ent Patsolan koulun savotta

Pykälävaarantien ja Tervavaarantien risteyksessä näköala oli avartunut. Entiset koulurakennukset olivat putkahtaneet näkyviin järeän tukkimetsän takaa.
Kuvassa oikealla oleva tummenpi rakennus oli se minun kouluni
Nyt tämä monttu on suunnilleen yhtä avoin, kuin oli muistini mukaan silloin 60-70 vuotta sitten, kun tässä mäkeä laskettiin. Monttu lienee jääkauden muovaama “kattila”
Aavemaista yötyötä
Ohikulkijan nappaama kuva
Tässäpä Googlen tarjoama kesäinen kuva samasta paikasta.
Samasta paikasta Googlen kuva “selän taakse”
Tutuille tiedoksi, että tässä on minun vakio pysähtymispaikka tullessani Värtsilään kotimökille. Tuossa ladon kohdalla voi vielä Värtsin ja sähköpostit vilkaista. Puolen kilometrin päässä mäen alla ei netti enää toimi.
Share

10 comments for “ent Patsolan koulun savotta

  1. Tällainen toinen luonnon muovaama “kattila” on vajaan sadan metrin päässä. Se on vielä jyrkempiseinäinen. Sitä ei tehnyt mieli laskea edes “jänösuksilla” kun sieltä olisi ollut niin vaikea päästä ylös. Hiidenkirnuista tai -kattiloista puhuivat.

    Muistaakohan kukaan kun tähän koulun vieressä olevaan “kattilaan” koululaiset istuttivat puita. On sellainen muistikuva, että siihen piti tulla joku tietty metsikkö.

  2. Onhan ne jättäneet ainakin yhden pihakoivun, kenties useammankin. vanhoja ne varmaanolivat ja siis vaarassa kaatua. Muistan kuinka lapset leikkivät usein hippasta niiden välissä . Komeita olivat.

  3. Meille Uudenkylän koulun lapsille Patsolan koulu tuli tutuksi -60 luvun alkupuolella lähinnä kansainvälisten (koulujenvälisten ) hiihtokilpailujen takia. Aina mentiin kovin toiveikkaana, mutta Kaustajärven pojilta ja tytöiltä tuli aina köniin. Lopulta Vatanen keksi, että pidetäänpä kesäolympialaiset kirkon urheilukentällä. Jostakin syystä puntit tasoittuivat ja Uusikyläkin pääsi voittojen tielle. Nuo Alpon mainitsemat montut voisivat köykäisen tietämyksen perusteella olla myös muistoja sodan alkutaipaleelta. Naapuri oli antanut juuri Patsolan koulun läheisyyteen tykistökeskityksiä.

  4. Sotamonttuteoria on ihan varteenotettava, mutta en oikein usko sen enempää kuin salaliittoteorioihinkaan. Tosin ei tuokaan monttu ole enää niin syvä kuin se kouluaikaan ylöskiivetessä tuntui.
    Kyllähän täällä pommin tai kranaatin kuoppia on, mutta ne ovat pieniä. Kaikki isommat pommit lienee kylvetty tehtaalle ja sen ymäristöön.

    Kyllä se sen aikainen koulujen välinen yhteistoiminta oli ihan olematonta. Hiihtokisat olivat ainoita. Ja kun oli itse vielä huono hiihtäjä niin ei sieltä kovin rinta rottingilla pois palattu. Niiralan puolen nuoria ei oikeastaan tavattu muualla kuin kirjastolla ja myöhemmin Kukkovaaran tornilla

  5. Näitä isoja “kuoppia” on siinä lähettyvillä montakin. Yksi isoimmista jäi tien alle. Painaumat näkyvät tien molemmin puolin. Toinen pienempi on noin 100 metriä Piilovaaran suuntaan. Muistelen että yksi on lähellä Niirasen tiluksia suolla päin. Luulen että ne ovat jääkauden aikaisia. Hyvää Tätä vuotta kaikille !!!

  6. Rohkenen uskoa, että näiden isojen kuoppien ”äiti” tai ainakin ”isoveli” peräti jääkaudelta on Harkkolampi.

  7. Omana kouluaikana eli noin 30 vuotta sitten kuopista sanottiin että ovat pommien tekemiä. Muistan myös kun puhuttiin sellaista että vanhemman rakennuksen seinien välistä olisi löytynyt vankien kirjoittamia “kirjeitä”.

  8. Kun Värtsilä “naitettiin” Tohmajärven kunnaksi niin avioehtoa ei ollut. Varat ja velat yhdistettiin. Omistajaksi kirjattiin Tohmajärvi. Nousi hirveä haloo kun Tohmajärvi hakkaisi metsät ja veisi maat ja mannut. Näinhän tietysti kävisi. Kiukku on ajan oloon tasaantunut ja ymmärretään, että näinhän omistaja tekee omaisuudelleen, eihän siinä ole sen kummenpaa.

    Tuli vain tästä pikku savottasta mieleen, että saattoi olla viimeisiä entisen Värtsilän kunnan metsiä.

  9. Paljon on muuttunut Patsolan koulun pihapiiri ja ympäristö siitä, kun v. 1944 aloitin siellä pitkän koulutieni. Ekavuoden jälkeen koulutie lyheni. kun Uudenkylän koulu Räykynvaaran lähellä vapautui armeijan käytöstä. Nyt kaikki Värtsilän entiset koulut on lakkautettu. Aikansa kutakin!

    Patsolan koulussa käynnistä minulla on ainoastaan yksi muisto. Kotimatkalla oikoteitä metsien ja peltojen kautta kiipesin erään aidan yli – ja housujen takamuksesta halkesi ommel. Se oli sillalangan aikaa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *