Eija Pohjola os. Vehviläinen
Muistelen, kun lähdimme isäni kuorma-autolla Värtsilästä puolukkaan. Kuorma-autossa oli hiekan ajoon tarkoitettu lava.
Aika lienee ollut 1950 lukua, koska veljeni Vesa oli pieni. Kyläläisiä tuli kyytiin auton lavalle. Minäkin istuin lavalla. Jotain pehmustetta oli lavalla istuimina. Ainakin Aleksi Mantsinen oli mukana. Muitakin oli, mutta en enää osaa sanoa ketä.
En tunne seutua, mutta leiriydyimme hiekkamontulle. Järvi oli lähellä ja hyvät puolukkamaat ympärillä. Vesalle laitettiin nukkumapaikka viltin päälle. Kahvinkeittoa varten nuotio turvallisesti hiekalle. Helli-äiti keitteli kahvia. Jokaisella oli omat voileivät mukana.
Aleksi keräsi aikansa ja huomasi rannassa veneen. Hän halusi mennä järven toiselle puolelle keräämään. Piti kaataa ensin pieni puu, jonka ympärillä oli ketju lukittuna. Kirves oli mukana nuotiopuita varten. Palattuaan hän laittoi ketjun nätisti kannon ympärille.
Saimme paljon marjoja. Lapsetkin keräsivät innokkaasti. Retkestä on jäänyt kiva, mutta jo haalistuva muisto.
Hyvä muisto,mutta tuo yhteen hiileen puhaltaminenkin on muisto vain. Tais isääs sanottavan Tasu ja Aleksia Ale Mantsiseksi. En muista oliko äitisi martoissa, mutta kohta nähdään kun toimitan Alpolle marttakuvan.
Lienette olleet silloin Aittolampien / Pesälampien maastossa, jossa Kymi Oyn metsät olivat hakkuiden jälkeen hyvässä puolukkaa tuottavassa vaiheessa.
Aleksi olikin aikamoinen velikulta.. No, onneksi retkikirveellä ei kovin kummoista puuta saa poikki, joten lienee ollut pienehkö rikkomus. Mutta itsellekin on jäänyt monia tuollaisia marjaretkiä mieleen, ja tietyst lapsellei se tärkein, eväitten nauttiminen. Marjasaaliin koko ei niin kiinnostanut vielä silloin.
Kiitos Eija tarinasta. Eihän tämä tarinointi nyt kovin vaikeaa ole. Värtsin sähköpostiin voi lähettää. Kuviakin voi lähettää vaikka ilman tarinaakin
Kiva juttu Eija 🙂
Muistan hyvin tuon kyseisen MANnen.Niin hyvin että voin muistaa väärin että auton hytti oli väriltään sininen 🙂
Jännittävää oli myös kun pihapiiriinne nousi komea kanala.Sitä en tosin enää osaa sanoa että oliko se
Teidän aikaa vai jälkeen.
Tuulan kanssa olimme kuitenkin luokkatovereita.Kuva on todisteena.
Me teimme myös puolukkaretken Kaustaan.Muistot eivät ole siitä retkestä pelkästään mukavat.
Saarisen Santerin autolla mentiin.Etukäteen oli selvää että olin ikäni puolesta matkalle riesa mutta kotiinkaan ei voinut yksin jättää.
Kun muut marjastivat pyörin kanervikossa ja söin puolukoita.Varmuudeksi keräsin niitä vielä taskuuni kotiin vietäväksi.
Tulomatkalla oksensin autoon ja taskussa olleet puolukat survoituivat hilloksi.Ei tullut kiitosta siitä reissusta.
Sellainen muisto kuitenkin tuli että se tallentui 5 vuotiaan kovalevylle ainiaaksi.
Kausta jäi minulle vieraaksi mutta karttahan kertoo että siellä on vettä paljon.Kaunista seutua,oletan.
Niinpä, niin, Jore! Kaunis Kaustajärvi – Pohjois-Karjalan maakunnan Tohmajärven kunnan Värtsilän pitäjän Universumin Helmessä – siis Kaustajärven kylässä – oli eilen lumivalkean ohuen jään peitossa. Tänään se mulkoilee tummia läiskiä, kun ilma on lämmennyt. Rannoilla taas sulaa.
Suot pullistelevat karpaloita – ainakin rajavyöhykkeellä – vaikka niitä on poimittukin ihan kylliksi.
Puolukoita oli runsaasti ihan talon vierelle asti. Luoja on runsaasti siunannut meitä anneillaan!
Vesan kanssa olimme samalla luokalla yläkoulussa. Saattaa olla virhe tarinassa kun veneestä kerrotaan, lukitun veneen suhteen. Meillä Kaustajärvellä ei kukaan paikallinen lukitse tänäkään päivänä venettään ketjulla puuhun. Kaustajärven perinne säilyy. Luotetaan elämän kumppaneihin ja halutaan vastakaikua.
Tuossa Aittolammen rannassahan oli uimapaikka ja siellä pidettiin kesäleirejäkin. Lampi on aika lähellä tietä, joten venekin saattaisi olla lukossa.
Kymin metsäaukot Kaustajärven suunnalla olivat todella mahtavat puolukkamaisemat monta vuotta, mutta lentomyrkytykset sotkivat marjastusta. Mekin ajoimme Patsolasta pyörillä Verkkoloammen ja Pesälammen aukoille puolukkaan. Joku oli laskenut liikkeelle luultavasti huhun, että karhuja olisi nähty siellä.
Minun äiti tuli kerran pois sieltä puolukkareissulta ja hänellä oli kenkä vain toisessa jalassa. Karhu oli ruvennut örisemään ja hän oli sännännyt karkuun ja kenkä oli tippunut juostessa. Tähän liittyy toinen huhu, että tietyt veljekset pelottelevat mummoja Kaustajärven marjikoissa.. Totta tai ei, niin kenkä on siellä vieläkin.
Aittolammella on iät ajat ollut uimapaikka. Nykyisinkin kunta ja vissiin osin käyttäjätkin hoitavat sitä. Mekin ollaan, varsinkin lastenlasten kanssa käyty kesäisin uimassa, kun siellä lämpimämpi vesi, kuin Harkolla.
Löytyihän toimitukselta hyviä kuviakin puolukkajuttuun. Maisema rannalla muistuttaa sitä paikkaa, jossa olimme. Oikealla olisi ollut hiekkamonttu. Vaikka olisi sama, mutta nyt kasvaa metsä. Kyllä se vene oli lukittu.
On mukavaa lukea kommentteja.ihmisiltä, joita muistan.
Äitini Helli kuului marttoihin. Viikonloppuna katselin marttojen kuvia ja muistelin kuka kukin on. Näätäsen Tapanin äidinkin tunnistin vaikka ensin epäröin. Laitatko Tapani kuvia, joita sinulla on. Lisään sitten omia tarpeen mukaan.
Eija, laita vain Martta-kuvia toimitukseen niin laitetaan vaikka viikonloppuna Martat näkösälle
Ihanaa olisi nähdä paljon pieniä paaperoita Kaustajärven vesissä polkimassa.
Oli mukava lukea entisen naapurin marjamatkamuisteluita. Kyseisellä matkalla en ole ollut mukana, mutta lukuisia kertoja Kaustajärven maisemissa olen ollut marjassa. Isänihän tiesi kaikki marjapaikat kun päivät metsissä rymysi. Ei kun koko lapsikatras autoon ja marjaan.
Ps. Marttakuvia olisi paljonkin mutta ovat Niiralan ”kesäasunnolla”. Niistä vielä toistaiseksi tunnen kaikki. Voisin niitä laittaa toimitukseen kun seuraavan kerran käyn maisemissa