10 comments for “Eräs susijahti

  1. Nostalginen tarina ajalta jolloin Suomessakin metsästettiin susia.

    Kuvakin on komea Värtsilän metsästäjistäkin ,eikä susihukkanenkaan ruma ole.
    Muistan ajan kun meiltäkin lähdettiin jahtipassiin kun hukka oli saatu lippusiimaan sisään.
    Paikka oli ihan siinä vanhan vartion takana.Meidän leikkipaikoilla.Ei sudet meille näyttäytyneet vaikka samoilla reviireillä juoksenneltiin.

    Matildassa ,meidän mökkikylällä,oli viikonloppuna ainakin kaksi suden näköhavaintoa.
    Minä kuvailin kännykkäkameralla viikko sitten oletettuja suden jälkiä tontinreunalta.Metsästä oli tullut,peurojen perässä.

    Varsinais-Suomessa ihmiset suhtautuvat susiin hyvin neutraalisti.Ei ole ollut koiravahinkoja.Monet tykkää että on hyvä kun sudet harventaa erittäin runsasta peurakantaa.Vähentää peurakolareiden riskiä.
    Kolareita on ollut alueella useita vuoden aikana.Peuran kaatolupiakin 700 kpl.

    Olen joskus ihmetellyt monien ihmisten intomielistä suhtautumista susiin.Ymmärrän hyvin harmituksen jos koiransa sudelle menettää.Ei hyvä.Koira on monesti yhtä tärkeä omistajalleen kuin perheen jäsen.
    Toisaalta susi kuuluu Suomen luontoon ja ei kyllä ihmisiä ahdistele ihan vähällä.Kyllä ne olisi meidän vartion kakaroidenkin laumaa harventaneet jos ihmislihasta tykkäisivät 🙂

  2. Verkkolehden lukija lähetti kyseisen Rajamme vartija – lehden jo jouluksi, mutta valitettavasti joulutarinat jäivät jostain syystä julkaisematta. Liekö ollut kiire vai mikä.

  3. Tutun näköisiä ukkoja, mutta tunnen vain oikealla Hämäläisen Lassin.

  4. Useita tutun näköisiä on kuvassa, nimetään pari ”varmaa” Sääperin ukkoa. Suden takana selän kohdalla Jukka Hyytiä ja suden päälaen takana Mauno Kunnas.

  5. Manu K:n vieressä otuksen kuonon kohdalla lienee Tauno ”Tasu” Vornanen ja häntää pitelevän miehen takana Alpo Piiroinen (?)

  6. Kuvassa takana vasemmalta Matti Lintunen, Matti Piiroinen, Asko? Turusen veljeksiä (Hepoharjun kohdalta) Vilsapäinen Tapani Turunen (Tuuren poika) Patsolan Osulan naapurista.
    Edessä vasemmalta ruutupuserossa vänrikki Esko Kuosmanen Ratavartiolta, Tuure Turunen. Takajaloista pitää kiinni Ilvesten kiinnihiihtäjä Lauri Piiroinen ja taampana valkopipoinen Alpo Piiroinen, toinen ilvesten kiinnihiihtäjä. Saattavat miettiä, että millaistahan olisi ottaa susi elävänä kiinni.

  7. Tapporahasta poiminta Wikipedian sivulta:

    Tapporaha oli julkisista varoista maksettava palkkio suurpedon tai vahinkoeläimeksi määritellyn eläimen tappamisesta. Palkkiosta luovuttiin 1975. Silloisen metsästyslain mukaan suden ja ahman tappamisesta sai 500, ketusta 20 ja hylkeestä 40 markkaa.

    Muista petoeläimistä ja riistalle vahingollisista eläimistä valtioneuvosto saattoi maksaa tulo- ja menoarviossa osoitetn määrärahan puitteissa.
    Valtioneuvostolla oli joissakin tapauksissa mahdollisuus korottaa tapporaha kaksinkertaiseksi. Ketun tapporaha nostettiin 1950-luvun puolivälissä 1 000 markasta 2 000 markkaan, jolloin eläin oli lähellä kadota Suomesta kokonaan.
    Ahman, ketun ja suden tapporahan maksoi sen paikkakunnan poliisimestari tai nimismies, jossa eläin oli tapettu. Hylkeen tapporahan maksoi sen paikkakunnan poliisipäällikkö, jossa palkkion hakija asui.

    Ahmasta ja sudesta palkkio maksettiin sille, joka esitti eläimen kokonaisen nahan poliisilaitoksella. Ketusta oli esitettävä koko eläin tai nahka, jonka oikea etujalka oli nylkemätön kynsistä ranneniveleen saakka. Hylkeestä oli esitettävä alaleuka molempine luineen.

    Vuonna 2016 nousi uutisiin, että susista maksetaan tapporahaa Venäjän Karjalassa metsästäjille. Venäjän valtio maksaa noin 50 euroa ja suomalaiset saman verran hännältä edellyttäen, että susi tulee Suomen puolelta Pohjois-Karjalasta.

  8. Ihmettelen vieläkin tuota tapporahaa. Kova viha on pitänyt olla päättäjien taholla kun tuollaiset asiat on kirjattu oikein metsästyslakiin. Suden ja ahman tapporaha oli huomattavasti suurempi kuin monen duunarin kuukausipalkka.

    Me Värtsilän pojatkin osallistuttiin noihin ”tapporaha kekkereihin” ja vietiin variksen varpaita Tohmajärvelle nimismies Ruuthille. Niistä maksettiin muistaakseni 5 markkaa.

  9. Tapporahan toimimattomuudesta on esimerkkinä tämä cobra-efekti.

    Termiähän käytetään nykyisin enenevässä määrin kuvaamaan tapahtumaketjua jonka lopputulos on päinvastainen kuin jonkin asian alkuperäinen tarkoitus oli.

    Intiassa ruvettiin maksamaan cobra käärmeistä tapporahaa koska käärmeen puremiin kuoli tuhansia ihmisiä vuosittain.
    Tapporahan ansiosta käärmeet vähenivät ja kaikki näytti hyvältä.Käärmeen pyytäjät eivät kuitenkaan olleet tyytyväisiä ansioittensa tippumiseen kun käärmeitä oli vaikea löytää niiden vähyyden vuoksi.

    He alkoivat kasvattaa salaa cobria ja tappoivat sitten niitä tarhattuja käärmeitä ja taas kassa kilisi.
    Kun viranomaiset paljastivat tämän toiminnan lopetettiin tapporahan maksaminen.
    Kun käärmeistä ei enää saanut rahaa tarhaajat jättivät ne oman onnensa nojaan jolloin ne pakenivat luontoon ja cobrakannat lähtivät hurjaan nousuun.

    Sama ilmiö on tapahtunut Aasiassa myös rottien kanssa.

    Nyt monet ekonomistit pelkäävät että toteutuuko cobrailmiö maailman taloudessa koronakriisin jälkeen.Uutta rahaa painetaan ja lasketaan liikkeelle tuhansia miljardeja.Mikä on tämän tyhjästä ilmaantuneen rahan vaikutus maailmantalouteen kun pandemia on ohi?

  10. Kiinassa -70 luvulla Mao määräsi koko kansan talkoisiin, että kaikki varpuset pitää tappaa. Kansa totteli ja varpusraukat ajettiin läkähdyksiin ja tapettiin melkein viimeistä piirtoa myöten. Tarkoituksena oli, ettei linnut syö viljapeltoja tyhjäksi. Seurauksena oli, että hyönteiset lisääntyi siinä määrin, että tappourakka piti lopettaa. Luonto pitää tasapainonsa vaikka siihen menisi aikaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *