Karanteenissa mietiskelen

Koronakriisin aiheuttamat säännöt ens alakuun tuntuivat ihan isoilta rajoituksilta. Muutaman päivän kun olin elänyt sataprosenttista kotielämää tyylin väläkkärit, villasukat ja flanellipaita, huomasin, että eihän tässä minun kohdalla oikeastaan mikään ole muuttunut.

En muutenkaan ole mikään kyläluuta; kotona olen, käyn kaupassa, postilaatikolla ja roskat viemässä. Aina normaaliaikanakin liian paljon tietokoneen ääressä, nyt vielä enemmän, kun pitäähän minunkin sitten olla ”etätöissä”, tonkia tuttavien somepäivitykset, iltalehtien juorut, koronatilastot, blokeja satunnaisesti ynnä muuta. Ja kello kolome televisiosta viisikon tiedotteet.

Työhommista olen päässyt vähän pinnaamaan, en ole hakenut aineistoja, ”minähän olen karanteenissa, ja meille ei voi nyt tulla, me ollaan karanteenissa”. Katsomme sitten myöhemmin, ajoissa kuitenkin, etteivät viranomaisilmoitukset myöhästy.

Nyt kun sitten muka on ollut enemmän aikaa ”perehtyä asioihin”, tulee kiinnittäneeksi huomioita esimerkiksi nykypäivän sanontoihin. Kuten semmoinen, että kun joku merkkihenkilö saa pyöräytettyä pitsan, niin siitäpä sitten ”some menee sekaisin”. Voi elämän kevät. Tai vielä pahempaa jos se samainen ”some räjähtää”. Olis seki!

Toinen asia,mikä ihmetyttää, nää meidän julkkikset ovat ruvenneet julkaisemaan ”rehellisiä kuvia” itsestään. Joku mahastaan, toinen naamastaan ja kuka mistäkin ruumiin osastaan. Taas saattaa ”some revetä”.
Minä en kyllä laita rehellisiä kuvia itsestäni! Tuskin ne ketään kiinnostaiskaan. Onhan mullaki fb-profiili. Siinä on meijän liiterin kuva profiilikuvana.

Nythän siis kun olen ”etätöissä” on sitten aikaa perheellekkin enemmän. Siis sille kämppikselle. Paitsi, että eihän se hän ookkaan kotona. Lähtee aamulla jo aikaisin myös ”etätöihin”, mettähommiin tai remonttia kaipaavia vehkeitään päivittämään. Ja siellä sitten joskus tapaa jonku kaverinsa, joka on halunnut kämpästään lähteä päätä tuulettamaan, kun hänenkin emäntä on kotona ”etätöissä”. Minulle sanoo, että ”enhän minä siellä mettässä kettään puhuttele”.

Joku aika sitten tiesi joku ”some” kertoa ohjeet kotona etätöissä oleville naisille. Sen mukaan naisen piti kotonakin pukeutua hyvin, kammata tukkansa ja meikata. Lisäksi ei saanut räkyttää miehelle mistään asiasta.

Etätöissä oleville miehille en ole nähnyt ohjetta. Ehkä olen ollut kiireinen, en vain huomannut.

No. Okei. Kun nyt ei ole joka hätään ilennyt ruokakauppaankaan kipasta, on pitänyt välillä taikoa evästä, monta vanhan ajan herkkua on tullut värkättyä. Kuten marjapöperöä ja mururessiä. Tuota jälkimmäistä muutenkin olen useinkin aamupuuron korvikkeeksi tehnyt, varsinkin yksin ollessani. Se vasta herkkua on. Monta kertaa olen jo paistanut kaurakeksejä. Semmosia helppoja, nopeasti makian näläkään saatavia, joissa kauraryynin lisäksi reilusti rasvaa ja sokeria. Melkein yhtä hyvää kuin köyhät ritarit. Niitä ei kyllä meillä ole ollut aikoihin. Johtuu siitä, että meillä ei kerkiä pulla kuivettua. Oikeastaan, pitääkin laittaa leeta piiloon johonkin taattuun paikkaan, niin ehkä sitten myöhemmin. Ritarit passaiski hyvin jälkiruuaksi vaikka sitten joskus, kun sais tekastua vaikka Kape Aihisen reseptillä makaroonilaatikkoa. A vot!

Eikö lie vielä monta ropleemaa ratkaistavana päättäjillä. Isot ovat ongelmat tavan eläjillä, niin työntekijöillä kuin työnantajillakin. Ihmettelen joitakin meidän parlamentaarikkoja kun ovat jo nyt tässä vaiheessa ruvenneet kaivamaan epäkohtia tehdyistä korona-päätöksistä.
Kai se on heidän keino tuoda tietoon, että oonhan se täällä minäkin.

Tämä nyt oli multa vaan tämmönen amatöörin lausunto. En tietenkään mittään mistään ymmärrä, kuhan aattelin.

Toivon vaan, niinkö muutki, että saataisiin sopivan ajan päästä jatkaa eloa sillai suht koht normaalisti.

Ja uskaltaisinko vielä toivoa, että oltaisi opittu jotakin.

