Värtsiläisten seuran julkaisemaa kirjallisuutta

Kaunista aurinkoista syyspäivää kaikille tutuille ja Värtsin lukijoille.

Syyspuoleen tässä on jo käännyttykin.
On ollut mukava lukea Värtsistä sieni- ja marjajuttuja. Olen ollut aikoinaan ”haka” molempien sorttien keräilyn suhteen, vaikka itse sen sanonkin. Nyt se ei rollaattorin kanssa oikein onnistu. Onneksi jälkipolvi tuo metsän herkkuja maistettavaksi. Niin ja onhan tuo Joensuun torikin kivenheiton päässä, sieltä löytyy kaikenlaista suuhun pantavaa moneen makuun.

Karjalaisseurat taitavat olla vielä kesälomilla osin tietysti koronastakin johtuen, tai mitä niitä seuroja on enää jäljellä.

Meidän Värtsiläisten seuran tämän kesän toiminta on ollut koronan vuoksi jumissa, mutta nyt kokoonnutaan laulutapahtumaan Värtsilän kirkolle, joka syksyiseen malliin. Toivottavasti lauluihmisiä olisi mukana entiseen tapaan. Emäntien kahvit ja herkut ovat aina maistuneet.
Siellä tilaisuudessa on saatavana Värtsiläseuran julkaisemaa ja Aulis Kososen toimittamaa uutta ”Valkoisen talon historiaa” – kirjaa. Huoliteltu ja tyylikäs ulkoasu edestä ja takaa on mielestäni kaunis ja puhutteleva, eikä vähiten takakannen piirroksen vuoksi, se jos mikä on historiaa. Napakelkkailua ei taideta enää juuri tunteakaan.


Kun olin vanhassa Värtsilässä alle kouluikäinen, teki isäni Karijoelle napakelkkaradan. Voi sitä vauhdin hurmaa!!!

Minulle on uutta että tuo komea vanhainkoti oli aikoinaan Suomen toiseksi suurin. Silloisille päättäjille kauniit kiitokset jälkikäteen. Olivat aikaansa edellä.

Aulis Kososelle myös vielä kerran kiitokset siitä että toimitit valkoisen talon historian meille kaikille luettavaksi. Iso työ ja mahtava tulos. Valkoisen talon historia on järjestyksessään neljäs kirja Värtsiläseuran toimittamana.


Ensimmäinen kirja oli ”Muistojen Värtsilä”, toim. Risto Turunen.

Toisena julkaistiin v 2013 ”Vireä vanha Värtsilä”, toim. Unto Martikainen.

Kolmantena ”Evakkotarinoita Värtsilästä” Aulis Kososen toimittamana, sykähdyttävää luettavaa.

Kirjan takannen teksti:
Tuhannet värtsiläläiset joutuivat jättämään rakkaat kotitantereet ja lähtemään kaksi kertaa evakkomatkalle kohti tuntematonta talvisodan ja jatkosodan päätyttyä. Värtsilän kunta menetti jatkosodan rauhansopimuksessa kaksi kolmasosaa pinta-alastaan, ja monilla värtsiläläisillä ei ollut enää paluuta rajan takaiseen kotiin. Tähän kirjaan on haastateltu henkilöitä, jotka ovat olleet evakkotaipaleellaan lapsia tai nuoria. Heidän muistoissaan menetetty Värtsilä herää jälleen henkiin

Nyt neljäntenä ”Valkoisen talon historia”, myös Aulis Kososen toimittamana.


Takakannen teksti:
Valoinen talo rakennettiin kunnalliskodiksi Värtsilän kunnan suuruuden aikoina. Talo ei ehtinyt toimia kunnalliskotina kovinkaan kauan. Värtsilän kunta menetti jatkosodan rauhansopimuksessa kaksi kolmasosaa pinta-alastaan Neuvostoliitolle. Värtsilän kultahammas eli Wärtsilä Yhtymän rautatehtaat jäivät rajan taakse. Valkoisen talon käyttötarkoitus muuttui. Talo toimi sota-aikana sairaalana ja sen jälkeen evakkojen kotina, vanhusten asuntona ja kunnan kirjastona. Köyhä Värtsilän kunta ei pystynyt saneeraamaan taloa asuinkäyttöön . Talo jouduttiin myymään pilkkahinnalla, mutta sen saneeraaminen ei onnistunut. Lopulta talon uudelleenmyynnin jälkeen sitä on vähitellen saneerattu. Valkoinen talo seisoo ylväänä ja tukevana kuin linna Jänisjoen rannalla. Tämän kirjan tarkoituksena on tuoda esille Valkoisen talon monet vaiheet ja palauttaa mieleen siellä asuneiden muistoja

Minusta aikamoinen voimainkoetus! Lämmin kiitos jälkikäteen heille kaikille.
Saamme olla ylpeitä että kirjoittajia on löytynyt, kuin myös asioiden eteen toimijoitakin. Hatunnoston arvoista yhteishenkeä.
Esim. silloin aikoinaan kirjojen postitushommia riitti aina ulkomaita myöten. Liisa sihteerinämme saakoon omat kiitoksensa postityttönä.
Tällä kertaa laulamisiin ja lukemisiin!

Hilkka P

Share

2 comments for “Värtsiläisten seuran julkaisemaa kirjallisuutta

  1. Alpoaatos
    21.9.2020 at 21:10

    Kiitos Hilkalle taas jutun kokoamisesta.

    Kyllä napakelkkoja vielä tehdään. Ainakin Kuoringassa on napakelkka ollut lähes joka talvi. Se on vain vähän pelottava laite. Ohjeissa on mainittu, että täytyy olla aikuinen paikalla, mutta nuoret eivät aina muista ja silloin saa liiankin hurjat kyydit

  2. Tapani Näätänen
    22.9.2020 at 20:00

    Niinkuin Hilkka kiitteli Värtsiläisten Seuraa ja erityisesti Aulis Kososta ,kiitän minäkin omasta puolestani.Miten me Värtsilässä syntyneet tai muuten Värtsilä fanit saamme tämän seuran jatkamaan arvokasta työtään?Tiedän,että jäsenistö alkaa olla iäkästä väkeä ja uutta verta tarvittaisiin sinnekin.Suomessa on kuitenkin useita vastaavia seuroja ja monilla on toiminta “vireää”.Värtsi-lehti on ollut hyvä vanhan Wärtsilän asioiden esille tuoja,etenkin Hilkka Partanen on ollut varsinainen aarreaitta.On ollut lukemattomia asioita,joita en ollut tiennyt.Vähän kuin uusi maailma olis avautunut.Kiitos siitä.Meidän suvun juuret ovat Wärtsilään kuuluvassa Kuhilasvaarassa,myöhemmin Näverin sahan kohdalla,mutta nykyisin väärällä puolella.Luulen,että Mikko-ukki on sodan jälkeen puristellut niitä kuuluisia nivusiaan asian johdosta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *