Uusi-Värtsilän historiaa 1940. Uuden-Värtsilän rautatehdas tuottaa vuosittain 7 000 tonnia takkirautaa

Laatokka lehdessä 6.11.1940 julkaistu artikkeli:
Uuden-Värtsilän rautatehdas tuottaa vuosittain 7 000 tonnia takkirautaa

Kuva digi.kansalliskirjasto.fi

11 comments for “Uusi-Värtsilän historiaa 1940. Uuden-Värtsilän rautatehdas tuottaa vuosittain 7 000 tonnia takkirautaa

  1. Lehti on ollut aikaansa edellä:-)

  2. Rautamäärä pitäisi olla 7000 tonnia!

  3. Kyllä tuo lehti on ollut ajan tasalla! Onkin toimittu heti eikä viidestoista päivä..

    Näin kertoo kaikki-tietävä Wikipedia:
    Uusi-Värtsilän rautatieasema (lyh. Uvä, ratakm 564+500) on lakkautettu liikennepaikka Keski-Karjalassa Tohmajärven kunnassa Niiralan radalla. Rautatieaseman alkuperäinen lyhenne oli Uwä[1] ja sen sijainti oli 564+105.

    Uusi-Värtsilä otettiin käyttöön vuonna 1940[1], kun Wärtsilä-yhtymä Oy:n Värtsilän terästehdas jäi alueluovustusten takia Neuvostoliiton puolelle samoin kuin myös osa Värtsilän kunnastakin. Peijoniemen kylään perustettiin uusi rautasulattamo ja sen myötä Uusi-Värtsilän seisake perustettiin 10. kesäkuuta 1940 syrjäiselle metsäseudulle.

  4. Tuo 04.10.1940 on oikea aloitus päivämäärä Sanomalehti Karjalaisen mukaan. Vikkelä Ville on ollut nimensä mukainen mies. Hattua nostellaan.

  5. On sillä jonkunlainen etiäinen käynyt vihjaisemassa tulevasta.. Tuollainen tehtaan tekeminen vaatii kyllä valmisteluaikaa.

  6. Olin 1970-luvun puolivälin paikkeilla 3 1/2 v. Tohmajärven Rauta-Valun Malliveistämössä töissä, ja samalla verstalla oli myös Wärtsilä-Yhtymän Viktor Patrikainen ym. miehiä, jotka olivat tulleet valimon mukana rajan takaa. Heillä oli paljon ja monenlaisia juttuja, joita ei tietenkään tullut kirjattua ylös. Mutta valimoa rakentamassa on olleet mm. venäläiset sotavangit, ja vankejahan on asunut mm. siinä radan lähellä Olkkosen riihessä. Tohmajärven kunnan arkistossa on varmaan niistäkin asioista tarkemmin kerrottu, kun tietoja kylältä kerättiin.

  7. Sisarukset Tyyne (mummoni) ja Yrjö Olkkonen kertoilivat aikoinaan tarinoita noista sotavangeista heidän pihassaan. Harmi, ettei noita tarinoita tullut silloin kirjoitettua muistiin. Pitääkin nyt etsiä arkistoistani vanhoja kuvia Yrjön pihasta.

  8. Isäni muisteli juuri äsken, miten Olkkosen pihan luottovanki oli ommellut hänelle sarkapuvun Olkkosen tuvassa.. Korvaukseksi vanki oli saanut lanttukukon.

  9. Sotavangeista on minullakon muistitietoa. Meillä oli niitä päivisin töissä kaksikin kerrallaan. Yön nukkuivat Ella Lintusen saunan pukuhuoneessa.

    Kerron muistoistani – kun vielä muistan – neljä asiaa. Ensinnäkin, toinen vangeista oli taitava puuseppä. Kerran hän totesi, että tuvan pöytä ja penkit kaipaavat uusimista, samoin ikkunat. Hän sai nikkarooda uudet.

    Isällä oli asiaa kaupunkiin. Piti mennä junalle Kaurilaan. Vanki tarjoutui kuskiksi. Isä toppuutteli, koska se olisi laintonta. Vankihan joutuisi palaamaan yksin hevosen kanssa. Tähän vanki tokaisi, että piiloutuu vällyn alle, jos ilmaantuu vastaan tulijoita. Niin vanki toimi kuskina ja hevonen ravasi kiltisti. Illalla isä noudettiin samalla tavalla takaisin.

    Lintulan tuvassa oli pitkä – vangin tekemän pöytä ja penkit lkahden puolen. Vangit istuivat samassa pöydässä ja söivät samaa ruokaa. He olivat perheenjäseniä.

    Mutta siten herrat – kuultuaan puuseppätaitoisesta vangista – ottivat hänet pois ja teettivät itselleen haluamiaan töitä. Kun tuli liiman tarve, ei herroilla ollut sitä. Vanki sanoi. että Lintulan isännällä on. Herrat ottivat yhteyttä isään. Hän hankki tietämältään taholta herroille liimaa – mutta vähän ylimääräistä hintaa.
    Tietysti siitä herroille kertomatta!

    Lopuksi muisto Liettuan Viljasta. Erään vierailumatkan lähtölounaalla kiittelin isäntiä ja samalla kerroin. että olin sota-aikana istunut venäläisen vangin sylissä. Arvelin, että hänellä oli ikävä omaa poikaansa siellä jossain. Pöytäkumppanit kuuntelivat hiljaa ja mietteliäinä. He olivat liettualaisia kommunisteja.

    Nii että tällasta muistivankilasta ulos kaivettua. Alkoi tulla lunta taivaan täydeltä. Onneksi eräs voimamies kävi juuri madaltamassa kotolle aiemmin kertynyttä lumikinosta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *