Värtsilän pojat juhannusretkellä Kolilla 1960

Mukana
Erkki Väänänen (Eki)
Pauli Irtola (Putte)
Erkki Koski (Masi)
Reino Koski ja (Kormu)
Alpo (Konsta)

60 vuotta sitten


Torstai, juhannuksen aaton aatto 23.6.1960
Pyörät oli kuormattu jo monen reissun tuomalla kokeuksella. Tämänvuotisen juhannusretken tavoite oli Koli. Matkaa oli melkein kaksisataa kilometriä. Jos ajaisimme noin 10 km tunnissa, niin hyvin pitäisi keritä olla Joensuussa ensimmäinen yö, se olisi noin puolimatkassa. Vaatimattomina maalaispoikina meillä oli varsin pienet vaatimukset leiripaikan suhteen, kunhan vain voi pitää nuotiota ja paistaa lettuja ja teltan ovelta näkyi järvelle. Eipä juuri muuta.

Tällainenkin teltanpaikka jos löytyisi niin välttäisi hyvin

Lähdettiin Värtsilästä puolen päivän maissa ja illalla tultiin Joensuuhun. seurattiin teltan kuvilla varustettuja tienviittoja. Ne kai tarkoittivat leirialuetta. Viitat johdattivat nykyisen laululavan seutuville. Oltiin sitä mieltä, että ei tämä voi olla leirialue, ihan tavallinen heinäpelto vain. Läheiseltä kioskilta kyseltiin varmistusta asialle. Tämä se kuulemma on. Saataisiin valita hyvät paikat kun on vasta juhannuksen aatonaatto. Kyseltiin oliko muita leirialueita lähellä. Rantakylässä päin olisi. Saatiin karttakin.

Heinäpelto löytyi sieltäkin, nykyisen Siihtalan ja Pielisjoen välistä. Tällä heinäpellolla oli lisäksi suuret radiomastot. Samankaltaiset kuin Lahdessa, mutta pienemmät. Asema on ollut Joensuussa jo ennen sotia, mutta lieneekö ollut enää käytössä. Leirialue oli siis tehty antennien alle. Käytettiin perusteelliseen harkintaan aikaa sen verran mitä Eskimo jätskitikun syömiseen kuluu, ja jatkettiin matkaa siinä uskossa, että kyllä me parempi paikka löydetään itse.

Väliin palanen historiaa

Yleisradion radioasema Joensuussa, rakennus ja masto. Asema sijaitsi 1 km päässä kaupungin ydinkeskustasta,

Pielisjoen pohjoisrannalla Siihtalan kaupunginosassa, suunnilleen nykyisen Pekkalan sillan paikalla. Hirsirakenteinen masto oli 70 metriä pitkä ja ainut puusta tehty masto Suomessa. Asema vihittiin käyttöön 27.4.1938. Lähde Yle Elävä Arkisto.

Matka jatkuu

Soratie kierteli silloisia reittejään. Kolin Ahmovaaran rinteillä alkoi olla jo riittävän hyviä paikkoja, mutta Koli oli jo niin lähellä, että päätettiin ajaa perille saakka kun oli vauhtiin päästy. Väsymystäkin oli välillä ollut, mutta se oli kadonnut jonnekin. Kolin leirialue oli Lieksan puoleisella Pielisen rannalla. Luultavasti nykyisen laskettelurinteen alapään paikkeilla.

Soitto kotiin

Leirialue oli aamuyön hiljainen. Telttoja oli jonkin verran ja joitakin ihmisiä käyskenteli alueella. Matkan kiire oli ohi ja voitiin valita paikkoja rauhassa. Alueella käyskentelevä valvoja esitteli paikkoja. Vessat, vesipisteet, keittopaikat.
Meidän mielestä koko leirialueen tärkein paikka on nuotio, eli täällä keittokatos. Se on koko paikan sydän. Siinä parhaat jutut kerrotaan ja tiedot tasataan. Siinä vaihtuu porukkaa kaiken aikaa ja siihen voi tulla milloin vain. Teltan paikka valittiin sopivan matkan päästä tästä nuotiopaikasta.
Soitto kotiin
Pyydettiin valvojalta lupaa soittaa kotiin, koska Paulin äiti oli käskenyt soittaa heti kun ollaan perillä. Pauli soitti kotiin 02.30, eivät kuitenkaan tykänneet kun soitettiin.

Juhannusaatto valkeni meillekin. Pompattiin pystyyn heti, kun saatiin silmät hiukan auki, ja eihän tänne nukkumaan ole tultu. Illalla olisi kokko ja jotain muuta ohjelmaa joten päivästä oli otettava kaikki mahdollinen irti.

Uusi kinofilmi



Paulilla oli hieno kinofilmikamera. Vaihdettiin kameraan uusi filmi retkikuvia varten niin kuvat eivät menisi niin helkosti sekaisin muitten retkikuvien kanssa. Se oli pitkä 36 kuvan filmi. Sillä kameralla kuvattiin retken kaikki kuvat ja minun laatikkokamera sai huilata repussa.
Kun kiireisimmät asiat oli hoidettu niin läksimme seikkailemaan eli tutustumaan ympäristöön. Ylhäällä Kolilla oli se kallion halkeama, josta paikka oli saanut nimensä. Jos sinne pudotti kolikoita niin ne kuulemma antoivat sellaisen kolikolikoli – äänen. Uskottiin, eikä kokeiltu. Tietysti käytiin myös Kolin huipulla kuvaamassa ja poseeraamassa. Olimme käyneet siellä koulun luokkatretkellä aikaisemmin.

Pulloposti luolassa

Kolin järven rannan puolelta, vesirajan läheltä löytyi luolan tapaisia onkaloita, joita oli jännittävää tutkia. Jostain kallion rakosista löytyi savukkeen kokoinen paperikäärö, eräänlainen pulloposti tai geokätkö. Näytti muuten roskalta, mutta se oli kääritty kauniilla langalla ja sidottu hyvällä rusettisolmulla.

Siinä olleita terveisiä en muista, mutta siinä oli kahden tytön nimet osoitteineen. Olivat Kerimäeltä. Otettiin nimet talteen ja laitettiin “pulloposti” takaisin. Ei kyllä osattu tehdä niin nättiä solmua. Näiden tyttöjen kanssa vaihdettiin muutamia kirjeitäkin. Jouluksi tuli Kerimäeltä pieni paketti. Siinä oli kaksi villasukkaa. Molemmat olivat neuloneet yhden sukan. Koon arvioimisessa tai arvaamisessa on tytöillä vielä kehiteltävää.

Paluumatka

Lauantai 1. juhannuspäivä

Paluumatkan alkuosuus tehtiin oikein komeasti M/S TUULA vesibussilla. Ihme, että kapteeni otti viisi polkupyörää kyytiin. Iso kiitos vielä jälkikäteen.

Tuo kaunis puinen vesibussi on suomalaista laatutyötä ja oli otettu käyttöön 1952 ja on seilannut Pielisellä kymmenet vuodet. Nyt tämä M/S Tuula seilaa Höytiäisellä tukikohtana HUHMARI

Kuva: Sivusto Suomen historielliset alukset
Valokuvaaja: Petri Sipilä

Koli jää taakse. M/S Tuulan kannelta kuvattu

Tunnin torkut Jakokosken leirialueella

Laivamatka Kolilta Vuonislahteen lyhensi paluumatkaamme, joten oli tarkoitus ajaa matka vain taukoja pitäen, ei siis yöpymistä enää välillä.
Kuitenkin väsymyksiä tulee ja menee niin pyörällä kuin autolla ajettaessakin.

Olin eräässä vaiheessa jonon ensimmäisenä ja ajoin suurin piirtein nukuksissa. Kuulin takaani jonkun huutavan jotain. En tiedä mitä. Siinä oli leirialueen tienviitta vasemmalle ja tulkitsin äänen niin, että joku kehoitti kääntymään sinne. Käännyin sinne ja kaikki tulivat perässä. Myöhemmin kuulin, ettei kukaan ollut käskenyt. Nukuksissa lienevät ajelleet toisetkin. Kello oli kaksi aamulla kun tuli tämä tauko puoliksi vahingossa. Varmaan keitettiin teet ja syötiin rusinoita, että virkistytään. Leirialueen yövartija antoi luvan pitää taukoa eikä kirjannut sisään eikä ottanut maksua. Lupasi laittaa teltankin itikoiden vuoksi. Teltta laitettiin pystyyn. Ehkä pikku torkutkin voisi ottaa.. jos ketä väsyttää

Kello kolme



Kello oli kolme kun herättiin. Tunnin torkut virkisti ihmeen paljon, varmaan siksi kun ei syöty mitään raskasta ruokaa.. Toisiakin retkeläisiä oli jo liikkeellä ja toivottelivat hyvät huomenet.. “Hyvinkö poikia nukutti”, jotkut kysyivät hiukan virnuillen. Alkoi pikkuhiljaa selvitä, että olikin jo iltapäivä kello kolme eikä yö kello kolme. Nykyinen digikello olisi näyttänyt 15 pm mutta meidän viisarikellot vain 3 ja sillä siisti.

Kello kolme

Paluu arkeen oli edessä

Tehtiin nopeita laskutoimituksia. Käytettävä aika väheni 12 tuntia, mutta matka pysyi ennallaan, eli vielä reilu sata kilometriä jälellä
Minulla alkaa työt Pykälävaaran tietyömaalla aamulla kello 7. Saattaisin keritäkin jos ei satu mitään vahinkoa itselle tai pyörälle, mutta isompia taukoja ei olisi vara pitää. Vielä yksi viivästys ilmeni. Kun oltiin lähdössä niin todettiin, että Erkin pyörän lukon avainta ei löydy mistään. Taidettiin purkaa telttakäärökin vaikka se oli jo hyvin pakattu. Murrettiin lukko teltan keppejä hyväksi käyttäen. Kepin tekstistä selvisi, että avain oli löytynyt Murtokoskella Erkin omasta taskusta.

Erkin lehmät

Väänäsen Erkki kauhistui kun muisti, että hän oli luvannut hoitaa lehmien iltalypsyn kun hänen vanhempansa olivat lähteneet matkalle. Ei ole mitään mahdollisuuksia pyöräillä muutamassa tunnissa Jakokoskelta Värtsilään. Muistettiin, että lättähattu (juna) lähtee joka ilta Joensuusta Värtsilään kello 5 (pm) Ei ehdi siihenkään. Miten Erkki selvitti tilanteen, ei ole kertojan muistissa. Mahdollisesti hän sai jonkun liftikyydin Joensuuhun.

Loppumatkalta ei ole muistissa mitään, paitsi yksi mitäänsanomattoman näköinen kuva. Nuori mies istuu jalat pöydällä. Kääntöpuolella teksti: “Hammaslahden kioskilla Kolilta tullessa 26.6.1960 kello 20.55

Tämä kioski on ollut Honkavaaran mäellä nykyisen GULF huoltoaseman luona samalla puolen tietä.

Perillä

Murtokosken keskeneräinen silta Pykälävaaran tietyömaalla. Lautarakenteiset tilapäiset sillankaiteet. Vasemmalla Alpo (jutun kirjoittaja) oikealla Erkki Koski. Kuvan otti Reino Koski

Pykälävaaran tien työmaalla, tai ainakin lähellä.
Kuvan takana lukee Murtokoskella 26.6.1960 kello 03.00. Kuvassa vasemmalta Alpo R ja Erkki Koski. Kuvan on ottanut Reino Koski
Tässä oli työmaani, eli kerkisin hyvin. Kävin työmaaparakin taakse nukkumaan. Uskoin, että töihin tullessaan työmiehet pitävät sen verran ääntä, että minä herään. Näin kävikin. Ehkä unisena, mutta aikanaan paikalla kuitenkin.

Keppi kertoo

Joku saattaa ihmetellä, kuinka minä muistan noita kelloaikojakin niin tarkasti, vaikka muuten on ihan olematon muisti.
Sehän on ihan yksinkertaista. Tekee hyvät muistiinpanot eikä hävitä niitä.

Olen kirjoittanut tähän matkamuisto-keppiin koko reissun tärkeimmät tiedot.
Kuvassa keppi ja osasuurennos

Kepistä kerättyä
Lähtö to 23.6. klo 1300
Joensuussa 18.00
jatkettiin matkaa 21.30
olimme Kolilla 02.30
Paluumatka
alkoi juhannusiltana 16 ms Tuulalla
vuonislahdesta jatkoimme pyö-
rillä Olimme väsyneinä
jakokoskella klo 02 jossa
syötiin ja levättiin

Masin (Erkki Koski) pyörän lukko murrettiin avaimen kadottua
jatkoimme vuonislahdesta pyörillä
olimme Murtokoskella maanantai aamuna kello 3.00
jossa syötiin ja levättiin sekä
Erkin avain löytyi hänen omasta taskustaan

Kallisarvoiset kuvat


Kuvat ovat kallisarvoisia, varsinkin ne, jotkla on otettu ja etenkin kun kuvan tiedot on kirjoitettu kuvan taakse. Paulin kamerassa oli pitkä filmi. Joskus filmiin mahtuu kuva tai pari ylimääräisiä. Niinpä nytkin räpsittiin kuvia vaikka laskuri näytti jo 40 kuvaa.. Nyt oli jotain pielessä. Pauli avasi kameran pimiössään ja totesi että filmi ei ollut lähtenyt pyörimään ollenkaan vaan kaikki kuvat ovat yhdessä ruudussa, eli mitään kuvia ei ole.

Teksti Alpo Rummukainen ja Erkki Koski
Kuvat Alpo Rummukainen

Share

9 comments for “Värtsilän pojat juhannusretkellä Kolilla 1960

  1. jore
    2.7.2020 at 19:17

    Hyvä retki on Värtsilän pojilla ollut!

    Kiitos Alpo jakamisesta.👍

  2. 2.7.2020 at 23:04

    Siinä sitä Alpon sujuvaa kerrontaa.Sitä lukiessa voi melkein nähdä niitä puuttuvia kuvia mielikuvituksessaan.
    Kiitos Alpo!
    terv.KMV

  3. Alpo
    3.7.2020 at 9:59

    Tuota filmin, varsinkin kinofilmin repeämistä tapahtui joskus omassakin kamerassa. Usein se oli omaa syytä, kun yritti laittaa filmin niin “huulille” kuin suinkin. Sitten harmitti hirveesti.

  4. Alpo
    3.7.2020 at 11:24

    Tuli tarkennusta tuon kioskin sijainnista. Kioski on ollut sillä mäellä, missä on Gulfin huoltoasema ja toisella puolen tietä Zasouna ja “mammutti.” Kioski oli vakio taukopaikka silloin kun vielä mopolla tai polkupyörällä siitä ohitse ajelin.

    Vielä kiinnostaisi tietää, missä tuo Jakokosken leirialue on ollut

  5. Johan
    3.7.2020 at 14:53

    Hyvin kerrottu tarina!

    Minä muistelin nuoruuteni juhannusreissua Kolille
    Värtsissä 25.6.2011. Tarinan nimi on
    Valvottu vuorokausi.

  6. Alpo
    3.7.2020 at 23:16

    Kiitos Johan. Sinulla on niin harvinainen juhannusretki, että otetaan uusintapainos tähän Värtsiin toistenkin luettavaksi.
    Värtsin toimituksen puolesta Alpo

  7. Alpo
    4.7.2020 at 23:31

    Olin jo julkaissut tämän tarinan ennenkuin rupesin etsimään löytyisikö tietoa tuosta Joensuun radioasemasta. Lentokoneet olivat käyttäneet radioasemia oman paikkansa suuntimiseen. Sodassa menetettiin tärkeä Äänislinnan radioasema. Sitä korvaamaan ja muutenkin kuuluvuutta parantamaan rakennettiin muutamia radioasemia Suomeen. Joensuu liitettiin tähän paikantamisjärjestelmään 1941. Näiltä asemilta syötettiin sähkötyksellä aseman tunnusta muun ohjelman mukana. Mielenkiintoista

  8. Alpo
    7.7.2020 at 13:11

    Tuosta Aunuksen ja Joensuun radioasemien tärkeydestä tuli mieleen yksi sotakertomus. Lentokone läksi Onttolasta viemään kaukopartiolle muona- ym täydennystä jonnekin kauas Muurmanskin radan varteen. Paketti piti pudottaa eräälle lammelle muistaakseni kello 1.30 yöllä. Navigointi tapahtui Aunuksen radion ja jonkun muunkin radioaseman lähetystä kuuntelemalla. Mutta Aunuksen lähetystä ei kuulunut. Kukaan ei muistanut, että radio lopetti lähetyksen kello 1. Kaukopartio ei saanut pakettia.

    Tämä Aunukisen radio siirrettiin myöhemmin Sortavalaan ja sieltä Joensuuhun.

  9. Alpoaatos
    7.7.2020 at 16:06

    Tuosta Ressin pihvistä tuli mieleen, että saattoihan se olla meille maalaistollikoille eräänlainen opetus, mitä tarkoittaa “kypsä”.
    Ja saattoihan olla, että ne äidin mehevät “kotipihvit” olivat mediumia, vaikka sellaista sanaa ei tunnettukaan. Aina puhuttiin “kypsästä”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *