Talvi-illan tarina, uusinta vuodelta 2010

Kirjoittanut: Johannes

Viisikymmentäluvun taitteessa, kun sana ilmastonmuutos oli tuiki tuntematon, elettiin kotipuolessamme tavallisissa talvi-illan tunnelmissa. Tuota iltapuhdetta voisi kuvata seuraavin V. Rydbergin joululaulun sanoin:

Tuima talven on pakkanen, tähdet kiiluvat yössä. Kansa kartanon hiljaisen nukkuu jo, uupunut työssä. Verkkaan vaeltaa kiekko kuun, lunta täynnä on oksat puun. Kattojen päällä on lunta. Tonttu ei vaan saa unta.”

Ilmeisesti isäni oli se ”tonttu”, joka ei saanut unta vaan lähti vielä ennen maate paneutumistaan käymään tallissa ja totesi sieltä palattuaan, että jäällä liikkuu jokin tumma hahmo. Kavahdimme kaikki pystyyn, sillä rajan läheisyys tuntui pelottavalta ainakin näin pimeällä ja iltaöiseen aikaan. Onko rannassamme jokin petoeläin vai peräti valtakunnan rajan ylittänyt karkulainen?

Jäällä oli tuolloin suhteellisen helppo liikkua, viitoitettu hevostie koukkasi aivan savusaunamme ja navettarakennuksemme alapuolelta. Muistan sellaisenkin pakkaspäivän, kun Värtsilän kirkkoherra L.E.  Uski poikkesi rouvansa kanssa tupaamme lämmittelemään. Uski oli virkamatkalla Saarivaaran suunnasta Värtsilään. Saarivaaran koululla oli ollut hartaustilaisuus jonka jälkeen oli kastettu useita lähiseudun lapsia. Mieleeni on jäänyt heidän muhkeat talvitamineensa ja rouvan kädessä ollut turkismuhvi, näin sellaisen silloin ensimmäisen kerran.

Mutta kuka tai mikä oli nyt tuo pimeässä rannan tuntumassa liikkuja? Asia oli tarkistettava. Mukaan otettiin lyhtyjä ja varmasti jotain kättäpitempääkin, jos sellaista vaikka tarvittaisiin.

Eipä tarvittu, sillä jäällä oli pieni eksynyt, väsynyt, kylmissään oleva ja pelokas poika naapurikylästä. Joukko poikia oli ollut pilkillä Ristilammella, ja hän oli jostakin syystä päättänyt lähteä kotiinsa ennen tovereitaan. Ei ollut mikään ihme, jos poika eksyi, sillä lukuisat lammet, purot ja järvi muodostivat latuineen ja hevosteineen varsinaisen verkoston. Kuinka kauan pieni pilkkimies lienee harhaillut? Varmaan hänen etsijänsäkin olivat jo liikkeellä, eivät vain arvanneet tulla järvelle saakka, koska sinne oli kuitenkin matkaa useampi kilometri. Voisi kuvitella, että rajavartiostokin oli jo hälytettynä.

Tarinalla on onnellinen loppu. En muista tarkalleen, mitä löytämisen jälkeen tapahtui, mutta olettaisin, että hevonen valjastettiin reen eteen, poika peiteltiin vällyihin ja vietiin kiireenkaupalla kotiinsa.

Johannes

Share

6 comments for “Talvi-illan tarina”

  1. Telle14.12.2016 at 15:51
    Tämä Johanneksen kuusi vuotta sitten kirjoittama tarina on yksi suosikkejani. Siksi varmaan, kun siinä on onnellinen loppu.Kun nyt katselen järven selälle ja sen vastarannalle, tuli mieleeni tämä tarina ja halusin lukea sen uudelleen.


    Taivaanranta ruskottaa laskevan auringon väreissä, mutta eipä näy järvellä minkäänlaista liikettä. Ei ole hevosteitä eikä latuja kuten siipan nuoruudessa. Ainoastaan minkin jälkiä oli runsaasti Lökölammin puron
    rantamilla. Mitä turkista lie ollut se muhvi jota Johannes tarinassa muistelee? Paleltunut poikakin peiteltiin vällyihin. Kovina pakkastalvina
    turkikset olivat suosiossa ja sallittuja, joten eivät ne varmaan tätäkään kertomusta pahenna.


  2. Irene peuhkurinen15.12.2016 at 9:13
    Luin tarinan ensimmäistä kertaa. Jotenkin kovin jouluinen tunnela siinä on. Olisi mukava , jos joku aina silloin tällöin nostaisi esiin tällaisia helmiä. Metsästä saatu turkis; mikä sen luomumpaa!


  3. erkki lintunen15.12.2016 at 10:47
    Mielenkiintoista Johanneksen kertomuksessa myös Uskin vierailu. Voisikohan tällaisia muisteluksia kirjoitella enemmänkin. Miten papit ovat vierailleet Kaustajärven kodeissa, rajavartiostolla jne? Onko kastetilaisuuksista kokemuksia? Entä häät ja hautajaiset? Kirjoitelkaa omista kokemuksista ja välittäkää muiden kertomuksia tänne Värtsin palstoille.


  4. Pentti Pakarinen15.12.2016 at 12:32
    Kaustajärven koululla oli kinkerit 1948 ja siellä oli myös tulevan syksyn
    rippikoulu oppilaat. Sielä minä tutustuin L.E. Uskiin, ikäni puolesta rippikoulu olisi siirtynyt seuraavaan syksyyn, kaikki kaverit sieltä Kaustajärven itäpuolenlähiöstä olivat menossa kouluun.
    Rohkaisin mieleni kysyin opettaja Jalomalta eikö hän voisi auttaa tässä
    ongelmassa. Opettaja keskusteli Uskin kanssa ja minulle järjestyi
    pääsykokeet eri huoneeseen. Katekismus oli tuttu käskyt oli päntätty
    päähän,mitä pitää ja mitä ei saa tehdä. Uski sanoi sinä saat tulla rippikouluun. Niin sitten Uudenkylän maamiesseuran talolla kaksi lukukautta L.E. USKIN oppilaana.


  5. Maija Varonen15.12.2016 at 14:32
    Koskettava talvinen tarina.


  6. Alpoaatos16.12.2016 at 1:22
    Kylläpä on hieno kertomus jäänyt aikaisemmin näkemättä. Voi poika parka, on sillä ollut hätä. Kiitos Johannes hienosta muistelosta. Värtsi verkkolehti eli ensimmäistä vuotta tämän jutun aikaan eikä sitä kovin monet vielä tienneet. Minä sain tietää Värtsistä vasta parin vuoden kuluttua.

Share

3 comments for “Talvi-illan tarina, uusinta vuodelta 2010

  1. värtsi / Alpo
    21.12.2020 at 19:05

    Johanneksen “Talvi-illan tarina” on tässä uusintapainoksena kommentteineen.
    Sopii niin hyvin tähän joulunaikaan

  2. alpoaatos
    22.12.2020 at 18:08

    Olen miettinyt tuota pojan selviytymistä.. Kun hän on ollut pilkillä jo päivällä pitkän ajan ja sitten hiihtänyt sinne tänne koko päivän ja illan, niin hän on aika väsyksissä. Ellei hän löydä lämmintä suojaa niin nukkuu vaikka hankeen kohtalokkain seurauksin. Johanneksen isä oli sitten enkelinä ja auttoi pojan terveenä kotiin.

  3. Telle
    22.12.2020 at 18:29

    Tuota minäkin olen monesti miettinyt. Eikö poika rohjennut
    poiketa rannan taloihin? Mutta niinhän se on, että kun ihminen
    on eksyksissä ja hätääntynyt, ei hän osaa toimia “järkevästi”.

    Sitäkin olen miettinyt, että jos poika olisi mennyt rannan savusaunaan,
    niin ei hän kylmässä saunassa olisi varmaankin pärjännyt. Toinen
    mahdollisuus olisi ollut navetta-tallirakennus hieman ylempänä rinteessä.
    Siellä olisi tarennut jos ellainen olisi tullut hänen mieleensä.

    Onneksi hän päätyii kuitenkin hiihtelemään pihapiirin tuntumassa edestakaisin
    Ehkä hän näki lyhdyn valoa, kun puolison isä meni talliin…

    Puoliso ei muista enää pojan nimeä, mutta ilmeisesti hän oli ollut
    vierailulla Saarivaarassa, eikä siksikään osannut takaisin majapaikkaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *