Uunikala talon tapaan

Tähän syötävään on huolittu pikku lahnoja

Kesällä katiskalla tai ongella saatuja pienen hiihtorukkasen kokoisia lahnoja.. Fileoidun kirjolohen ja kalapuikkojen syöjät ei ehkä tiedä ei tiedä millaisia ne ovat, mutta yritän selvittää: Ne ovat niinkuin oikeat lahnat, mutta pienempiä. Ne on sellaisia, ettei tavan kalamies vie niitä edes kissalleen. En minäkään niitä syö, ainakaan heti, vaan laitan pakastimeen talteen talveaksi. Talvella leivinuuni lämpiää melkein joka päivä, joten sitä on muka käyttää johonkin.

Tällä kertaa mieli teki maukasta kalaa. Tähän tarkoitukseen sopivat ne onkilahnan lituskat oikein hyvin.
Kala kääritään märkään voipaperiin. Sitten märkiä sanomalehtiä kalan ympärille ja koko komeus uuniin. Kypsytysaika on melko pitkä. Nuo kuvassa olevat kaksi kalapakettia ovat olleet uunissa yön ja aamulla mittari näyttää noin 70.

Kun itse tekee niin saa sellaista mitä sattuu tulemaan. Jos haluaa niin kuivaa uunikalaa, että sen voi musertaa kourassa niinkuin korpun, niin sekin on mahdollista.

Märissä paperikääreissä saa sellaista, että kaikki ruodot ovat pehmenneet eivätkä pistele. Tällä kertaa sattui tulemaan sellaista, että ruodot vielä vähän pistelivät, eli ne kannatti nyppiä pois. Yleensä olen maustanut vain hyvin pienellä suolamäärällä, tällä kertaa sipaistiin pintaan hiukan voita.

Heti lämpimänä syötiin toinen kala ja päivän mittaan toinenkin on pelliltä hävinnyt, joten kuvaakaan tästä valmisteesta ei ole.
Laitoin kategoriaksi “Perinneruoka” vaikka en tiedä ruoan nimeä. Lapsuuskodissa äiti kypsytti lahnoja leivinuunissa, mutta muistaakseni ne olivat uunipellillä voipaperin päällä tai paljaaltaan

Share

9 comments for “Uunikala talon tapaan

  1. Poikamies kolmannessa polvessa
    20.11.2020 at 7:46

    Oon käyny kesäsin ongella, mutta ikinä ei oo sattunu koukkuun jiämään kalapuikkoo. Minkälaisii ne semmoset on. Varmaan ihan syötävii ja heleppokäyttösii. Mutta jos joku näyttää ja maistuu ja tuntuu lahnalta, niin se meleko varmasti on lahna:-)
    Varmasti hyvä eväs, hienoa:-)

  2. Sakari H
    20.11.2020 at 8:29

    Noin sitä perinneruokaa syntyy. Täytyy vain jättää vähän jälkipolvillekin ja vaikka mainita testamentissa. Varsinkin, jos kyseessä on uunilahna talon takaa.

    Vakavammin ottaen, kiitos Alpo taas maukkaasta jutusta. Älä tee enää noin maukasta, niin ettet ehdi kuvaa näppäämään ennen hotkaisua.

  3. Tapani N
    20.11.2020 at 9:31

    Onneksi on Alpon kaltaisia vanhan liiton miehiä. Hienoissa ravintoloissa ala carte listoilta saa latinan kielellä, pula kaikkoo.

  4. jore
    20.11.2020 at 10:23

    Nam,samalla reseptillä lihansyöjille valmistuu
    rosvonpaisti.Kesäaikaan haudutus tapahtuu tietysti montussa,
    avotulella kuumennetuilla kivillä.

    Tuo Alpon nimetön eväs vaikuttaa kyllä niin
    herkulliselta että ehdotan nimeksi suoraan latinaa;
    FESTINA LENTE 👌

  5. alpoaatos
    20.11.2020 at 11:06

    Eihän näitä tämmöisiä eväitä voi tietenkään “ihmisten ilmoille” suositella, mutta meille “sormilla syöjille”
    Tämän kypsennystavan sukulaisia saattaisi olla nuotion hiilloksessa tai tuhkassa erilaiset paistokset, jopa rosvon paistikin.

    Tämän lahnan lituskoiden hyötykäyttö alkoi kohdallani niin, että kerran kalareissulta rantautuessani souteli rantaan vanhempi naishenkilo, hän oli katiskallaan käynyt, mutta sai vain pari ahventa. Minun verkossa oli pari ihan syötävää haukea, mutta näitä lahnan läpysköitä riesana, millä ei tee mitään. Siinä manailin että ennen tällaisia ongittiin Värtsilässä ja keitettiin kanoille ruuaksi, mutta nyt ei ole kanoja. Mummo sanoi, että niistähän saa hyvää ruokaa, anna hänelle. Myöhemmin mummo oli lämmittänyt uunin ja kypsyttänyt muutaman “sanomalehtilahnan” . Toi minullekin lämpimäisinä yhden sanomalehtikäärön. Voi hylyky, miten oli hyvä kala. Piti ihan pyytää kalalta anteeksi kun olin manaillut sitä verkosta päästellessäni

  6. Kimmo Hurri
    20.11.2020 at 17:25

    Hyvä vinkki Alpolta! Olen samaista pakettia käyttänyt nuotion hiilloksen haudattuna ja hyvää on tullut. Pitääpä kokeilla leivinuunissakin.
    Luen suurella mielenkiinnolla näitä itseäni vanhempien ja viisaampien perinne- ja historiatarinoita. Toivoisin nuorempienkin omaksuvan näistä oppia elämään. Toivon Värtsiin kirjoittavien jaksavan jatkaa tätä toimintaa. Kiitoksia kaikille kirjoittajille!

  7. Hemppa Turunen
    20.11.2020 at 22:53

    Ikivanha vissiin rautakaudelta peräisin, hiilloksella hauduttaminen, nykynimellä rosvopaisti reseptinä tunnetumpi.
    Lampaan syöjissä hauduttivat päivä tolkulla. Kokki Trio Värtsilässä järjesti aikoinaan kansanjuhlan Sinkkarin takapihalla, jossa oli TV ryhmäkin kuvaamassa tapahtumaa.
    Itsekin tein lahnasta kerran rajapartiossakin kaverin kanssa hiilloshauvikkaan.
    Rämejärvellä oli myrsky vienyt kalastajan verkosta puolet Vennään puolelle, se vedettiin kotimaan puolelle ja saaliina n. kiloinen lahna. Verkko pantiin kalastusrajan kohdalla rannan oksaan, lahna kainaloon ja partiomajalle nuotion tekoon.
    Lahnaan suolaa maastosta kerättiin runsaslehtisiä kasveja johon lahna käärittiin, sekä lopuksi nuotion pohjan hiillokseen ja vielä puita lisää päälle. Sen jälkeen käytiin jatkamassa partiota muutamia kilometrejä ja takaisin majalle tultua odotti maukas kala-ateria. Näinkin se käy luonnon helmassa.

  8. Kalevi Tikka
    23.11.2020 at 20:38

    Kaustajärvessä ei isäni eläessä lahnaa ollut mutta silloin tällöin sai isoa säynettä. Isän säyne resepti oli seuraava, suomut pois ja sisälmykset. Kalan koosta riippuen se halkaistiiin kahtia, pieniä ei halkaistu, tuntuva suolaaminen. Leivänpaiston jälkeen uuni sai jäähtyä käsikopelolla mitaten sopivaan lämpöön ja säynävät uunipellin päälle uuniin kypsymään ja kuivumaan seuraavaan aamuun. Säyneet kuivuivat aivan koviksi ja vähärasvaisena kalana säilyivät paperipussissa pitkän ajan. Ruuaksi käyttö, kun kuoriperunat olivat lähes kypsiä niin isä laittoi kuivia säyneitä kiehuvien perunoiden päälle. Siinä säyneen lihat ottivat vettä itseensä eli turposivat, samalla kalan ruodot irtosivat kalan lihasta ja ne oli helppoja poistaa. Sitten vain kypsien perunoiden kanssa syömään. Tykkäsin noin tehdyn kuivakalan mausta ne olivat hyvää.

  9. alpoaatos
    23.11.2020 at 22:07

    Kalevi on saanut isältään erittäin hyvät ohjeet. Minä en ole älynnyt yhdistää kuivia kaloja ja perunan keittoa. Olen laittanut kuivia “kisukaloja” nihin tahansa keittoon. ( En sentään jälkiruokiin)

    Yksi versio kalojen kuivaamiseen on kuivattaa savustus laitteessa ilman savuja. Siis aivan kuten normaalisti savustetaan, mutta ei laiteta mitään lastuja tai puruja savuamaan. Käännellään ja kuivatetaan niin kauan kunnes ovat kuivia.
    Helppo homma. Kalat pitää tietysti suomustaa. Rasvaisia kaloja ei kannata kuivattaa eikä säilyttää pitkää aikaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *