Värtsilän kirkon vihkiäisistä tuli eilen 6.8. kuluneeksi tasan 70 vuotta. Juhlajumalanpalvelus järjestettiin viime sunnuntaina ja se keräsi kirkkokansaa n. 120 henkilön verran. Palveluksen ja Herran Pyhän Ehtoollisen jaon toimittivat itsenäisen Värtsilän seurakunnan kaksi viimeisintä kirkkoherraa eli pappipariskunta Pauliina ja Jari Kainulainen. Alkuvirtenä veisattiin ”On riemu kun saan tulla sun, Herra temppeliis…” eli sama virsi kuin mikä on veisattu myöskin aikoinaan vihkiäisjuhlassa. Silloin sen numero on ollut 213 mutta nykyisestä virsikirjasta se löytyy numerolla 195.
Juhlassa oli mukana sekä musiikillisena taustatukena että myös useilla omilla kappaleillaan Hannuheikki Hakulisen johtama Kiteen Mieskuoro jonka kokoonpanossa on useita tohmajärveläisiä, syntyperältään myöskin värtsiläisiä laulajia.
Värtsilän kirkko on ollut ja on tietysti tavallaan edelleenkin todellinen köyhän kansan kirkko. Sen rakentamisen on aikanaan mahdollistanut tietenkin ensisijaisesti Kaikkivaltiaan Jumalan johdatus ja siunaus, mutta inhimilliseltä puolelta myös hyvin monet raha- ja tarvikelahjoitukset sekä Suomesta että ulkomailta. Esimerkkinä halvasta rakentamisesta mainittakoon mm. ns. Toja-levystä valmistettu kirkkosalin sisäkatto. Mainittua materiaalia käytettiin edullisuutensa vuoksi yleensä lähinnä vain navetoiden sisustamiseen. Kirkkokiinteistön käyttö on kustannussyistä rajattu nykyisin erittäin harvoja poikkeustapauksia lukuunottamatta ainoastaan lämpimään vuodenaikaan.
Kaikki seurakuntasalin pöytäpaikat olivat täynnä, joten usean muun henkilön lailla vietin tämän kahvihetken kirkkosalin puolella alttarikorokkeen reunalla; siinä oli hyvä istua sekä laskea käsistään kuppi ja lautanen.
Jumalanpalveluksen jälkeen nautittiin seurakuntasaliin katetut Värtsilän Pitäjäyhdistyksen laatimat kirkkokahvit, jossa yhteydessä kuultiin myös rovasti Erkki Lintusen historiallinen katsaus sekä seurakuntalaisten muisteloita ja Tohmajärven seurakunnan puheenvuoro kirkkovaltuuston puheenjohtajan Marja Multasen käyttämänä. Juhla päätettiin yhteiseen kiitosvirteen 332 ”Herraa hyvää kiittäkää, iloiten ylistäkää…”
Värtsilän seurakunnalla on ollut kaikkiaan 15 kirkkoherraa, joista tätä uutta kirkkoa – sodan repimän seurakunnan erittäin tärkeää kokoontumispaikkaa – ehti palvelemaan 11. Elossa heistä on viisi, näistä juhlassa oli siis paikalla kolme viimeisintä viranhaltijaa eli Lintunen ja Kainulaiset.
Jussi Raerinne
Kiitos Jussi.
Olen hyvillä mielin, kun sain lukea asiallisen raporttisi täältä kotoisasta Värtsistämme.
Toivotan onnea ja menestystä jo nyt 70 vuotta täyttäneelle kotikirkolleni!
Kiitos kaikille Värtsilän papeille, myös menneille ja aivan erityisesti nyt mukana olleille.
Te teette toiminnallanne rakennuksesta kirkon!
Kiitos Jussi! Oli mukava lukea kirkon 70-vuotisjuhlista kun en itse päässyt mukaan. Olenkin odottanut että Värtsissä olis siitä juttu. Onhan uuden kirkon saaminen seurakuntaan ollut aikoinaan hyvin merkittävä asia.
Kiitos kiitoksista. Olisin laittanut juttuun vielä muutaman lisäkuvan, mutta jostakin käsittämättömästä syystä niiden lataaminen/siirtäminen ei vain sitten millään onnistunut. Yritän ehkä huomenissa uudelleen.
Kun toisaalla arvioin juhlavieraita olleen noin 100 henkeä niin laskuistani oli jäänyt pois parvella ollut Kiteen kirkkokuoro ja sivusalissa olleet emännät. Suntion ? laskema 120 ihmistä on varmasti lähempänä oikeaa lukua.
Juhlassa oli myös kuvaaja. Ajattelin että johonkin lehteen voi tulla juttu. Ilmoitelkaa jos sellaisen huomaatte.
Onnistuin nyt lisäämään juttuun loputkin siihen tarkoitetut valokuvat ja kuvatekstit. En tiedä, mistä häiriöstä tässä oikein oli kyse mutta tällaistahan tämä bittiavaruudessa ja virtuaalimaailmassa seikkaileminen joskus on.
Jutun aiheesta eli Värtsilän kirkosta mainittakoon vielä sen verran, että se on ollut ja on edelleenkin minulle henkilökohtaisesti erittäin tärkeä paikka. Vanhempani ovat aikanaan vieneet minut mukanaan sinne ja olen saanut viedä sinne myös kaikki omat lapseni. Minut on konfirmoitu siellä ja molemmat vanhempani on siunattu iäisyysmatkalle siellä. Edelleen neljä nuorinta lastamme on kastettu siellä ja minun ensimmäinen palkallinen työpaikkani on ollut siellä. Reilut kuusi vuotta takaperin järjestin myös 50 – vuotissyntymäpäiväni siellä. Kirkkotieni mahdollisesta ruohottumisesta tai lumettumisesta en tietenkään voi jatkoa ajatellen sanoa enkä luvata mitään; toivon vain että näin ei pääse käymään ja onnekseni ainakin vielä tunnen/tiedän tarvitsevani sekä kuulla puhuttua Jumalan Pyhää Sanaa että osallistua muun seurakunnan kanssa ehtoollisen viettoon.
Tämän kommentin olisi voinut kirjoittaa myös visit Värtsiläksi. Mutta tulkoon nyt tähän. – Mielestäni erittäin hyvin kuvaa Värtsilän kirkon merkitystä Värtsilän entisen kirkkoherran – eläkepäivinään Inkerin piispan – Leino Hassisen ajatukset puheessaan kirkkomme 60-vuotisjuhlassa vuonna 2010:
”Kirkko on seurakunnan yhteinen koti. Siellä syntyy tunto: Tänne minä kuulun. Täältä minä tähyän alkavaan viikkoon ja aina taivaaseen asti. Iloitsen Pyhän kasteen liitosta. Saan voimaa Pyhästä ehtoollisesta. Rohkaisen myös muita jatkamaan vaellustaan kristittynä. Niin kauan kuin elän, kamppailen uskossa, että Jumalan antama elämä olisi elämisen arvoista.”
Alle viivaan tätä: ”… että elämä olisi elämisen arvoista.” Isä Leinon antamat alkupotkut 50-luvulla Värtsilässä – varsinkin Värtsilän kirkossa – olivat vuosikymmenten matkalla sellaisia, että voin todeta – että päivääkään en vaihtaisi pois. En myöskään niitä päiviä, jolloin en elänyt oikein – koska ne ovat hoituneet armon alla.
Nykyisin tosin pohdiskelen elämän tarkoitusta kappelissani, jonka piispa Leino Hassinen vihki vuonna 2007 – kolmen vuoden muurausurakan jälkeen 70-vuotislahjakseni. Värtsilässä on min ulle kolme pyhää paikkaa: Värtsilän kirkko, Toivon kappeli kotipihalla ja Leminrinteen hautausmaa
Tänään 19.8 ilmestyneessä paikallislehti Koti-Karjalassa on Helena Pakarisen tekemä juttu kirkon juhlasta. Artikkeli on luettavissa myös mainitun numeron näköislehdestä osoitteessa http://www.kotikarjala.fi (vaatii kirjautumisen) ja löytynee lisäksi mahdollisesti Facebookista.
Tässäpä juttu Värtsilän kirkon 70-vuotis juhlasta.
Jutun on toimittanut Jussi Raerinne