Vahdinvaihto tapahtunut, piispa Jari Jolkkonen tutustui tohmajärveläisiin

Eilen Loppiaisena vietettiin Tohmajärven seurakunnassa jälleen piispallista juhlapäivää, kun vuodenvaihteessa tapahtuneen hiippakuntavaihdoksen tiimoilta uusi paimen Jari Jolkkonen pistäytyi vierailulla.

Pyhäpäivä alkoi juhlamessulla Kirkkoniemessä. Piispa Jolkkonen toimitti itse jumalanpalveluksen liturgisen osion ja saarnavuorossa oli puolestaan oma kirkkoherramme Mikko Lappalainen. Avustavina pappeina mm. ehtoollisenjaossa toimivat srk-pastori Antti Happonen sekä Joensuun kirkkoherra, lääninrovasti Petri Rask. Myös jotkut seurakuntalaiset suorittivat erilaisia vapaaehtoistehtäviä.

Messu kaikkine kuvioineen sujui luonnollisestikin hyvin arvokkaasti, mutta siitä huolimatta kuitenkin varsin vapautuneesti. Itse kiinnitin huomion siihen, että piispa seurasi miltei katsettaan nostamatta kaikissa liturgian vaatimissa vuorosanoissaan hyvin tarkasti kirkkokäsikirjan tekstejä. Arvelisin tämän huolellisuuden johtuvan lähinnä siitä, että hän ei varmaankaan nykyisessä virassaan pääse juurikaan rutinoitumaan normaalin päiväjumalanpalveluksen toimittamiseen. Positiivisessa mielessä merkillepantavaa oli myös se, että piispa esitti kaikki tervehdykset ja vuorosanat sekä lyhyet rukoukset laulaen kauniilla ortodoksisesta kirkkomusiikista tutulla poljennolla. Mainittakoon tässä yhteydessä myös vielä toinenkin tämän jp:n musiikkiin liittyvä erityispiirre: laulukirjana käytettiin vain ja ainoastaan Kauneimmat Joululaulut 2019 – vihkosta.

Piispa Jolkkonen toimitti itse messun liturgian

Evankeliumiteksti kertoi Itämaan tiedemiesten vierailusta Pyhän perheen luona. Khra Lappalainen aloittikin saarnansa seuraavanlaisin sanoin: ”Kaksoisvirtojen maa – se on jälleen aivan erityisesti noussut otsikoihin; kiitos amerikkalaisten raketti-iskun Bagdadin lentokentälle…” Maailma on ollut pari vuosituhatta sitten hyvin levoton, mutta Jumala ei ole tahtonut enää rangaista luomakuntaansa ja siitä syystä lähetti Poikansa ihmiseksi. Tämän Rauhanruhtinaan sanomaa ei ole kuitenkaan otettu vakavasti, ihmiskunta ei ole käyttänyt ainutlaatuista mahdollisuuttaan ja lopputulema tästä on edellä mainitun esimerkinkin myötä valitettavasti hyvin selkeästi nähtävissä. Saarnan pikkuhiljaa edetessä kirkkoon saapui keskikäytävää myöten kolme varsin koreasti pukeutunutta keskenään tarinoivaa yllätysvierasta, joilla oli myös aika erikoiset nimet: Melchior, Kaspar ja Balthasar. Hyvänen aika – tässähän taitavatkin muuten olla juuri he, joista äsken kuullussa tekstissä kerrottiin! Mitä ihmettä he täältä hakevat? Onneksi he puhuivat suomen kieltä, joten sieltähän se rupesi selviämään. Miekkoset olivat toteuttamassa kuningas Herodeksen käskyä etsiä Jeesus-lapsi ja tällä retkellään he olivat eksyneet tänne kauas Pohjolan perille. Seurasimme asian selvittelyä ja siinähän kävi kuin kävikin sitten lopulta erittäin hyvin; Jeesus löytyi – ei tosin enää lapsena, vaan ristiinnaulittuna ja ylösnousseena Vapahtajana. Tästä iloisina miehet luovuttivat lahjansa – ”kilotolokulla kultaa” – Tohmajärven seurakunnalle!

Kolme viisasta miestä

Herran Pyhän Ehtoollisen jälkeen messun lopussa lähettämissanojen yhteydessä piispa Jolkkonen kertoi joskus käyneensä Tohmajärven kirkossa, mutta oli kuitenkin nyt täällä vasta ensimmäistä kertaa kirkonmeiningin vetovastuussa. Piispa tunnetaan kansallisurheilumme ystävänä joten pieni hymynkare värehti kasvoilla hänen todetessaan, että jostakin ihmeen syystä Tohmajärven pesäpallokenttä on tullut kirkkoa tutummaksi. Hän muistutti meitä seurakuntalaisia myös siitä, että nyt hänen johdossaan olevan v. 1939 perustetun Kuopion hiippakunnan ensimmäinen piispa oli nimenomaan tohmajärveläissyntyinen Eino Sormunen.

Kirkkoniemestä siirryttiin armeijan termiä lainatakseni moottorimarssina Kemien seurakuntatalolle, jossa meitä odotti runsas kauniisti katettu keittolounaspöytä. Kalaa ja kasviksia sekä kakkukahvit sai omantuntonsa mukaisen lähetystyön kannatusmaksun edestä syödä ja juoda jokainen niin kuin hyvältä tuntui. Ruoka riitti hyvin ja halukkaat saivat ylijäämää juhlan jälkeen vielä kotiinkin viemisiksi.

Iltapäivän puolella varsinaisessa seurakuntajuhlassa kuultiin joitakin trion Vesa HonkanenSaila KinnunenRitva Salopuro musiikkiesityksiä sekä näiden lomassa luonnollisesti muutama puheenvuoro. Tervetuliaissanat lausui khra Lappalainen, jonka jälkeen oman tervehdyksensä juhlaan toi lääninrovasti Rask. Tohmajärven kunnanjohtaja Olli Riikonen kertoili kunnan kuvioista ja allekirjoittaneen osaksi lankesi suorittaa seurakunnan esittely aina sen aamunkoitosta asti nykypäivään, joka tosin saattaa valitettavasti olla jo – mene ja tiedä – jopa iltahämärää! Itse juhlakalu eli piispa Jolkkonenkin päästettiin sitten lopulta ääneen. Hän vaikutti olevan uuteen aluevaltaukseen sekä päivän antiin varsin tyytyväinen ja esitti vierailukutsun edustamaansa Pohjois-Savon pääkaupungin tuomiokirkkoon ja -kapituliin myöhemmin kevättalvella. Puheensa jälkeen hän vastaili vielä muutamiin juhlaväen esittämiin kysymyksiin. Välipaloina laulettiin toki tilanteen mukaisesti myös sopivissa rakosissa yhteisesti pari virttä ja arvokas juhla päättyi Saila Kinnusen todella herkkään ja nättiin kantelesooloon ”Konevitsan kirkonkellot”.

Laatokan tuoksuja; Konevitsan kirkonkellojen helinä Saila Kinnusen tulkitsemana päätti eilisen seurakuntajuhlan

Virallinen päiväohjelma oli siis päätöksessään, mutta piispa ja lääninrovasti tahtoivat vielä tutustumisen merkeissä hetkisen jututtaa meitä paikalla olleita srk:n luottamushenkilöitä ja työntekijöitä. Mikäpä siinä, juomatonta kahvia ja syömätöntä kakkua oli vielä tarjolla joten ei kun vain kaikki saman pöydän ympärille jatkoja viettämään. Jokainen meistä sai kertoa itsestänsä mitä tahtoi ja jos sitten oli jotakin täsmennettävää, niin lisäkysymyksillähän se hoitui. Mielestäni päivä oli kokonaisuudessaan erittäin onnistunut paketti, josta luullakseni jäi kaikille muillekin mukana olleille arvioni mukaan n. sadalle ihmiselle hyvä mieli. Menetimme Seppo Häkkisessä tietysti erittäin vakaan ja isällisen hahmon, mutta näin ensivaikutelman (joka on yleensä mielipiteen muodostuksessa jopa erittäinkin merkittävä) myötä Jari Jolkkonen kyllä vaikuttaa myöskin ihan paikkansa pitävältä mieheltä. Hänkin tarvitsee työhönsä ja tietysti muuhunkin elämäänsä meidän seurakuntalaisten vai pitäisikö nyt sanoa mieluummin hiippakuntalaisten tuen. Paras tuki, mitä me jokainen voimme tarjota on voimallinen esirukous sekä hänen että hänen vaimonsa Hannan ja lastensa puolesta. Niin kuin tiedämme, Piru pyrkii pieksämään ja Perkele pettämään tietysti itse ketäkin mutta aivan erityisesti näitä miehiä ja naisia, joille Kaikkivaltias Jumala on antanut seurakunnan johtajan ja sananjulistajan vastuun!

Jussi Raerinne

Artikkelikuva Wikipedia, muut kuvat kirjoittajan

Share

2 comments for “Vahdinvaihto tapahtunut, piispa Jari Jolkkonen tutustui tohmajärveläisiin

  1. erkki lintunen
    8.1.2020 at 14:44

    Kiitos, Jussi, piispan vierailun kertomisesta! Tämänpäiväisessä Koti-Karjalassa on sivun mittainen, hyvä tarina tästä vierailusta ja Tohmajärven seurakunnan asemasta Kuopion hiippakunnassa. Kannattaa tutustua! Tärkeää kotiseututietoa!

  2. erkki lintunen
    16.1.2020 at 16:24

    Kirjoitin tänään Kuopion hiippakunnan tuomiokapituliin kirjeen, jossa pyydän, että myös minä – eläkepappi – voisin siirtyä Mikkelin hiippakunnasta Kuopion hiippakuntaan – eli samaan kuin Tohmajärven ja Kiteen seurakuntien vakituisessa virkasuhteessa olevat papit.

    Katsotaan nyt tärppääkö. Onhan minulla oma kappelikin Pohjois-Karjalan maakunnan Tohmajärven kunnan Värtsilän pitäjän Kaustajärven kylässä liki rajaa Suomen puolella Universumin Helmessä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *