Koronaa

Kovin on vähäluminen tämä talvi 2020, en muista tähän ikään moista kokeneeni. Vähäisestä lumesta ja koronaviruksesta huolimatta Kontiolahdella kisataan ampumahiihtokisoja, tosin ilman yleisöä, joten tappiota tulee järjestäjäseuralle.

Karjalaisessa 10.3. oli toimittaja Helena Tahvanaisen ansiokas kolumni Influenssapaniikista, iso kiitos siitä. Olet muutenkin suosikkikolumnistini. On se nyt ”peleko persiissä” sanottiin ennen vanhaan, jos siihen löytyi aihetta. Toivon kuitenkin, että hyvästä hygieniasta olisi apua.

Lapsuudessani siellä rajan takana Värtsilässä pelattiin innolla Korona -lautapeliä. Peli oli tehty vanerilevystä laitoineen. Koronakepeillä yritettiin ampua pelinappuloita kulmissa oleviin pusseihin. Ystäväperheessä kävivät vanhempani usein koronalla. Siinäpä aika kului rivakasti. Partasen perheessä oli myös aikoinaan koronapeli, jota nuoriso pelasi ahkerasti.

Jouduin käymään muutama päivä sitten lähellä olevalta kuuloasemalla korvieni vuoksi. Kerroin tälle hoitajarouvalle, että kirjoittelen parasta aikaa koronapelistä. Hänpä kertoi, että hänen kotonaan on myös vielä koronapeli. Tuntui ihan mukavalta. Turvauduin tietokirjaani löytyisikö koronasta mainintaa. Löytyi kaksi sanaa. Korona, aurinko. Poikani Juha lisäsi siihen sanan kehä.

Toimittaja Helena kirjoitti myös rokkotaudeista. Itsekin olen kirjoittanut rokoista Värtsiin kauan sitten. Silloin ennen sotia sairastettiin rokkotauteja, tuhka-, vesi-, nokkos- eli vihuri- ja tulirokkoja. Tulirokko oli niistä pahin, se vaati sairaalassa oloa ja eristystä, kouluun ei ollut viikkojen aikaan asiaa. Nokkos- eli vihurirokon sairastin kahteen kertaan. Toisen kerran, kun vanhin poikamme Hannu oli muutaman kuukauden ikäinen. Siinä hommassa oli silloin leikki kaukana. Nuori rouva oli isoja punaisia paukamia täynnä., jotka kovasti kutisivat. Soitettiin Tohmajärven lääkäri Ruuskaselle. Tulkoon vastaanotolle, kuului vastaus. Aviomies vastasi, ettei onnistu, on lämpöä eikä pysy pystyssä. Lääkäri määräsi ison pullon tummaa lääkettä, usein ihoon levitettäväksi. Rupesipa kutina vihdoin hellittämään. Kuntoni meni niin huonoksi, ettei vauvan imetyksestä tullut tolkkua. Itselleni jäi nokkosrokosta karmea kokemus.

Sikotautia sairastettiin myös koko koulun voimalla. Tämä Aarre Armaani sairasti aikanaan ”intissä” sikotaudin, siellä oli sanottu, että tauti voi vaikuttaa lasten saantiin. No, meidän kohdallamme se ei pitänyt ainakaan paikkaansa. Saimme neljä lasta, tytön ja kolme poikaa. Tytär Liisi ja aviomies ovat jo poistuneet joukosta. Pojat ja Äitee jäljellä. Nyt ei muut akuin hyvää kevään odotusta kaikille, toivottavasti ilman koronaa.

Hilkka Partanen

Share

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *