Aurinkoisen päivän terveisiä täältä Joen kaupungista!
Tuo koronakin on alkanut hellittää pikkuhiljaa. Lomamatkojakin on päästy jo toteuttamaan. Itse haluaisin vielä kerran pistäytyä naapurissa tuolla rajan takana ”kotkylässä”, niin kuin Emma-äitini sanoa kauan sitten. Saas nähdä milloinka raja avautuu Värtsilän kohdalla. Edellisellä kerralla oma matkayritys päättyi Värtsilässä nimismiehen talon kohdalle rajaluvan puuttumiseen. Ei kun linjurin kokka kotia kohti ja takaisin. Useita kymmeniä kertoja ehdittiin käydä siellä kotikylässä ennen kuin tuli stoppi.
Aikaisemmilla käyntikerroilla kaikki onnistui ”nappiin”. Eihän meitä entisiä matkalle lähtijöitä taitaisi olla enää paljonkaan jäljellä.
Kuvituskuva: Alpo Rummukainen
Vankileireistä
Värtsin verkkolehdessä on kysytty Värtsilän silloisista vankileireistä. Tiedän, että niitä oli ainakin 3 kappaletta. Kakussa, josta rakas aviomies Aarre, silloin pikku poika, haki ukille työvoimaa. Toinen oli tehtaan seutuvilla. Kolmas ja suurin oli Pussinpohjassa ”Pususillan” vieressä. Sieltä tämä koulutyttökin haki vankeja puun pilkontaan. Eikä pelottanut – paljoakaan. Kassanpellolla, jossa asuimme, oli lähinaapurina tien toisella puolella seppä ja kunnallispoliitikko Tauno Rantanen. Heillä oli venäläinen mies ”hanslankarina” (kotiryssäksi kutsuttiin). Kunnollinen ja miellyttävä mies. Oli kertonut, että kun heidät palautetaan kotimaahan, ”niin ei kun nappi otsaan.”
Kartassa yksi ruutu vastaa 200 m maastossa
Pohjoinen leveys.
Oletetun vankileiri SV-10 sijainnin tasokoordinaatit voi saada myös yllä olevasta piirretystä kartasta. Aivan oikeassa reunassa olevat numerot (6)896, (6)897 jne tarkoittaa kilometrejä päiväntasaajalta pohjoiseen. Tuhansia kilometrejä ei vain yleensä ole karttoihin merkitty, koska Suomen kohdalla se on aina 6.
Itäinen pituus.
Kartan vasemmassa ylänurkassa on iso U -kirjain. Sen alapuolella 532 ja Rolan sahan kohdalla 533 tarkoittavat kilometrejä Lontoosta itään, joten ”Pusun silta” olisi noin 535
N 62.183194 ja E 30.664169
SA-kuvia Värtsilän vankileiriltä.
SA-kuva
Pussinpohjan vankileiri ( SV 10 ) oli vankimäärältään suurin. Rauhan tultua valtakunnan raja kulki ”pususillan” lähituntumassa.
Kerronpa erään kotiseutumatkaan liittyvän tarinan. Muuan hyvä ystäväpariskunta oli mukana Venäjän Värtsilän kotiseutumatkalla. Aviomies Matti oli tutustunut Venäjän Värtsiläläisiin opettajiin ja kertonut, että hänen kotinsa jäi juuri tuohon vankileirin taakse. Nämä opettajat olivat vieneet Matin vaimoineen vankileirin paikalle. Siellä oli ollut muun muassa punagraniittinen patsas, jossa oli ollut venäjänkielinen teksti. Matti osasi venäjää ja suomensi sen. ”Kaikki muistetaan, mitään ei ole unohdettu.” Jossakin muualla päin Värtsilää oli ollut myös samanlainen graniittipatsas samanlaisella tekstillä. Ei ole omalle kohdalle sattunut. Ei tuntunut teksti hyvältä, puistatti. Tämäpä pieni muistelus ollutta ja mennyttä sota-aikamme historiaa.
===
PS. Pieni mutta tärkeä jatko edelliseen. Soittelin Helsinkiin Esko Lehtiselle. Hän oli muun muassa Värtsilä -seuran puheenjohtajana ennen kuin muuttivat takaisin Helsinkiin. Lehtisen perhe asui Pussinpohjassa lähellä vankileiriä. Pikkupojillahan oli aikaa tutkia paikkoja. Vankileirin hautausmaa oli sijainnut noin 300 metriä tehtaalle päin, ortodoksiristeineen.
Saunakin oli ollut noin 200 metrin päässä. Myöhemmin hautausmaan paikalla oli kesäisin kasvanut runsaasti korvasieniä. Jostakin syystä jäivät keräämättä. Uskomatonta tietoa Eskolta hauskasti kerrottuna, nauratti ja itketti. Kehotin kirjoitushommiin!
Tällä Eskolla on hallussaan harvinainen taulu. Se kuvaa Pussinpohjan vankileiriä. Sen on piirtänyt joku sotavanki. Toivotaan, että saisimme kuvan siitä arvokkaasta taulusta tänne Värtsiin
Hilkka Partanen
Ylläolevassa karttapiirroksessa on viivoitettuja alueita. Mitähän varten?
Vaakasuoralla koordinaattiviivalla no 897 on vinoviivoitettu alue, jossa teksti ”Leiri.” Tässäkö on Pussinpohjan vankileiri, tai eräs niistä?
Lisäys
Lapsuusajasta on jäänyt mieleen, kun naapurin saunan ikkunassa oli rautaristi, eli ereäänlaiset kalterit. Ne olivat litteää paksua peltiä niinkuin reen jalaksissa tai kuten ladon oven saranat. Saattoivat ollakin saranat. Ne oli kuulemma määrätty kotona majoitettujen sotavankien vuoksi. Vangeista minulla ei ole mitään mielikuvaa, mutta nämä kalterit olivat jääneet ikkunaan vuosikausiksi.
Minulla sattui olemaan kuva kotini vanhan saunan ikkunasta ja sattui olemaan myös ladon oven saranat liiterin ovessa, niin tein niistä kuvan ja laitan Hilkan luvalla tähän artikkeliin. Kuva muistuttaa aika paljon sitä saunan ikkunaa missä nämä ristikot oikeasti olivat.
Lisäys ja kuvat:
Värtsin toimitus
Alpo Rummukainen
Hilkka, olet oikea tietojen aarre vailla vertaa.
Värtsin lukijana kiitän, kun jaksat kotiseudun hengessä ja toivotan kaikkea hyvää sinulle ja lähipiirillesi.
Olen Sakarin kanssa samaa mieltä👍
Jos Hilkka lähtee vielä oppaaksi
Wärtsilään suuntautuvalle kotiseutumatkalle
niin ennakkoilmottaudun jo mukaan😁
Hilkka on todellinen tietopankki. Täältä Jyväskylästä ilmottautuvat vaimo ja minä mukaan. Jos oikein muistan niin Hilkka oli matkalla mukana, kun veli venäläinen aukaisi portit ja päästiin käymään Kylänpäässä.Hilkka selosti, mitä rakennuksi ja yrityksiä oli Wärtsilässä. Pyshdyttiin Notkon tienhaarassa. Samalla kertoi Pussinpohjan vankileiristä. Pussinpohjassa ei käyty. Serkkupoika T.Pulkkinen oli vielä remmissä mukana.
Hilkan tietopankkiin yksi lisäys. Kotini – Lintulan, nykyisen Sinilinnun – kohdalla tien toisella puoilella oli jonkin aikaa vankileiri, todennäköisesti väliaikainen. Se oli kuitenkin piikkilanka-aidalla eristetty. Myöhemmin samaan heinälatoon tuli KEKKI – kaatuneiden kotiuttamiskeskus.
Kaksi muistoa niiltä ajoilta. Ensinnäkin en voi unohtaa erään vangin katsetta piikilankojen välistä. Hänellä oli ilmeisesti ikävä lastaan, kun näki minut. Toinen muisto on siltä ajalta, kun lotat huolsivat rintamalta tuotuja kaatuneita kotiseudun sankarihautausmaahan vietäviksi. Liftasin kerran sotilaixden kuorma-autoon, kun se kävi Värtsilän asemalta noutamassa valkoisia ruumisarkkuja.
Myöhemmin rauhan tultua vuosien ajan piti pimeinä iltoina juosta entisen vankileirin ja KEKIN ohi kotiovelle. Nyt ei heinälatoa enää ole.
Kiitos näistä tiedoista!
Äitini on syntynyt 1928 Värtsilän Notkolla, asui myös Patsolassa/Savikolla ja lopulta Värtsilän tehtaan ja aseman välimaastoissa suuren joen rannalla tehtaalle menevän radan varressa. Hän on kertonut, kuinka sotavankeja kuljetettiin rataa pitkin ristaanille töihin ja kuinka edessä ja perässä olevat vartijat olivat välillä niin höveleitä/armeliaita, että antoivat vankien poiketa äitin kodin eteisessä, mistä löytyi syötävää. Varsinaisesti siellä oli astia, johon laitettiin eläimille tarkoitetut huonommat vihannekset ym, mutta mummo piti huolen, että siellä oli aina jotakin kunnollista, mitä vangit voivat ottaa.
Äitini on myös kertonut, että hän ja vuoden vanhempi veljensä kävivät viemässä ruokaa vankileirille aidan raoista. Kuulemma jonkinlainen metalliverkkoaita oli ollut.
Nämä kertomukset on minulla videoilla ja vaikka äitini kertoo niillä kaikenlaisia muitakin rankkoja muistoja, ainoa kohta, missä hänen äänensä sortuu, on se, kun hän kertoo, kun ei enää nähnyt jotakin tiettyä vankia, joka oli kulkenut jonossa radalle. Äiti siis arveli vangin kuolleen tai tapetun.
Olisin myös erittäin kiinnostunut liittymään seurueeseen, kotiseutumatkalle äidin synnyinsijoille rajan taakse.
Mummo pagisi, että heillä oli sot-aikana töissä kaksi venäläistä vankia. Arvo setä reppana s.1930 toimi vahtina. Toivo setä oli kaatunut talvisodassa,vävj kaatui Ruskealassa jatkosodan alussa, Anni täti toimi lottana ja isän s.1918 sotareissu kesti vuoteen 1945 asti. Tuolloin perhe oli evakoitu Karstulaan. Kotona työvoimana olivat reppanat Sirkka täti ja Arvo setä. Mummolle oli opetettu keisarinaikana lukujärjestyksen mukaan viisi viikkotuntia venäjän kieltä. Hän bonimai jonkin verran vennäätä. Muamuska kerto, että illalla vankit olisat asettuneet lattialle nukkumaan, mutta hän kielsi ja sanoi. Ihmiset nukkuvat sänkyssä. Tällaisia stooreja voitaisiin kai kertoa pilvin pimein.
Isäni Juho Väänäsen (s. 1911) veljen Aarne Väänäsen navetan maitohuoneen ikkunassa oli piikkilankaristikon jäämiä vielä 1960-luvulla. Kysyin isältä, miksi? Hän kertoi, että kotitilalla oli maatöissä venäläisiä vankeja. Pakenemisen estämiseksi oli annettu määräyksiä ja velvoitteita majoitustilan työmaan varustamiseen. Oli ollut myös määräys, että esim. pellolla heinätöissä piti olla koko ajan aseellinen vartiointi. Isä kertoi, että heillä vartijana toimi mummo, isänäiti Helena Väänänen, joka nappasi pyssyn selkäänsä ja asteli vankien kanssa heinäpellolle seivästämään. Ase oli selässä yleensä alassuin eikä mummo osannut ollenkaan ampua. Vankeihin luotetiin ja heistä huolehdittiin ja poisvietäessä ero oli ollut haikea.
Sama navetta on vielä pystyssä Uudenkylän laaksossa liki Jänisjokea, mutta on nyt rajavyöhykkeellä, joten en pääse katsomaan, vieläkö näkyisi ’sellin’ varustuksia.
Äitini puheista ymmärsin saman asian kuin Pirjonkin kommentista. Eli vangit olivat mielellään ”kotiryssinä”. Saivat tehdä työtä ja saivat ruokaa. Elämä leireillä lienee ollut aivan erilaista. Tuota mainitsemaani naapurin saunaa ei pidetty lukittuna vaikka kalterit oli näön vuoksi ikkunassa. Jos nämä kotivangit olisivat karanneet, niin luultavasti vain etsimään itselleen lisää syötävää.
Ilmoittaudun reissuun, heti kun rajan taakse pääsee ja uskaltaa mennä!
Kahtena kesänä meni pieleen lähtö: 2019 seuralaisen selkä teki tenän, 2020 tuli korona. Rajalupa ja viisumi meni harakoille. Kyllä harmitti – eniten matkan peruuntuminen
”Vankileirimuistoihin” on nyt 6.1.2021 lisätty vuonna 1941 Värtsilän keskustasta piirretty kartta. Kartassa on viivoitettu alue, jossa teksti ”Leiri”. Mahdollisesti juuri Pussinpohjan vankileiri. Silloinen vanha hautausmaa on karttaan myös merkitty.
Alpolle kiitos aktiivisyydestä, mutta eikö Pussinpohja ole kartassa paljon ylempänä? Leirejä voi olla myös useita. Vanha hautausmaa on paikallaan, siellä on mummi haudattuna. Yleensäkin tämä Hynysten 2 jutussa ollut kartta on hyvä. Tässä näkyy myös senaikaiset Niiralan vanhat asumukset , jotka ovat vieläkin olemassa. Savolaisittain voin olla väärässä, mutta voin olla myös oikeassakin.
Selvennystä viivoihin.
Tuo kartta on 6.7.1941.
Alhaalla lukee on kuviona viivoitettu alue = Todettuja varustusta ta.
Kylän keskustassa ja muutamaa paikassa on tuollainen viivoitettu alue.
Luulisin, että liittynee jatkosodan alkuun ja Neuvostoliiton varustautumisiin.
Värtsiläisten seuran kokoamista kartoista löytyi vankileirin paikka. Paikka on nyt lisätty oheiseen karttaan. Kiitoksia avustajille. Kyllä kansa tietää…
Kaksi vuotta sitten Hilkka Partanen kertoi vanhan Värtsilän vankileireistä. Muutama muukin on muistanut tämän suurimman leirin sijainneen ”Pusun-sillan” vieressä.
Minulla on kaksi SA-kuvaa joiden nimeksi on kirjoitettu SV-10, mutta en löydä tai en osaa etsiä niitä SA-kuvista.
Kuvien numerot ovat SA-kuva 32 854 ja 32 855. Jos ken osaa niin tarkistakaapa, ovatko kuvat Värtsilän vankileistä.
Tutkin kiinnostuksesta tuota Alpon kysymää kuva-asiaa. Näyttää siltä, että seuraavan linkin kautta päästään SA-kuvan hakusivulle:
http://sa-kuva.fi/neo?tem=webneofin
Siellä pitää valita näille isoimmille kuvanumeroille Aikakausi-valikosta Jatkosota. Tekstihaku-kenttään kirjoitetaan tässä tapauksessa kuvan numero 32854 ilman yhtään välilyöntiä; ei siis esim. 32 854. Lopuksi klikataan Hae painiketta.
Kuvan alle tulee valikko, josta saa joitakin lisätietoja.
Kuvanumeron sijasta on hyvä termi myös esim. Wärtsilä, jolloin kuvia saa nähtäville runsaammin.
Eihän ne edellä numeroidut kuvat näytä olevan ollenkaan Värtsilän vankileiriltä.
Kuvat lienevät Kaukolan kunnan Ojajärveltä, siis enempi sieltä Käkisalmen suunnilta.
Kiitos Sakari tiedoista ja neuvoista.
Lisäsin SA-kuvia Värtsilän vankileiriltä. Ei ole tarkempaa tietoa miltä leiriltä. Ehkä juuri tältä SV 10 eli suurimmalta leiriltä.
23 731
Laittakaa koordinaatit voin käydä ottamassa valokuvan, asun venäjän värtsilässä, tiedän ehkä paikan mutta en ole aivan varma
Koordinaatit noin suunnilleen:
62.188194
30.664169
Oletettu vankileirin paikka.
https://vartsi.net/2021/01/07/vanha-valokuva-vartslan-atinpolvesta/
Jos linkki ei toimi, niin Värtsistä löytyy: ”Kotiseutumatkalla Värtsilän Atinpolvessa”. Juttu ilmestynyt 7.1.2021.
Tilan kartasta näkyy hyvin joen mutka. Vertaamalla uudempiin karttoihin paikka löytyy helposti Pusu-sillan vierestä.
Kuvassa sotavangit töissä Atinpolvessa. Vankileiri on ollut lähellä.
Kiitokset Joukolle Ilmakuvasta koordinaatteineen. Kuva on nyt lisätty viimeisimmäksi.
Tätä artikkelia on tähän mennessä katsottu 24 250 kertaa