Putin lopettaa raakapuun viennin esim.Suomeen v.2022 alusta.Mikäli näin käy ja koronakin vielä jyllää ensi vuonna saattaa vaikuttaa joidenkin työpaikkoihin täällä raukoilla rajoilla.
Nyt se syksyn maille heittää
Ja kirjolehdet polut peittää
Onko siellä vielä susikantaa
Värjääkö ruska joen rantaa
Seisooko kirkko kohillaan
Hyvinkö kalmistoa siivoillaan
Kasvanee sieniä entiseen tapaan
Sallitaanko ajatus mielen vapaan
Ei enää viitsi lähteä kotipuoleen
Maailma on tarjonnut gourmeeta suoleen
Mielikin kiitää vapaana
Ahdistus oli siellä tapana
Mutta muistella aina passaa
Hyvät asiat ei mieltä rassaa
Olihan siellä Piippu-Kaisa ja
Rilikku Nissinen ja se rotulehmä viisitissinen.
Ihana on täällä eläkeikää pärjätä
Taidan kohta vaimon kera
torille lähteä
Juttuseuraa on, voi voi
Eikä kukaann puherra dominoi
Joukollahan alkoi runosuoni sykkimään.. Ihan niinkuin sinne rivien väleihin olisi piilotettu kotiseudun kaipuuta. Täysikuu herkistelee mielet täälläkin. Kuu piirtää hyvin matalaa kaarta taivaanrannalla. Ilta illan jälkeen nousee yhä aikaisemmin.
Mikähän taas innosti noita roskaposteja pukkaamaan. Jo kolme tänä iltana
Onko jonkun tunnukset päässyt vääriin käsiin vai miksi ”author/lukija” on saanut tyttömainokset suoraan etusivulle?
Eikö noiden pitäisi jäädä ns. hiekkalaatikkoon ensin?
T: Janne
Valtaosa näistä ”ei tooivotuista posteista” ohjautuu automaattisesti roskapostilaatikkoon. Ne on lähetetty kommentteina varmaankin sattumanvaraisesti arvottuihin juttuihin. Joku näistä kommenteista osaa muuttaa itsensä ”oikeaksi artikkeliksi” ja lähettäjäksi ”Verkkolehden lukija”. Kommentoinnin poistaminen saattaisi auttaa, mutta joku viisaanpi saattaisi keksiä jonkun muunkin keinon.
Petteri Nykyn metodit
Salibandywelhon taikasoppa
Oskari Saari: Petteri Nykky, Menestyksen tie, WSOY 2020
Muistui mieleen nykky-kirjaa lukiessa se Suomen ensimmäinen jääkiekkokulta. Siellä se ystävällisen ja joviaalin näköinen Curt Lindström muhoili taustalla. Hänellä oli vankka ote yksilöihin ja sitä kautta koko porukkaan. Hän tiesi, että dominointi ei auta. Pojat pitää ottaa kokonaisvaltaisesti. Moni mielestään kova tappi huutaa suu vaahdossa ja välittää vain kullan kiillosta kaulahihnassa.
Petteri Nykkykin osaa kokonaisvaltaisuuden taidon. Hänelle menestys ei ole ainoa tärkeä asia, vaan pelaajien henkilökohtainen menestyminen niin elämässä kuin urheilussa. Jopa on tärkeä seikka. Koulunuorisokin vieraantuu opiskelusta, jos tuijotetaan vain pisatuloksiin, eikä piitata lapsista ihmisinä. Joku voi sanoa sitä lelliksi ajattelutavaksi, mutta tässä maailmassa on liian paljon kovia arvoja, jotka olisi syytä räätälöidä softimmiksi.
Juttelin joskus keihäänheittovalmentaja Kankaan kanssa, jonka tytöllä oli vähän henkisiä vaikeuksia, eikä keppi tahtonut lentää. Tuumin hänelle karjalaiseen tapaan, että ” elä sie vaadi liian paljon hältä, isän rakkaus on paljon tärkeämpää kuin sata keihästä”. Lieneekö sanoillani ollut painoarvoa, mene ja tiedä. Ystävällisesti Kangas ainakin kuunteli sanojani.
Mutta mitähän mie höpisen. Tämä Nykky-kirja on täyttä rautaa jokaiselle nuorison parissa työskentelevälle. Allekirjoitan täysin Nykyn metodin, vaikka koulunjohtajille, sairaalaväelle tai Suomen pisa-vetoiselle opetustyylille. Jotain on pielessä, jos urheilijat alkavat vieraantua henkisesti valmentajastaan ja voida pahoin. Koutsilla lienevät liian ”kovat piipussa” urheilijoidensa kanssa.
Tietysti teos on monipuolinen ja särmiä kaihtamaton opas valmennuksesta. Sudenkuoppiakaan ei kirjassa unohdeta tai epäonnistumisia. Itse uskon kuitenkin mm. koulunjohtajan ja vararehtorin uran tehneenä, että mies on löytänyt sateenkaaren päästä sen arkun, jossa kultamitaleita säilytetään.
Arkun kyljessä lukee hevosenkokoisin kirjaimin: ”Usko ihmiseen. Löydä sydän.”
Jouko Varonen
SARV:n jäsen
Olipa harmillinen yllätys, kun luin Koti Karjalasta,
että Tohmajärven leipomo on laittanut lapun luukulle!
Melkein joka kerran Tohmiksessa asioidessa pyörähdin
sielllä ostoksilla. Esimerkiksi rinkeleitä kuljetimme
pohjanmaalle saakka.
Ehkä näin Värtsin välityksellä voin toivottaa onnellisia
eläkepäiviä omistajille.
Onpas ikävää kuultavaa. Leipomo onkin sinnitellyt 60 luvulta lähtien
Tellervo, missäpäin Pohjanmaalta asustelitte?
Vastaus Eerolle:
Aikoinaan olimme evakossa Laihian Jokikylässä.
En ole kuitenkaan sen jälkeen asunut pohjanmaalla,
mutta sukulaisia siellä on kylläkin Seinäjoen
ja Vaasan seudulla.
Kun mainitsin nuo rinkelit, niin niitä on viety
tuliaisiksi. Sielläpäin ei vastaavia kuulemma löydy
kaupoista. Lanttukukon päälle eivät kuitenkaan
ymmärtäneet.
Asuimme vaimon kanssa 70-luvun alussa opiskeluaikana Vaasassa Brandöllä. Me on tultu siirtolaiset Karstulan. Kaustajärveltä. Tämmöttii.
Jahas, jälleen Lontoon kieltä pukkaa
Mitä ihmeen Lontoon kieltä? Asuimme Vaasassa Palosarella, joka on ruotsikielellä brandö. Ollaanko vielä 1800 luvulla? Meilläkin oli Wärtsilässä ruotsikielisiä sukulaisia. Ne kanssa ihmiset, jotka olivat mukana Värtsiläseuran retkillä, muistavat varmaan, että puhuin sujuvasti aika monta kieltä. Se siitä.
Ei Eero, en sinua tarkoittanut vaan tuota ilmeiseti englannin kielistä roskapostia. Minä kun en ymmärrä muuta kuin suomea.
Vielä Eerolle!
Näin minäkin ymmärsin, että AA tarkoitti noita salaperäisiä
englanninkielisiä, jotka ilmestyvät tilaamatta ja pyytämättä
ja jotka jäävät tietenkin lukematta.
Brandö-Palosaari- Präntöö on mielenkiintoinen paikka,
”präntööläinen on aina präntööläinen”, sanotaan.
Vieläköhän Vaasassa on kadunnimet ekana ruotsiksi ja
alla suomeksi? Näin ainakin ennen vanhaan..
Mielestäni Brandö on siinä mielessä erilainen Vaasan kaupunginosa, että siellä ei ole minkään nimisiä katuja, teitä kylläkin, ehkä alueen liitännäisyyden perintönä.
Nuorin poikamme opiskeli Vaasan Kauppkorkekoulussa ennen Aalto Yliopistoon siirtymistään, noin kymmenen vuotta sitten. Nykyään olemme tehneet sinne lyhyitä visiittejä. Kyllä Palosaarella on nykyää katuja esim:tehtaankatu,fabriksgatan, huvilakatu, villagatan j.n.e. Strömberg (nyk.ABB) suomenkilelisti Vaasan niin,että 70-luvulla puolessavälin suomenkieliset olivat enemmistönä ja katujen nimet ensin suomeksi ja sitten ruotsiksi.Maan nouseminen voi hyvin laittaa Vaasassa merkille. Vanha Vaasa on noin kahdeksan kilometriä Laihialle päin, minne Kustaa Vaasa kaupunkin perusti.( Siellä oo myös Wärsilän toimintoja) Abb sijaitsee Huutoniemellä Roparnäs. Nimi tulee siitä, kun aikoinaan huudettiin kaverlle, että tule veneellä hakemaa. Samoin Vetokankaalla, Dragnäsilla on oma historiansa. Vaasa on kesäisin viikonloppuisin autio kaupunki, ihmiset suunnistavat saaristoon mökeilleen.
Tarkistin kartasta. Eero on oikeassa. Anteeksi, etten ole ollut koskaan väärässä ja taas mentiin.
Omat kokemukseni ja havaintoni Palosaaren tienimistä liittyvät viime vuosien kävelyihini pientaloalueilla enempi siellä Viikingan eli koillissuunnalla, ei niinkään länsiosassa, jossa katunimet näyttävät olevankin ihan yleisiä.
Putin lopettaa raakapuun viennin esim.Suomeen v.2022 alusta.Mikäli näin käy ja koronakin vielä jyllää ensi vuonna saattaa vaikuttaa joidenkin työpaikkoihin täällä raukoilla rajoilla.
Nyt se syksyn maille heittää
Ja kirjolehdet polut peittää
Onko siellä vielä susikantaa
Värjääkö ruska joen rantaa
Seisooko kirkko kohillaan
Hyvinkö kalmistoa siivoillaan
Kasvanee sieniä entiseen tapaan
Sallitaanko ajatus mielen vapaan
Ei enää viitsi lähteä kotipuoleen
Maailma on tarjonnut gourmeeta suoleen
Mielikin kiitää vapaana
Ahdistus oli siellä tapana
Mutta muistella aina passaa
Hyvät asiat ei mieltä rassaa
Olihan siellä Piippu-Kaisa ja
Rilikku Nissinen ja se rotulehmä viisitissinen.
Ihana on täällä eläkeikää pärjätä
Taidan kohta vaimon kera
torille lähteä
Juttuseuraa on, voi voi
Eikä kukaann puherra dominoi
Joukollahan alkoi runosuoni sykkimään.. Ihan niinkuin sinne rivien väleihin olisi piilotettu kotiseudun kaipuuta. Täysikuu herkistelee mielet täälläkin. Kuu piirtää hyvin matalaa kaarta taivaanrannalla. Ilta illan jälkeen nousee yhä aikaisemmin.
Mikähän taas innosti noita roskaposteja pukkaamaan. Jo kolme tänä iltana
Onko jonkun tunnukset päässyt vääriin käsiin vai miksi ”author/lukija” on saanut tyttömainokset suoraan etusivulle?
Eikö noiden pitäisi jäädä ns. hiekkalaatikkoon ensin?
T: Janne
Valtaosa näistä ”ei tooivotuista posteista” ohjautuu automaattisesti roskapostilaatikkoon. Ne on lähetetty kommentteina varmaankin sattumanvaraisesti arvottuihin juttuihin. Joku näistä kommenteista osaa muuttaa itsensä ”oikeaksi artikkeliksi” ja lähettäjäksi ”Verkkolehden lukija”. Kommentoinnin poistaminen saattaisi auttaa, mutta joku viisaanpi saattaisi keksiä jonkun muunkin keinon.
Petteri Nykyn metodit
Salibandywelhon taikasoppa
Oskari Saari: Petteri Nykky, Menestyksen tie, WSOY 2020
Muistui mieleen nykky-kirjaa lukiessa se Suomen ensimmäinen jääkiekkokulta. Siellä se ystävällisen ja joviaalin näköinen Curt Lindström muhoili taustalla. Hänellä oli vankka ote yksilöihin ja sitä kautta koko porukkaan. Hän tiesi, että dominointi ei auta. Pojat pitää ottaa kokonaisvaltaisesti. Moni mielestään kova tappi huutaa suu vaahdossa ja välittää vain kullan kiillosta kaulahihnassa.
Petteri Nykkykin osaa kokonaisvaltaisuuden taidon. Hänelle menestys ei ole ainoa tärkeä asia, vaan pelaajien henkilökohtainen menestyminen niin elämässä kuin urheilussa. Jopa on tärkeä seikka. Koulunuorisokin vieraantuu opiskelusta, jos tuijotetaan vain pisatuloksiin, eikä piitata lapsista ihmisinä. Joku voi sanoa sitä lelliksi ajattelutavaksi, mutta tässä maailmassa on liian paljon kovia arvoja, jotka olisi syytä räätälöidä softimmiksi.
Juttelin joskus keihäänheittovalmentaja Kankaan kanssa, jonka tytöllä oli vähän henkisiä vaikeuksia, eikä keppi tahtonut lentää. Tuumin hänelle karjalaiseen tapaan, että ” elä sie vaadi liian paljon hältä, isän rakkaus on paljon tärkeämpää kuin sata keihästä”. Lieneekö sanoillani ollut painoarvoa, mene ja tiedä. Ystävällisesti Kangas ainakin kuunteli sanojani.
Mutta mitähän mie höpisen. Tämä Nykky-kirja on täyttä rautaa jokaiselle nuorison parissa työskentelevälle. Allekirjoitan täysin Nykyn metodin, vaikka koulunjohtajille, sairaalaväelle tai Suomen pisa-vetoiselle opetustyylille. Jotain on pielessä, jos urheilijat alkavat vieraantua henkisesti valmentajastaan ja voida pahoin. Koutsilla lienevät liian ”kovat piipussa” urheilijoidensa kanssa.
Tietysti teos on monipuolinen ja särmiä kaihtamaton opas valmennuksesta. Sudenkuoppiakaan ei kirjassa unohdeta tai epäonnistumisia. Itse uskon kuitenkin mm. koulunjohtajan ja vararehtorin uran tehneenä, että mies on löytänyt sateenkaaren päästä sen arkun, jossa kultamitaleita säilytetään.
Arkun kyljessä lukee hevosenkokoisin kirjaimin: ”Usko ihmiseen. Löydä sydän.”
Jouko Varonen
SARV:n jäsen
Olipa harmillinen yllätys, kun luin Koti Karjalasta,
että Tohmajärven leipomo on laittanut lapun luukulle!
Melkein joka kerran Tohmiksessa asioidessa pyörähdin
sielllä ostoksilla. Esimerkiksi rinkeleitä kuljetimme
pohjanmaalle saakka.
Ehkä näin Värtsin välityksellä voin toivottaa onnellisia
eläkepäiviä omistajille.
Onpas ikävää kuultavaa. Leipomo onkin sinnitellyt 60 luvulta lähtien
Tellervo, missäpäin Pohjanmaalta asustelitte?
Vastaus Eerolle:
Aikoinaan olimme evakossa Laihian Jokikylässä.
En ole kuitenkaan sen jälkeen asunut pohjanmaalla,
mutta sukulaisia siellä on kylläkin Seinäjoen
ja Vaasan seudulla.
Kun mainitsin nuo rinkelit, niin niitä on viety
tuliaisiksi. Sielläpäin ei vastaavia kuulemma löydy
kaupoista. Lanttukukon päälle eivät kuitenkaan
ymmärtäneet.
Asuimme vaimon kanssa 70-luvun alussa opiskeluaikana Vaasassa Brandöllä. Me on tultu siirtolaiset Karstulan. Kaustajärveltä. Tämmöttii.
Jahas, jälleen Lontoon kieltä pukkaa
Mitä ihmeen Lontoon kieltä? Asuimme Vaasassa Palosarella, joka on ruotsikielellä brandö. Ollaanko vielä 1800 luvulla? Meilläkin oli Wärtsilässä ruotsikielisiä sukulaisia. Ne kanssa ihmiset, jotka olivat mukana Värtsiläseuran retkillä, muistavat varmaan, että puhuin sujuvasti aika monta kieltä. Se siitä.
Ei Eero, en sinua tarkoittanut vaan tuota ilmeiseti englannin kielistä roskapostia. Minä kun en ymmärrä muuta kuin suomea.
Vielä Eerolle!
Näin minäkin ymmärsin, että AA tarkoitti noita salaperäisiä
englanninkielisiä, jotka ilmestyvät tilaamatta ja pyytämättä
ja jotka jäävät tietenkin lukematta.
Brandö-Palosaari- Präntöö on mielenkiintoinen paikka,
”präntööläinen on aina präntööläinen”, sanotaan.
Vieläköhän Vaasassa on kadunnimet ekana ruotsiksi ja
alla suomeksi? Näin ainakin ennen vanhaan..
Mielestäni Brandö on siinä mielessä erilainen Vaasan kaupunginosa, että siellä ei ole minkään nimisiä katuja, teitä kylläkin, ehkä alueen liitännäisyyden perintönä.
Nuorin poikamme opiskeli Vaasan Kauppkorkekoulussa ennen Aalto Yliopistoon siirtymistään, noin kymmenen vuotta sitten. Nykyään olemme tehneet sinne lyhyitä visiittejä. Kyllä Palosaarella on nykyää katuja esim:tehtaankatu,fabriksgatan, huvilakatu, villagatan j.n.e. Strömberg (nyk.ABB) suomenkilelisti Vaasan niin,että 70-luvulla puolessavälin suomenkieliset olivat enemmistönä ja katujen nimet ensin suomeksi ja sitten ruotsiksi.Maan nouseminen voi hyvin laittaa Vaasassa merkille. Vanha Vaasa on noin kahdeksan kilometriä Laihialle päin, minne Kustaa Vaasa kaupunkin perusti.( Siellä oo myös Wärsilän toimintoja) Abb sijaitsee Huutoniemellä Roparnäs. Nimi tulee siitä, kun aikoinaan huudettiin kaverlle, että tule veneellä hakemaa. Samoin Vetokankaalla, Dragnäsilla on oma historiansa. Vaasa on kesäisin viikonloppuisin autio kaupunki, ihmiset suunnistavat saaristoon mökeilleen.
Tarkistin kartasta. Eero on oikeassa. Anteeksi, etten ole ollut koskaan väärässä ja taas mentiin.
Omat kokemukseni ja havaintoni Palosaaren tienimistä liittyvät viime vuosien kävelyihini pientaloalueilla enempi siellä Viikingan eli koillissuunnalla, ei niinkään länsiosassa, jossa katunimet näyttävät olevankin ihan yleisiä.