Alpo Rummukainen
Kuvia päätieltä katsottuna, pihapiireihin menemättä ja keltään kuvauslupaa kyselemättä. Kierros alkaa kylän keskustasta. Ajetaan kirkon ohi Selkäkylän kautta Murtokoskelle. Käännytään Värtsilän keskustan suuntaan takaisin ja Harkkolammen tietä jälleen Selkäkylälle ja Patsolankosken kautta Kaurilan suuntaan. Jossain paikoissa kurkistetaan taakse päin.
Kuvasarjaan saatetaan lisätä tai vaihtaa kuvia parempiin.
Koska kuvaajana ja muistelijana on suhteellisen vanha ukko, sekä katselijoinakin todennäköisesti iäkkäät ihmiset, niin käytän talojen tai asujien niminä tiedossa olleita 50-60 lukujen asukkaita tai kartassa olevia paikannimiä
Hyvin mutkainen Lemin rinne. Tässä viimeinen mutka ennen hautausmaata
Värtsilän hautausmaa.
Rovasti Eila Örnin kotipaikka.
Sikkerivaarantie haarautuu tästä vasemmalle ja tämä tie jatkaa Kaurilantienä
Koukkarin mäki. Monta miesmuistia sitten tämä Värtsilän ja Kaurilan välinen tie oli osa Joensuun ja Sortavalaan välistä valtatietä. Molempiin suurkaupunkeihin oli matkaa 74 kilometriä.
Tästä haarautuu tie vasemmalle Koukkarin lammelle, jossa oli hyppyrimäki.
Siitä on kirjoitettu toisaalla Värtsin artikkeleissa ja lukuisissa kommenteissa
Vanhan valokuvan innoittamina Värtsiläisten seura etsi kadonneen tolpan jä pystytti sen uudelleen paikalleen tähän Koukkarin mäelle ”Sirkiän” mutkaan.
Katso mielenkiintoinen artikkeli pylvään pystyttämis tilaisuudesta
https://vartsi.net/2013/10/03/historialliset-kilometrit/
Seuraavana tulee kahden talon keskittymä. Tässä ajosuunnassa oikealla puolen asui kunnallis politiikko Uuno Matikainen
ja samalla kohtaa vasemmalla puolen Antti Matikainen
Antti Matikaisen talo vasemmalla
Ulkorakennus melkein tiellä
Hiljennä vauhtia, lähestytään Selkäkylän risteystä. Vanha maitolaituri on vielä paikoillaan
Siinähän se…
Kaurilantie jatkuu suoraan ja oikealle haarautuu Selkäkyläntie.
Kuvan keskellä kaksi metsäsaareketta lienevät vanhoja ortodoksisia kalmistoja
Janne Piiroisen asumuksen ylväät pihakuuset. Navettarakennus
Sakarin mainitsema Janne Piiroisen paikka navettarakennus. Asuinrakennus on purettu.
Näkymä Janne Piiroisen navetan kohdalta ylös mäkihin. Seuraavaa tilaa isännöi Sakarin mukaan Janne Piiroisen vanhin poika Reino.
Postilaatikko on tukevassa tolpassa. Taustalla pellon yli näkyy entiset Uuno matikaisen rakennukset
Ylläolevan kuvan osasuurennos: Entiset UunoMatikaisen rakennukset
Selkäkyläntie 344
Sakarin tietämyksen mukaan ollut Reino Piiroinen
Sama talo mäeltä päin tullessa.
Näyttäisi olevan joku linkkimasto pitkällään.
Tässä ollaan Selkäkylän mäen päällä. Tie haarautuu tästä alas oikealle Harkkolammen ja Patsolan suuntaan.
Näissä taloissa käytiin kouluaikaan perunoita keräämässä
Selkäkylä, ehkä korkeimmalta kohdalta, Piirolan tilan kohdalta haarautuu Harkontie oikealle. Selkäkyläntie jatkuu suoraan. Oikealla, kaukana pellon takana näkyy joku asumus valkeana täplänä, sekä Harkontien oikealla puolella punakattoinen asumus. Talojen osasuurennokset alla.
Tämä on koulukaverini Valto Piiroisen kotpaikka
Piirolasta ja Patsolantien haarasta eteenpäin Murtokoskelle
Eerolan luomutila
Vasemmalla olevan talon mailla käytiin perunan keruussa aikoinaan. Luukkaisten komennossa silloin. Kartan mukaan tämä on Eerola ja samannimisenä tässä on mittava Eerolan luomutila.
Taustalla näkyy suuri navettarakennus
35
”Satasen suora”. Tässä on pitkiä suoria molempiin suuntiin. Vasemmalla navettarakennus ja siilo lienevät vanhaan karttaan merkityn Juhola– tilan rakennuksia.
Suoran jälkeen loiva kaarre oikeaan ja jällen pitkä suora. Suoran päässä vasemmalla kartan mukaan Sippola– niminen tila. Kartassa ollut pelto on nyt metsää, kuten kuvasta näkyy.
Kouluaikanani täältä oli Ahti Sippola – niminen poika Patsolan koulussa
Murtokoski
Kuvattu sillalta myötävirtaan vähän veden aikaan
Vähän alempaa Vapun aikaan
Tästä alkaa Selkäkylän tie. Tässä osoite on siis Selkäkyläntie 1
Pykälävaaran tielle tultaessa näkymä on samanlainen vasemmalle ja oikealle, kilometrin suora kumpaankin suuntaan
Hyvä ajatus ja toteutus.
Toivottavasti matkan varren ihmiset ja muut lukijat täydentävät kommenteillaan odotettavissa olevaa matkakertomusta.
Omalta osaltani voin kertoa, että seuraavana vasemmalla lienee puretun sukulaistalon, Jannen ja Saimi-tätini paikka.
Kiitos Sakari. Hyvä alku. Ala jo muistelemaan muitakin asukkaita valmiiksi. Minä en tiedä missä järjestyksessä talot ja asujat ovat olleet aikoinaan.
Hieno idea Värtsilän kyläraitista juhannuksena. Eräs sukulaistyttö innostui ja lupasi laittaa oman kuvaterveisensä Värtsilästä vietetystä tämän kesän juhannuksesta. On kuvauksen ja median ammatti immeissii, kunhan kerkkii niin ootellaan.
Kirjoitin tuon edellä olevan kommenttini vaiheessa, kun kuvia oli yhteensä 13 ja viimeisimpänä tuo kuva 15b, jonka alla lukee mm. Tienristeys.
Jatkoa ajatellen voisi kommenttien kohdistamista helpottaa, jos kunkin kuvan alla olisi yksilöivä numero, mahdollisen kuvstekstin edellä. Tässä vaiheessa kuvien määrä on 19 ja matka vasta alkupuolella.
Hyvä, että Hempankin lupaamaa tietotaitoa on luvassa.
Kaikenlaisia paikallisia kuulumisia edelleen mielenkiinnolla ja kiitollisin mielin seurailen, ilman infoähkyn vaaraa.
Kiitos Saku. Pitääpä muistaa. Neuvojakin saa antaa. Tästä alkaa metsätaivalta, joten tielle näkyvät talot vähenevät
Näin sitä pääsee nojatuolimatkalle ihan oman
läppärinsä ääressä!
Alpon koosteesta tule mieleen E Jormanaisen juttu
Värtsin alkuajoilta. Se on julkaistu 11.8.2010. Siinä toimittaja
polkee pyörällä Miljoonarinteestä Kaustajärven suuntaan ja
kurvaa Kenraalinkylään. Jutun nimi on Laihdutuskuurilla.
Em juttu on ensimmäinen, jonka löysin ja sen myötä Värtsi-lehden.
Olin innoissani kun nuo pienet kylät oli vihdoinkin saatu maailmankartalle!
No. Kaikella on aikansa.
Mielenkiinnolla jään odottamaan matkareitin edistymistä. On niin
kesäistä, että….
Kiitos Alpo!👍
Kiva tunnelma tutuissa maisemissa.
Tuttua on, mutta mielenkiinnolla katselee.
Tais Alpolta bentsiini loppua:-)
Tuttuja kesäisiä maisemia.
Ettei Alpo vain auringon takia kuvaa taakse päin ottaessaan olisi muksauttanut ojaan? Ja nyt jäi lisäraportoinnit odottamaan hinausta ja toipumista.
En usko, että Alpo on ojassa; tahallaan pihtaa jatko-osia. Jos on tympääntynyt ku melkein saa yksin meille lukemista hommata.
Kyllä Alpo osaa.
Ei oo hätiä mitiä..
Pitäähän sitä välillä huilaillakin ja nauttia Suomen ja ennen kaikkea Värtsilän kesästä.
Lämpöäkin piisaa roppakaupalla tänä kesänä.
Toivottavasti ei tule kovin pahoja ukonilmoja ja myrskyjä.. Mutta, – eihän sitä koskaan tiedä..mitä tuleman pitää.
Terveisin möksäläinen
Ihmettelen noita tienviittojen nimiä; tuokin Kaurilaan päin suuntaava tie on tienviitan ja kartankin mukaan Sikkerivaarantie. Ei ymmärrä.
Sikkerivaara on paikan nimi…luultavasti.
Näin meidän kesken pitää tunnustaa, (tätähän ei kuulemma monikaan lue), että juhlin melkein kaksi viikkoa juhannusta. Virallisen juhannuksen jälkeen vielä viime viikon. Toiseksi juhannusviikoksi matkustin oikein Värtsin alkujuurille Värtsilään tekemään tämän jutun, ja pari muuta puolivalmistetta loppuun. Siellä kun ajatus on kirkas eikä telkkari tai muut turhuudet häiritse. Älykännykällä otettu kuvamateriaali on luonnollisesti ”pilvessä.” Niitä kun sieltä yrittää ottaa työn alle, niin saa ilmoituksen, että verkkoyhteyttä ei ole, tarkasta reitittimet, kaapelit puhelinjijat ja pylväät yms…
Jostain syystä siinä osoitteessa, mistä maksan kiinteistöveroa, verkkoyhteyttä ei juurikaan ole. Ei sitä uskoisi, miten paljon meikäläinenkin on riippuvainen netistä.
Nyt olen jo netin vaikutuspiirissä, mutta täytynee hoidella muutkin velvoitteet.
Voi että, odotan innolla Alpon tutkimusmatkan jatkoa, sillä nyt alkaa Selkäkyläntiellä minulle jännä ja muistorikas osuus.
Muistan hyvin ne monet monituiset kerrat, kun Juho-ukkini haki meidät, äitini ja minut, vuodenajasta riippuen joko rattailla tai reellä Kaurilan asemalta. Olen ollut noina vuosina 4-16vuotias.
Kaurilan asemalta kun lähdettiin ja ylitettiin rata, niin siinä oli muutama kauppa, liiketila ja radan varressa ratavartian asumuksia ja jokunen muukin talo/mökki. Muuten alkumatka asemalta aina Jänisjoen ylittävälle sillalle ei tuo montaakaan muuta muistoa. Mutta jokea lähestyttäessä oli aina niin jännittävää mennä jyrkkä mäki alas sillalle ja siitä jyrkkä mäki ylös ja mäki jatkui ja tie kääntyi oikealle. Lapsena nuo sillan mäet tuntuivat tosi korkeilta ja vähän pelottavilta, kun alla oli leveä joki. …että jos vaikka jotain sattuu.. silta putoa…
Vieläkin sitä sillan mäkien kohtaa kulkiessa tulevat lapsuuden muistot ja se pelonsekainen jännitys mieleen. Ei siinä silloin penskana paljoa uskaltanut jokea tai maisemia vilkuilla. Kaurilasta tultaessa sillan jälkeen Kaurilantie jatkuu Selkäkylän risteyksen ohi ja jatkaa suoraan Värtsilään. T-risteyksestä käännytään vasemmalle, kun mennään Selkäkylälle (kuva 15b, Alpon kuvassa tullaan vastakkaisesta suunnasta, Värtsilästä ja siksi käännytään oikealle) Selkäkyläntielle. Tie Jänisjoensillalta aina Patsolanmäelle asti on toooodella pitkää pitkää ylämäkeä, varmaan yli kilometri?, josta sitten vasta Patsolanmäeltä alkaa alamäki Patsolantietä pitkin Värtsilään. On niissä mäkilöissä ennenvanhaan hevosilla ollut kova työ. Siitä T-risteyksestä (kuva 16) loivaa pitkää mäkeä ylös, ja talot alkavat olla näöltään tuttuja. Maisemat Patsolanmäeltä kauniita, vaikka ei niiden kauneutta penskana osannut oikein noteerata. Patsolanmäen korkeimmalla kohdalla on talo, johon kylän posti toimitettiin ja kesäaikana oli minun tehtäväni hakea posti sieltä.
Tien varressa olevat talot olivat kaikki (?) Piiroisia, mutta minulle ei ne etunimet tai senaikaiset sukulais-suhteet kerro mitään.
Tuo kuva 19, talo on kyllä tutun näköinen ja näyttäisi olevan kylän korkeimmalla kohdalla. Ehkä tämä 19 on ennen ns. Piiroisen postitaloa, joka oli / siinä kohtaa mistä Patsolantie lähtee Värtsilään. Ehkä Alpon tutkimusmatka ei ole vielä edennyt postitalolle asti??? Muisti tekee kepposia, kun muistelen, että ns. postitalo oli sellainen pitkänmallinen matala, vaaleaksi maalattu arvokkaan näköinen maalaistalo, jossa tiellepäin ainakin pari ovea ja kuisti(t).
Tai onko Piiroisen (posti)taloa muutettu vuosien saatossa, tai mikä on tuo kuva 19.
Minäkin siis odottelen Alpolta jatkoa, (jos vaikka muistini kirkastuisi.)
Mukavata kesää kaikille <3
Kuva 15b
Aiemmassa kommentissani mainitsemani kuva 13 tienristeys on nyt oikeasti numeroituna 15b.
Kuva 17
Ainakin Jannesta seuraava Piiroinen oli Reino, joka jatkoi nuorena isäntänä saman tilan pitoa. Naapurista, ainakaan naapurin Reinosta minulla ei ole mitään muistitietoa.
Kartta lisätty
Anteeksi huono, epäselvä ja takkuileva ulosantini. Tarkoitin edellä, että siis Laurilan tilan isäntänä jatkoi Jannen jälkeen hänen vanhin poikana Reino.
Oliko joku Reino naapurissakin (Markkula), niin siitä en osaa sanoa yhtään mitään.
Kiitos Alpolle hyvästä ja toimeliaasta toimittamisesta.
Kiitos Saku, tuota en tiennytkään. Muistan Reinon jä hänen vaimonsa ulkonäöltä hyvin. Vaimohan lienee Liisa, Parviaisen tyttöjä Pirtajärveltä
Paljolti noin, mutta täsmennettynä:
Reino ja Laila.
Martti ja Liisa.
Kuvia on lisätty, nyt lähelle Murtokoskea. Joku kohde on saattanut jäädä välistä pois, mutta ehkä lisätään ja vaihetaan kuvia parempiin.
Tähän mennessä tätä artikkelia on käyty katsomassa jo yli 2200 kertaa !
Kuvat lisätty Selkäkylän raitille.
60 luvun lopulla selkäkyläntie 344 jässä asui veljekset nestori ja eemil.piiroinen jommalla kummalla oli vaimo heillä ottopoika pauli. suontaus leinosen jälkeen vasemmalla asuintalo ilm.paloi 70 luvulla joulun alla sen jälkeen parakin tyylinen asunto. 28 olisiko hakkaraisen taunon ja martan paikka vaihtoi omistajaa joskus vuosikymmeniä sitten.
karvilassa asui lempi koljonen poika pentti koljonen
Pitää paikkansa, Leksahan asui sillä suunnalla aikoinaan.
Missäpäin asustelet nykyään?
Pälkäneellä luopioisten kylällä mökkeillään Tuupovaarassa
Kiitos, Leo!!!
28.6.2023. korjasin muutamia tietoja täällä ollesista kirjoituksista . Kuva 20 A on ollut alunperin Aleksis Vornasen ja hänen vaimon ja lastensa omistuksessa.Samalla äiti Aini Vornasen lapsuuden koti . Kuitenkin nykyisen talon on rakentanut enoni jo edesmennyt Tauno Vornanen . Jonka talon hän on eläesään myynyt uudelle omistajalle .
.Samoin selkäkyllä talo NO: 344 onollut Eemeli ja Lyydia piiroinen os Vornanen äitini serkku . Heidän kuoltuaan on pariskunnan ottopoika myynyt talon edeleen uudelle omistajalle .
Muuten Reino Piiroisen talo oli muistaakseni purettu pois . Se sekäkylän harju oli Piiroisten veljesten ja sukulaisten omistama kylä . (Olin siellä paljon lapsena mummoni ja ukkini luona Alesis Vornasen .)
Lisäys 24.2.2024. Aikaisempaan kirjoitukseeni siis ylläolevaan .( Markkula numero 17 kuva) talo selkäkylällä oli alunperin Matti Piiroisen omistuksessa . Sen jälkeen hänen poikiensa ja tyttären koti . Eemeli Piiroinen oli aviossa äitini serkun Lyydia :os Vornasen kanssa . Nestori oli pokamies . Heidän tytär Senja Piiroinen ei ollut myöskään aviossa . Eemeli ja Lyydia Piroisella oli ottopoika Pauli . Hän möi otto vanhempiensa perinöksi jättämän talon ja muutti perheineen joensuuhun . Kuitenkin on Paulikin kuollut useita vuosia sitten . Oliko uusiomistaja myökin Piiroisia nimeltään .
Eeva-Liisa Schmuck, voitko vielä tarkentaa? Milloin Matti Piiroinen eli (noin vuodet) ja minkä niminen oli hänen vaimonsa, entä vanhempansa? Entäs Nestorin, Eemelin ja Senjan elinajat? Oliko heitä vielä muita sisaruksia?