Retkiä “vanhan Värtsilän” aikaan

Kaunista Tolvajärveä
Kuva: Hilkka Partasen albumi

Kesäloma-aikaa on vielä jonkin verran jäljellä. Matkustamaan ehtii vielä jos se on muuten sallittua, vaikkapa koti-Suomessa. Paljon katseltavaa löytyy.

Suomi on pitkä ja iso maa, aina Hangosta Petsamoon (paitsi ei Petsamoon) niin kuin laulettiin ennen.
Matkakohteita löytyy niin kesällä kuin talvellakin.On totisesti mistä valita.

Jospa menisin muistoissani taas kerran tuonne rajan taakse vanhaan Värtsilään, ja aikaan ennen sotia. Silloin lyhyitä matkoja tehtiin kuorma-auton lavalla ja pitempiä linja-autolla. Molemmista kyydeistä on kokemusta. Muistin mukaan matkojen aikana ei pahemmin sadellut kun oltiin kuorma-autolla liikenteessä. Iloista puhetta, laulua ja naurua, kun Karjalassa oltiin.

Kotini lähinaapurina oli autoilija Sormusen talo, on vieläkin tallessa. Hänenkin kyydillä usein matkailtiin. Viimeksi Värtsilässä käydessämme Sormusen talon ikkunoilla kukkivat punaiset pelargoniat.

Meille silloisille koululaisille järjestettiin kevätkorvalla patikkaretkiä lähimaastoihin. Oman raittiuskerhoni Sarastuksen matkoja järjestettiin ”linukalla” Tolvajärvelle, Ägläjärvelle, Suojärvelle ja Pitkäänrantaan. Suojärvellä saimme ensi kerran herkutella vaalean punaisella tötteröjäätelöllä!

Kuva: Hilkka Partasen albumi

Retkemme sen kertaisina matkanjohtajina toimivat Sirkka Savolainen ja Otto Majoinen (kuvassa keskellä). Vanhoista valokuvista päätellen niin Yhteishyvä kuin Osuusliikekin järjestivät henkilökunnilleen ahkerasti kesäretkiä; niin myös erilaiset järjestöt.

Kuva:Hilkka Partasen albumi

Outokummun kaivoksellakin on vierailtu ja hauskaa on ollut!
Lavakyydillä on enimmäkseen reissuttu. Henkilöautoilla on tehty pidempiä matkoja mm. Sortavalaan ja Viipuriinkin. Imatran kuohuja piti käydä katselemassa useampaan kertaan. Jostakin ihmeen syystä silloin sanottiin mentävän ”hyrysysyllä”.

No, se oli silloista aikaa se, ulkomaan matkoista ei vielä tiedetty ”höykösen pölähtävää”.

Lupsakoita lomamatkoja kaikille lomailijoille!

H i l k k a P a r t a n e n

Tarkennus tähän Hilkka Partasen artikkeliin 22.8.2020

Artikkelin kirjoittaja Hilkka Partanen toivoo, että näitä Luovutetun Karjalan “historiallisia” kuvia lähetettäisiin Verkkovärtsiin julkaistavaksi. Kuvat ovat usein valokuvaamoiden ottamia ja painettu postikorteiksi, joten samoja kuvia voi olla monillakin albumeissaan. Värtsin toimittaja voi lisätä retkikuvia tähän artikkeliin ilman Hilkka Partaselta erikseen lupaa kysymättä.

“Vanhan Värtsilän” aikaan liittyviä muita retkikuvia

Tässä kuva marjaretkeltä Hämekoskelta 1930
Toinen oikealta Hilja Asikainen (Rummukainen) Makariin kylältä
Kuvan takana teksti: Retkellä Pälkjärven saaressa 1933
Vasemmalla Taavetti Asikainen ja Aili Tarvainen, jotka vihitty kesällä 1933. Oikealla Hilja Rummukainen os. Asikainen (vihitty 32)
Pälkjärven Heinosia

Tässä olevat vanhat kuvat ovat todennäköisesti Tauno Rummukaisen (isäni) kuvaamia lasilevy kameralla. Lähes kaikissa kuvissa on Hilja Asikainen, hänen tuleva vaimonsa, sekä muita Asikaisten sukulaisia. Kuvat ovat paksuhkolle 9×14 cm kokoiselle paperille kehitetty.

Näillä kameroilla valotusaika saattoi olla useita minuutteja, joten kuvattavien oli oltava hievahtamatta paikoillaan ja katsottava kameran silmään tai johonkin mihin käskettiin. Katsokaa pikkupojan käsiä ! Pikkumies ei varmaan uskalla hengittääkään. En ihmettelisi, jos ylläoleva retkeläisten venhe olisi ankkurissa hievahtamatta paikoillaan.

Kuvia ei tuohon aikaan “räpsitty” vaan siihen valmistauduttiin huolella. Retkikuviakin varten piti kantaa kookas kolmijalkainen teline ja muut tarvikkeet ja tuoda myös sopiva sää tullessaan

Postikortti. Kuvaaja ei tiedossa

Alla harvinainen kuva Suojärven savotalta. Kuva lienee eräästä hakkuuporukasta asuntonsa edessä. Siihen kuuluvat hevosmies (oikealla) ja ukkini Bernhard Rummukainen kolmen poikansa kanssa. Ajankohta lienee 1925-1930.
Kuva: Helge Rummukaisen albumi

Metsätyö “miehiä” kaukana Suojärven savotoilla 1924-30
Kuvan omistaa Helge Rummukainen
Share

13 comments for “Retkiä “vanhan Värtsilän” aikaan

  1. jore
    15.8.2020 at 11:14

    Kiitos Hilkka taas mukavasta reissusta🌹

    Isä Uti kehui myös tuota Tolvajärven luonnonkauneutta.
    Molemmat järviseudut Tolva-ja Ägläjärvi olivat myös hänen ja monen muun nuoren pojan taistelupaikkoja loppukesällä 1944.

  2. Telle
    15.8.2020 at 13:47

    Ukkini oli syntyisin Tolvajärveltä.
    Perheellä oli siellä kestikievari, kauppa ja
    maanviljelystä.
    Mummon hän oli tavannut Ägläjärven pessotoissa.

    Ägläjärvi on nimenä tuttu myös puolisolleni.
    Kaustajärven miehet olivat savotoineet siellä aikoinaan.

  3. alpoaatos
    19.8.2020 at 21:58

    Lisäsin kuvan sieltä jostain Jänisjärven maisemista kun 30-luvun nuoret ovat retkellä. Toibvottavasti Hilkka ei tykkää huonoa

  4. Raerinne Jussi
    20.8.2020 at 23:12

    Alpo on lisännyt hyvään juttuun sinänsä aivan oivallisen kuvan entisaikojen veneretkeltä, jossa on yhtenä osallistujana hänen äitinsä.
    Jos oikein ymmärrän, niin tämä kuva on lisätty kysymättä kuitenkaan lupaa jutun kirjoittajalta koska kommentissa lukee että “toivottavasti Hilkka ei tykkää huonoa”.
    En usko hänen tykkäävän huonoa mutta itse pidän kyllä varsin kyseenalaisena tällaista toimintatapaa, jossa ensin tehdään ja sitten kysytään/arvuutellaan. Luultavasti suurin osa vähistä Värtsin tekstintuottajista ei loukkaannu juttuihin ilmestyvästä lisämateriaalista, mutta seassa saattaa siitä huolimatta olla heitäkin jotka ehkä kokevat tällaisen peukaloinnin jopa jonkinlaisena aliarviointina/epäluottamuksena.

    Edellä esittämäni mielipide siis koskee yksityishenkilöiden tekemiä juttuja, aivan eri asia on tietenkin sitten esim. viikon puheenaiheet tai jotkin muut Värtsin toimituksen nimissä ilmestyvät artikkelit; niissähän esim. lisäkuvat ovat ehdottomasti tarpeellisia piristeitä ja mahdollisesti jotakin sattumanvaraista keskustelunaihetta jopa oleellisesti selventäviä.

    Itselläni on käytännössä täsmälleen samat valtuudet kuin muillakin Värtsin “toimittajilla” käsitellä ja muokata sekä juttuja että kommentteja mutta en ole rohjennut puuttua kuin aivan harvassa tapauksessa johonkin havaitsemaani selkeään kirjoitusvirheeseen. Mielestäni meidän kenenkään näillä mainituilla oikeuksilla varustettujen ihmisten ei pidä missään nimessä liiallisella innokkuudellamme vahingossakaan karkottaa ketään niistä vähistä uskollisista, jotka vielä jaksavat väsätä tähän verkkolehteemme juttuja/kommentteja yhteiseksi iloksi. Luvan kysyminen ei ole suuri vaiva.

    Näillä ajatuksilla kaikkien puolesta eikä ketään
    vastaan hyvää yötä!

  5. Värtsi / Alpo Rummukainen
    22.8.2020 at 10:13

    Tällainen tarkennus lisätty tänään Hilkan juttuun.

    Harmillista, kun ei osaa muotoilla sanomisiaan niin, etteikö tarkkasilmäinen löytäisi sieltä jotain huomautettavaa. Vielä tarkennuksen tarkennoksena kerrotaan, että ei tarkoiteta vain Vanhan Värtsilän kuvia vaan koko vanhan Suomen aluetta “Hyrsylän mutkaan ” saakka

    Tarkennus tähän Hilkka Partasen artikkeliin 22.8.2020

    Artikkelin kirjoittaja Hilkka Partanen toivoo, että näitä Luovutetun Karjalan “historiallisia” kuvia lähetettäisiin Verkkovärtsiin julkaistavaksi. Kuvat ovat usein valokuvaamoiden ottamia ja painettu postikorteiksi, joten samoja kuvia voi olla monillakin albumeissaan. Värtsin toimittaja voi lisätä retkikuvia tähän artikkeliin ilman Hilkka Partaselta erikseen lupaa kysymättä.

  6. Raerinne Jussi
    23.8.2020 at 0:39

    Parin päivän takaiseen tämän jutun kommenttiini viitaten kerrottakoon, että olen käynyt asiasta Alpon kanssa ajatustenvaihdon. Kerrassaan mitään luvatonta ei ole tapahtunut, hän vain selitti tilanteen vahingossa hieman harhaanjohtavalla tavalla ja minä sitten puolestani käsitin sen aivan totaalisesti väärin.

    Kirjoitukseni varsinaisesta sisällöstä en kuitenkaan toki käy tinkimään, toimittajan vapaus ei pääsääntöisesti tietenkään voi antaa oikeutta parsia mitään tehtyä juttua ilman asianomaisen lupaa.

  7. mökkiläinen
    23.8.2020 at 9:00

    värtsi suomi24

    VÄRTSI-LEHDEN sensuuri tappaa koko lehden – Suomi24 Keskustelut

    Googlen netissä olisi lisää luettavaa…

  8. 23.8.2020 at 9:35

    Vanhoja valokuvia koskevia ohjeita antaa laki muistaakseni vuodelta 2011. Sen mukaan kaikki yli 50 vuotta sitten otetut kuvat ovat vapaasti julkaistavissa ellei kysymyksessä ole taideteokseksi luokiteltava otos. Sen päätöksen tekee tarvittaessa käräjäoikeus ja mahdolliset jatkokäsittelyt ylemmissä oikeusasteissa. Kynnys saada tuo luokitus on korkea. Kuten jo on tullut esille, postikortteina ja vastaavina jakeluina olleita vanhoja kuvia rajoitukset eivät koske.

  9. jore
    23.8.2020 at 11:24

    Sensuuri ei kyllä verkkolehti Värtsiä tapa☺️
    Kulkua hidastaa ainoastaan kirjoittajien puute.

    Värtsilässä ,kuten muuallakin ,tapahtuu kokoajan
    asioita,isoja ja pieniä,joista voisi kirjoittaa jos on halu.
    Lehden perustaja EJ väänsi jutun vaikka puunkasvusta.Sitä lahjaa meillä kaikille ei ole.

    Positiivisella asenteella eteenpäin.Kirjoitellaan kun siltä tuntuu.
    Jännityksellä Rajan Ryssäyksestä juttua odotellen😉

  10. Telle
    23.8.2020 at 11:47

    Männä vuosina kommenttipalstalla mellakoitiin ja samalla
    saatiin moni vakikirjoittaja pois “häiritsemästä”. Nyt on ollut
    rauhaisampi suvantovaihe, joten toivoisi ettei myrsky nousisi uudelleen.

    Mielestäni ne Suomi 24 kirjoitukset voi jättää omaan arvoonsa.

    Tapahtumia riittää niin Värtilässä kuin lähiseudulla. Eilen olin paikalla
    kun pieni Saarivaaran kylä sai kunniamaininnan Vuoden kylä -kilpailussa.
    Saarivaarasta on juttua tämän päivän Karjalaisessa kuin myös
    Pogostan Sanomissakin.

    Kommentti menee syrjään alkuperäisestä aiheesta, mutta
    eipä ole eka kerta.

  11. Alpo R
    25.8.2020 at 17:19

    Monilla lienee valokuvat siisteissä albumeissaan. Minulla nämä Wanhaan Wärtsilän aikuiset kuvat ovat kenkälaatikko – albumeissaan ilman mitään järjestystä. Isä on kuvannut paljon. Kuvien merkinnät alkavat vuodesta 1922.

    Mielenkiintoista seurata vaikka pukeutumista. Jos on kyse “nuorista” niin he ovat 20-30 vuotiaita. Jos on kyse retkikuvasta niin pojilla on solmio kaulassa ja kiiltäåvät kengät. Tytöillä kauniit mekot. Kuvia ei ole räpsitty hetken mielijohteesta, vaan kuvaukseen on paneuduttu huolella. Ehkä juuri kuvauksen vaikeuden vuoksi. Nuo vanhimmat kuvat ovat kaikki saman kokoisia 9×14 cm, siis lasilevyfilmille otettuja.

    1940 luvun kuvia alkoi olla pieniä 6×9 kokoisia kuvia, joka tarkoitti rullafilmikameraa

  12. Sakari H
    25.8.2020 at 21:20

    Otin minäkin aikoinaan valokuvia mielisairaalassa käynnistäni. Hyviä tuli kuvat, vaikka oli siellä joukossa runsaasti tärähtäneitäkin.

  13. Värtsi / Alpo
    26.8.2020 at 15:45

    Joitakin vanhoja kuvia lisätty

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *