompi muoto Reijo. Nyt Rekot ja Reijot leikkaavat samaa juhlakakkkua. No, tietysti jos se sopii molempien vaimoille.
Rekoja on Suomessa noin 700. Sakari, montako Reijoa?
Kolme Reijoa on heti muistissa. On varmaan muitakin, ehkä liki 30 tuhatta, jos on googleen uskominen.
Vuoden takaiset uutiset tuntuvat nyt kaukaisilta, jopa huvittavilta. Vessapaperihamstraus.. makaroonia haettiin pakettiautolla
syynä oli aivan uusi uhka Korona. 500 hengen kokoontumiset kiellettiin. Nyt on kielletty paljon pienemmät kokoontumiset. Millainen sokki olisi vuosi sitten ollut jos kertaheitolla olisi menty näihin rajoituslukuisin.
Monilla huoltoasemilla on yleisö vessoissa vedettömiä klosetteja. Siitä Vingerporilaiset olivat panneet paremmaksi ja keksineet pilkkaniksin. Eli olivat kehittäneet vedettömän juoma- automaatin.
Pentti Lasasen muistoksi Four Catsiä ja samalla näämme -60 luvun Helsinkiä:
https://www.youtube.com/watch?v=BkScf2ae5ak
Onko tänään loppu- vai alkuviikon päivä? Joka tapauksessa ainakin on – leipäsunnuntai.
Olin yotuben kautta Joensuun kirkossa kirkkoherra Petri Raskin läksiäismessussa. Todella koskettava kokemus. Mielenkiintoinen saarna ja kolme hyvää kiitospuhetta messun jälkeen.
Mutta kun on leipäsunnuntai, tunkeutui muistiin eräs ruokailuhetki Lintulassa, En muista, mitä pöytään oli katettu, mutta sen muistan, kuinka oikuttelin: ei ollut hyvän makuista. Siihen mummo: Erkki, se on Jumalan viljaa! Miksi muistan tämän? Siksi että mummon lausahduksesta tuli elämänkatsomukseni yksi peruskivi. Leipää omavaraisesti ja niin että viljelijäkin saa työlleen riitävän tulon.
Toinen muisto osuu vuoteen 1952. Olin Joensuun Keskikoulun oppilaille järjestetyssä rippikoulussa. Silloinen Joensuun kirkkoherra, lääninrovasti Anselm Pärnänen ennen konfirmaatiota neuvoi: Kun olette lausuneet yhteen ääneen uskontunnustuksen, kysyn teiltä: tahdotteko osoittaa tämän uskon elämässänne. Jos vastaatte tahdon, olkaa tosissanne. Vastasin tosissani: tahdon. Se oli ensimmäinen askel siihen, kun Leino Hassisen aikana löysin kirkkotien Värtsilässä ja sitten pappilassa käytyjen pohdintojen jälkeen teologiseen tiedekuntaan ja monen mutkan kautta takaisin Värtsilän kirkkoon, mistä jäin Petri Raskin tavoin eläkkeelle v. 2000.
Olin leipäpappi silloinkin, kun jaoin leipää ja viiniä alttarilla. Mutta päivääkään en vaihtaisi pois. Tietysti paljon jäi tekemättä oikein. Mutta onneksi on virsi 960. Käyn joka päivä läpi virren kolme säkeistöä – suomeksi ja venäjäksi.
Nyt rupes tuntumaan, että olen kertonut tämän suakkunan jo aiemminkin. Mutta kertaushan on opintojen äiti – ja oppia ikä kaikki.