Tuula

8 comments for “Karanteenissa mietiskelen

  1. Tuulalta tressivapaa eristyselämän kirjoitus. Tuosta on hyvä jatkaa eteenpäin.

    Omasta mieletäni olen myöskin hyvästi sopeutunut koronakaranteeniin. Kranteeniohjeet eivät haittaa harrastuksiani ja työelämästä kohdallani on turhaa edes muistella. Leppoisasri vain odottelen koska pääsee kasvimaalle puuhastelemaan.

  2. Noinhan se menee täällä ison maailman reunalla. Jos ei ole menoa minnekään ja viihtyy kotonaan niin tuntuu, että ei tuo karanteeni koske meitä täällä lintukodossa lainkaan. Tuulakin pääsisi siippansa kanssa metsätöihin, ei olisi pakko katsella etänä..

    Tämän sunnuntain uutisista kuulin, että Espanjassa aletaan purkaa karanteenia. Lapsi pääsee jo tänään ulos isin tai äidin kanssa, mutta eivät saa tavata muita ja leikkipuistot ovat suljetut. Ovatkin olleet sisällä jo kuukauden !

  3. Oon Tuulan kans sammaa mieltä, ei tää karanteeni tämmösen joutilaan elämään palijoa muutoksia tuo. Sitä ku kuuluu siihe erakkojen kastiin muutenki, siis viihtyy omisa olloisa normaalistikki. Toki joskus jossain tullee kylläiltyä ja joku joskus poikkeaa meiläki, siis normaaliolloisa, mutta nyt tää on jääny. Taitaa ollakki ainua muutos. Nii ja, eihä sitä elokuvviin pääse. Vauhila on karanteeni aika menny, sirkkelihommisa, lukiesa ja lenkkeilesä. Nyt on ollu aikaa kotiseutumatkailuun, siis silleen pienesti. On ajettu isännän kans millo mihinki, ylleensä lähele merta, jätetty auto ja lähetty käveleen. Näin on tutustuttu vähä laajemmin tähä rannikkoon. Toisinaan on lähetty kotoa tietä myöten kävellen, sitte poikettu mettään ja katottu, misä kohti tullaan pois mettästä. Että osutaanko ollenkaan sinne mihi kuviteltiin. Kerran piti kääntyä takasin ku tuli älytön risukko, etten lähteny läpi rämpiin. Iha kivvaa tekemistä tämäki. Suosittelen.

  4. Mitäs me jo eläkkeellä olijat tapojamme muuttamaan, elämä jatkuu niinkuin ennenkin. Ei ole ollut tiheitä vierailuja ennenkään. Jos tuntuu, että seinät kaatuu päälle , voi mennä vaikka raitille kävelemään. Aina siellä etäisyyden päästä voi kanssakulkijalle jotain huudella. Tulis vaan lämmintä, että pääsis himoitsemiinsa pihatöihin tosissaan

  5. Mukavasti menee aika karanteenissa.

    Sitä kuitenkin ihmettelen, kun riisipussissa oli 4976 riisinjyvää ja toisessa vastaavassa 4984.

  6. Sakari on oivaltanut leppoisan harrastuksen ajankulutukseen. Pitääkin ruveta laskemaan riisipussien sisältöä kappale määrinä. Vielä rattoisampaa sitten, kun rupeaa laskemaan montako suurimoa on mannaryyni pussissa.

  7. Joskus voi aikansa kuluksi ottaa käsittelyyn jonkun sanan ja alkaa muodostaa sen kirjaimista uusia sanoja. Minä käsittelin tässä joku päivä sanaa “koronavirus” ja sain sen kirjaimista muodostettua 75 sanaa. Sitten petti hermo enkä enää jatkanut. Ehkä siitä vielä jonkun sanan olisi voinut saada aikaiseksi.

  8. Värtsin sivuja taas tonkiessani tuli eteen tämä oma juttuni vuoden takaa.

    Siinä se on vuosi mennyt muka kärvistellessä.

    Laiskuus on mulla ittellä lisääntynyt kun ei ole ollut pakko lähteä ihmisten ilmoille.

    Aikaa olis touhuta vaikka mitä, mutta ei vain tapahdu. Olen yrittänyt kotona törkyjä hävittää, mutta aina se kesken jää. Eihän tuotakaan raahi heittää pois. Siis tuota mummon mekkoa, ehkä vuodelta 1930. Kun se on niin sievä käsityö, siksi sitä olen säilyttänyt.
    Nuoruusajan reissujen valokuvilla olen saunan pessää sytytellyt. Ei niitä kaikkia ilikiä katella. Eikä ole tarpeen jättää jäläkipoloville. Onhan se jotakin edistystä tämäkin.

    Lähipiirin kanssa on oltu tekemisissä ihan niinku ennenkin, paitsi toisessa maassa asuvien kanssa. Systeri varsinkin on innokas tulemaan meille aikaa kuluttamaan sunnuntai-iltapäivisin. Joskus sanon, että äläkää tuluko, me halutaan kattoa hiihtoja rauhassa. Neuvon vielä, että menkää anoppilaan aikaa kuluttamaan.

    Tuohon viime mainittuun sain vinkin, kun eräs minuakin vanhempi ihminen totesi, että penskat ovat saaneet koronasta hyvän syyn olla käymättä. Oven suussa pistäytyvät ja sanovat, että ei nyt tulla kun on korona-aika.

    Tämmönen lyhyt päivitys, ei laiska ihiminen enempää saa aikaseksi.

    Ja saattaa pullat pallaa uuniin..

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *