Sana on vapaa vko 42/2020

24 comments for “Sana on vapaa vko 42/2020”

1. Hanhet muuttivat muuttoreittiä, hupsis.
   Halavattu.

   Onkos näkynyt.

2. Kyllä näkyy melko voimakkaasti vielä, ei oo ottaneet Ritoloita eli hatkoja:-)

3. Onpa kumma, jos hanhet lentelevät direktiivin vastaisia reittejä ohi suunniteltujen ruokintapeltojen tai ampumalupapaikkojen.

   Asiasta toiseen, tuli mieleeni, että ennenkuin kommentoi ikivanhoja juttuja sanoilla ”enpä ollutkaan nähnyt tätä juttua aikaisemmin”, kannattaa katsoa, ettei ole ainakaan itse kommentoinut tuota ”unohtamaansa” juttua. Nämä varoituksen sanat on osoitettu etityisesti itselleni.

4. VALKOPOSKIHANHET METSÄSTETTÄVIKSI!!! sanoo järkivihreä ikäihminen. Tai sitten monen muunkin elukan teurastukset lopetettava. Millä lailla valkoposkihanhi on ”pyhempi” kuin sorsa, teeri, metso, kalkkuna jne???

5. Edellä olevan kommenttini jälkeen siirryin verkkolehti ”Lemin kirjavan” sivuille. Sieltä löytyi häkellytttävän mielenkiintoinen tarina ”Talviset viikot Valamon juhlamattoa tekemässä”. Suosittelen Lemillä vierailua!

6. Niin se on, Sakari. Entistä enemmän alkaa kuulua ja näkyä sellaisia juttuja mitä ei ole ikinä kuullut tai nähnyt, vaikka sivulliset väittää että itse olet tämänkin jutun liikkeelle laskenut. Se siitä miesmuistista.

   Kiinnostaa tämä Googlen – tai – mikäsesitten – lieneekään muistaminen.. Eli miten kauan säilötään Värtsin artikkeleita ja kommentteja a) nyt ja b) sitten kun ylläpito ja maksaminen lopetetaan.

   Googlen paikkatiedon ilmaisversion reitit säilyi alkuun rajattomasti, sitten aika lyheni kolmeen vuoteen, sitten yhteen vuoteen ja nyt ainakin mobiilisovellukaena vain viimeisin tunti.

7. Niin se vain tuo korona lisääntyy.

   Tautitapauksia ilmaantuu jatkuvasti lisää, siellä sun täällä.

   Lähes koko Suomi hohkaa tummanpunaisena enemmän tai vähemmän.
   Kuinkahan tässä käy

   🤒🤒😷😷

8. Koronapelistä.
   Tutkija tiedemiesten mukaan tämän toisen korona aallon huipentuma ajoittuu joulukuulle. Että odotettavissa sen kiihtyminen ja laajeneminen tänne syrjä saloillekin on odotettavissa. Sitähän se tiesi. kun rajoituksia höllennettiin.
   Loppu syksyn metsä reissuillakin pitänee kohta liikkua naama maskeissa. Niin että siitä ne miehetkin oppivat ulos lähtiessään maskeeraamaan.

9. Kunhan nyt saatais pääministeri ensin kiikkiin. Mitäs tuosta koronasta. 🙁

10. Mitäs tuosta koronasta, kunhan vain EI ITSE, EIKÄ LÄHIOMAISET SAIRASTUISI SIIHEN.
    🏥🚑

11. No sitähän ne ministeritytöt, ressukat, yrittävät hoitaa, mutta rötösherrat vaatii
    että potkut ensin muille ja lopulta loppuun rääkätylle pääministerille. Eihän se
    kirkassilmäinen tyttö kauan jaksa kieroilua.

12. Jutta U räväytti verkkosukissaan ja sai lähteä.Sanna M vilautti rintavarustustaan,miten käynöön?Reservistä löytyy vielä esim. Liisa Jaakonsaari,mitähän Liisa keksii?

13. Niin ne naisministerit ovat selvästi rohkeampia, kuin mies gollekat. Miehet arkailevat julkisesti vilautteluja, mutta pienemmissä piireissä hekin voivat riittisissä kysymyksissä vilauttaa keskisormeaan.

14. Siisti pitää olla ja korrekti, vaikka olisi rötösherra.
    Pahalla on tapana saada palkkansa. Voi vaikka
    maksa lopettaa sopimuksen. Siihen on tyytyminen.
    Ei enää voi syytellä kuin itseään ja makujuomaa,
    jossa on tähtiä kuin taivaalla. Muuten, sanokaa minun
    sanoneen, että kohta marin-ressukka kieputellaan
    loppuunpalaneeksi ja sitä rataa. Vetää johtopäätökset,
    eroaa ja se siitä. Jospa se vaikka Orpo sitten jatkaa.
    Viekas katse hänellä, ei ollenkaan maninmainen.
    Marinin katseesta näkyy semmoinen puhtoisuus joka
    on kirosana politiikassa.

    😉

    ps. Vai on se Värtsi lakastumassa. Toivottavasti
    nostetta löytyy. Vähän tuo vaikuttaa henkisesti ja
    verbaalisti näivettyneeltä. Mikä loppuu se loppuu.
    Ei sille mitään voi. Mutta sinnikästä porukkaahan
    siellä Värtsilässä asuu. Jospa…. 😉

15. Pitääpä jättää taas pois tuo Värtsi-näppäin.
    Vaikuttaa siltä. Täällä on semmosia jotka
    kirjoittaa keskisormista, rintavarustuksista
    ja gollekoista. Ottakaan pojat esille se
    ainut ystävänne kaljaloota.

16. Jouko Varonen älä tee tästä verkkolehdestä politiikkojen mollaus sivustoa.

17. Älä jätä Jouko Värtsi-näppäimen käyttöä pois.
    Rikastuta tätä kaikkia värtsiläisiä yhdistävää
    sivustoa jutuillasi,kun kynämies olet.

    Kaikki on tietysti vapaaehtoista niin kirjoittaminen
    kuin lukeminen.
    Mulle tämä ikkuna on ollut yhteys syntymäseutuuni ja sen ihmisiin.Vaikkakin valtaosa tämän sivuston jutuista tulee ihmisiltä jotka eivät enää
    pitäjässä asu mutta heillä on juuret tai jokin muu yhteys sinne.

    Minut on kyllä suoraan sanoen yllättänyt tämä
    herkkähipiäisyys mikä keskuudessamme vallitsee.
    Loukkaannutaan liian helposti.Ehkä se juontaa juurensa itä-Suomalaisesta luonteen laadusta.
    Lystiä on kiva pitää mutta ikäviä asioita emme osaa oikein käsitellä?

18. Ettäpä usko miten pimeetä voi olla Patsolan valaistulla pururata lenkillä. Ei ole valoja ainakaan näin pimee aikaan. Tai ilta 7 jälkeen. Onneksi on pikku tuikku hatun lipassa.

19. Verkkovärtsin aamunkoitteessa tekivät lahden alkuun saattaneet luettelon asioista, jotka eivät ole suotavia Värtsin palstalla. Yksi asia oli poliitikka. Mutta nyt näyttää siltä, jotta poliitikka sopii kunhan vain hutkitaan demari pääministeriä.
    Jotta semmoista herkkähipiäisyyttä edustan.

20. Pääministeri on priimalaatua, mutta liian kiltti.
    Kohta siltä sekotetaan pää herrojen toimesta.

21. Enhän mie nyt värtsiä jätä.
    Vittuillessani sanoin.
    Ainahan miut voi laittaa karenssiin.
    Hyviä jätkiä on värtsissä
    Halavattu.
    Terveisiä poikamiehelle
    kolmannessa polvessa.

    Rakas joukonne

    Lepään joogamatollani ja rukoilen, toim. Olli Seppälä, Kirjapaja Kustannus 2020

    Joogamatto vai ilon jakaminen

    Olli Seppälä meditoinnin aaltopituuksilla

    Olli Seppälä: Lepään joogamatollani ja rukoilen, Kirjapaja 2020

    Mie aina metsäpoluilla kulkiessani juttelen ötököille, linnuille ja vaikka kiittelen ylöspäin, kun kuulen vähän mielenkiintoisemman linnunäänen, puron solinan tai tapaan rusakot höristelemässä korviaan aamutunnelmissa.

    Kiitoksen aiheita olisi monia. Lenkillä tapaa aina tuttuja tai uusia ihmisiä. Heidän kanssaan vaihdan sanan-pari tai intoudun syvällisempään psykoanalyysiin.

    Ukkoringissä heitän hetulaa sydämen halusta ja huomaan että meitä tallaajia on monenmoisia. Iloa levitän ympärilleni. Minusta se on eräs ihmisen tehtävä. Siinä kehittää itselleen semmoisen ystäväpiirin joka menee ohi monesta muusta harrasteesta tai joogamatolla pötköttelystä.

    Kuuntelen ja joskus intoudun myös kertomaan omistani aina sinne asti, kun juttukaveri alkaa vilkuilla polun suuntaan ja tähyilee kelloaan. Yleensä pitää ennen muuta kuunnella. Jokaisella on sisällään aarreaitta, kun malttaa ottaa vastaan. Kohta löytyy ilo ja sydän, yhdessä käkätys, joka friskaa korona-aikana.

    No voihan sitä kokeilla meditointia muullakin tavoin, jopa joogamatolla omassa työhuoneessa. Olen vain löytänyt erilaisen tavan, elän arkeani ihmisten kanssa, teen löytöjä jopa kauppareissuilla. Kaupungissani on yliopistossa nuorisoa yli 30 maasta. Vaihdan heitä tavatessani kielen sujuvasti englanniksi.

    Venäläisten kanssa puhun vajavaisilla taidoillani, mutta tärkeää on saada henkilö hymyilemään. Se onnistuu kun vaikka osoittaa sormellaan toista ja pistää käden sydämelleen. Kukaties nostaa käden ylös kämmenpuoli taivaisiin päin. Elekieli on tärkeää.

    Mitä sitä jurottamaan naama pitkänä. Pitää löytää ihmisiä, hymyillä heidän kanssaan, jakaa iloa ja ymmärtämystä.

    No, tämä kirja opettaa rukoilemaan. Rukoilemiseen on miljoonia tapoja. Omani, sosiaalinen tapa, ilon välittäminen, ei ole niitä huonoimpia. Joskus kun on vaikeaa, tulee huokaistuksi kyberavaruuteen hätäänsä. Nautin, kun olin kirkossa puolta tuntia ennen palvelusta mietiskemässä kivassa, rauhittavasssa miljöössä ja kirkkoherra tuumi, kuinka ollakaan, saarnassa että erityisesti hän tykkää takapenkin vaatimattomista, jotka tulevat reilusti ennen palveluksen alkamista. Liekö saanut kirkkokahveilla pyyhkeitä niiltä etupenkkiläisiltä jotka vilkuilivat ympärilleen.

    Mutta kirjasta piti puhua. Olli, vanha tuttuni kirjailija-ajoiltani, Kirjapajan julkkareilta, varmaan ymmärtää, jos sanon että en ihan kaikkea kirjasta lukenut. Hyvä on hiljentyä ja etsiä mielenrauhaa. Itse koen puhuvani, normaalisti rukoillessa, kylmän kyberavaruuden kanssa. Joku on sanonut, että rukous on sitä, kun huokaisee kiitokset vaikka kuullessaan harmaapäätikan alkuvoimaisen äänen ja tietää, että kohta saa siitä kuvan 750 – millisellä putkellaan.

    Onnellinen ja iloinen elämä ihmisten ja luonnon kanssa on rukousta. Pitää muistaa, että antaa enemmän kuin ottaa. Niin se vain on.

    Kiitos Yläkerran Ukko kun annoit tämän kirjan käteeni, vaikka olet sinä minut jo opettanut rukoilemaan kantapään kautta monin eri tavoin.

    Voi herrajumala, en paremmin sano

    Jouko Varonen

    SARV:n jäsen

22. Ei kai niin kovin vakavaa, jos joku vähän politiikkaa tai poliitikkoja jutussaan sivuaa?

    Minä en ymmärtänyt tämän viikon luottamusäänestystä eduskunnassa. Teatteria. Ihan ku ei olis ns. oikeita töitä heillä kaikilla. Ehkä opposition pojat ovat hiukan turhautuneet, pitää tikulla kaivaa, jotta mistäs nyt äänestettäis.

23. Tuo Englannin moppitukka ei kyllä hellitä ennenkuin
    kaikki rusinat on popsittu EU:n pullasta. Pelle on
    mies.

24. Entä jos: Uskallan väittää, tai ainakin toivon niin, että Supertietokoneet tulevat korvaamaan tulevaisuudessa ”poliitikot”.Niitä ei tarvita.Tarvitaan vain koneenkäyttäjät ja ”edustajat”. Kone valitsee myös käyttäjät ja edustajat.