Värtsilässä vietettiin tänä aamuna pienimuotoinen, mutta arvokas juhlahetki kun kokoonnuimme kirkkopuistoon Kaatuneiden muistopäivän seppeleenlaskuun. Sateesta märkä lippu ei juurikaan liehunut, mutta muistutti silti meitä jokaista paikalla ollutta verellä lunastetusta ja kyynelillä kastellusta Isänmaasta.
Kunniavartion muistomerkillä hoitivat rajavartiomiehet Jani Sutinen ja Tuomas Väätäinen. Seppeleitä laskettiin kaksi, kunnan/seurakunnan yhteisen seppeleen laskivat Vuokko Väänänen sekä Kalle Lintunen ja rajavartioalueen seppeleen vartiopäällikkö Mika Wegelius sekä Pitäjätoimikunnan pj Matti Jaatinen. Värtsilän alkuperäiselle ja oikealle sankarihautausmaalle nykyisen Venäjän puolelle seppelepartiota ei ymmärrettävistä syistä voitu tällä kertaa lähettää.
Korona-ajasta huolimatta meille hät’hätää kymmenpäiselle joukolle oli kuin olikin perinteiseen tapaan katettu Kylätalolle juhlavat täytekakkukahvit, jotka hörpättiin leppoisan historiapainotteisen jutustelun merkeissä päivän teeman mukaisesti vakavan asian äärellä mutta siitä huolimatta huumoriakaan unohtamatta.
Seppeleet laskettiin sankarihaudoille ja muistomerkeille myös Tikkalassa sekä Kirkkoniemessä, jossa lisäksi kuultiin srk-pastori Antti Happosen puhe. Sanoissaan hän muistutti meidän olevan koolla sikäli harvinaisessa hetkessä, että vietämme nytkin tätä juhlapäivää 1940-luvun alkuvuosien tapaan poikkeustilan vallitessa. Hartaustekstinä oli profeetta Jeremian kirjan 29. luvun 11. jae: ”Sillä minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra: rauhan eikä turmion ajatukset; minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. Lopuksi veisattiin yhdessä Isänmaan virsi 577.
Jussi Raerinne
Kunnioitukseni isänmaamme puolesta kaatuneille.
Kiitokseni muistotilaisuuksien kaikille aktiiveille.