Teksti ja kuvat: Alpo Rummukainen
ellei ole toisin ilmoitettu
Kartat: Maanmittauslaitos, Vanhat kartat
eli Kumpulantien kierros
Omistettu erityisesti Niiralasta aikoinaan maailmalle lähteneille
Joku viikko sitten täällä Värtsin verkkolehdessä muisteltiin Värtsilän Niiralassa asunutta persoonallista hevosmiestä, Santeri Repoa. Tuttavallisemmin Revon Santtua. Hänen mökin paikkaansa etsiessä tuli selviteltyä myös kaikki muutkin alueen vanhat asumukset. Osa taloista elää vieläkin ja voi hyvin, osa on jäänyt ajan hoidettavaksi ja joku on kadonnut kokonaan. Asujat lienevät vaihtuneet, mutta kartalla tilojen vanhat nimet ovat säilyneet ennallaan.
Kommenteista tarkentui tieto (tai muistikuvat) reilun kilometrin mittaisen tien asumuksista. Tietä on paikallisesti nimitetty ”Hyrsylän mutkaksi.” Oikeastaan siinä on vain kolme suoraa ja loivat kaarteet välissä. Nykyiseltä nimeltään Kumpulantie.
Tie on osa vanhaa Joensuu-Sortavala valtatietä.
Kartta lienee vuodelta 1932.
Kävin katsomassa tämän Hyrsylän mutkaisen tien ja otin muutamia kuvia vaikkapa kauenpana asuvien katsottaviksi.
Suoraan tien päässä oikealla oleva ensimmäinen talo, kartassa ”Marjamaa” ja vasemmanpuolimmainen ”Lopotti”
Kumpulantien kierrokselle lähtö Värtsilän tieltä, koulun kohdalta
Yllä toinen talo, ”Lopotti”
Alla kolmas talo ”Kumpula”
Neljäs talo ”Yömaja”
Tässä katselin ympärilleni, mutta missään ei näkynyt kylttiä, jossa olisi tarjottu kulkijalle yöpymispaikkaa. Joku saattaisi tietää mistä tuo tilan nimi on saanut alkunsa. ”Ennenvanhaan” näillä suurilla valtateillä on ollut tietyin välein kievareita, yöpaikkoja ja hevosten vaihtopaikkoja
Oikealla pitäisi kartan mukaan olla ”Välisuo” niminen talo (5), mutta ei ole. Tien vasemmalla puolen punainen Alasuo niminen talo ( 6 ).
Vasemmalla puolen, noin sadan metrin päässä, kynnetyn pellon takana kynnetyn pellon takana näkyy Taunola (no 13). Hiljaiselta näyttää tämäkin asumus. Käyn siellä paluumatkalla.
Mielenkiintoinen talon paikka.
Verkkoaidan takana on Suomi – Venäjä rautatie. Rajavyöhykkeen raja on myös tässä. Kuva Jussi Raerinne
Tie jatkuu rautatien vieressä vasemmalle. Oikealla kaksi taloa.
Talot 7a ja 7 b Tilan nimi ei ole tiedossa, kommentoijat puhuivat Vuojolaisesta. Talo painuu suohon
Pienen matkan päässä tien ja radan varressa on vielä kaksi asumusta 8a ja 8b
Kumpulantien viimeiset talot 8a ja 8b Kuvat Jussi Raerinne
Kumpulantien päässä
Ollaan tämän tien päätepisteellä. Aidan takana on rautatie sekä EU-Venäjä maantie. Ompelija Jenny Mämmin ja Revon Santun mökki olisivat tuossa suoraan edessä radan takana, vajaan sadan metrin päässä, mutta sinne ei täältä suunnasta pääse.
Oikealla talo (8b) Muisteltiin Lindin taloksi. Kartan mukaan vasemmalla puolen pitäisi olla talo no 9, jossa rajavartioasema on ollut sodan jälkeen. Rakennusta ei enää ole. Tähän asti kuvatut talot tai rakennusten paikat ovat olleet jo vuoden 1932 kartassa. Tarkkasilmäinen voi nähdä pikkukartasta pisteet punaisen tieviivan vieressä.
Takaisin
postilaatikossa nimi Kaikko
Tuosta talojen 11 ja 12 valistä, auton suuntaan pitäisi kartan mukaan mennä tie tai polku Taunolan talolle ( 13 )
Hiukan kauenpana tästä entisestä ”Sortavalan tolppatiestä” on yksi torppa Taunola (13 ) Se näkyi tulomatkalla pellon yli ja näytti asumattomalta. Siksi käyn kurkistamassa mitä sinne kuuluu. Rajavyöhykkeen takaraja kiertää kaikkien asumusten rajan puolelta, joten voin luvallisesti käydä sielläkin.
Takaisin paluu
Nyt ajaa körötellään takaisin. Oikealla talo 6 . Lötjönen
Koulu näkyy Värtsiläntien takana
Kiitos mukavasta matkaseurasta ja mukanaelämisestä.
Alpo
Neljäs talo ”Yömaja”
Muistaakseni isäni vain keksi sen nimen silloin kun osti tuon talon.
Ehkä sillä ei aiemmin ollut nimeä.
Ei siis mitään ”majatalo taustaa”.
Kiitos, Alpo! Tämä pitäisi liittää tekeillä olevaan Tohmajärven historian jatko-osaan (Värtsilä). Mutta kyllä se on paikallaan myös verkkolehdessämme. Taisi olla autossasi nastarenkaat, kun perille pääsit ja vielä takaisinkin.
”Kuukkelimappi” kalpenee tämän loiston rinnalla.
Toivottavasti Alpo ei ajanut pitkät päällä!
Mitä mitä,piharatamoiden nyhtöpaikalla on kynnöspelto!🤨
Alpolle kiitos ja kumarrus!
” Tietä on paikallisesti nimitetty ”Hyrsylän mutkaksi.” ”
Kyllähän siinä ennen tullin tuloa oli myös kunnon mutka.
Radan yli ja sitten takaisinpäin Niiralan asemalle.
mahtaako lopotin nykyinen bygge olla täysin uusi sitten huomannien ?miust ei tullut värtsiläinen,kävin auralan rannassa,valintani on kemie.
Jussi Pietikäiselle. Ei ne ko rakennukset (1 ja 2) kyllä siltä näytä että ne olisivat entisessä kunnossaan jatkosodan jälkeen. Ei ainakaan se mökki missä enoni perheineen asui.
En muista tarkkaan kummassa mökissä enoni perhe asui, mutta asuivat 💯% , niin kauan kun heille valmistui oma kotitalo 1950 luvulla Niiralaan.
s anitalle:vuoteen -46 lopotti ja marjamaa oli ida ja heikki turusen paikka ,tytär hulda ingrid ,inkeri ,maamoni sekä poika tauno,enoni.lopotilla olivat rakennukset,marjamaa oli viljelyksiä,ei rakennuksia. äitini möi lopotin jenny verttu huomannille,marjamaan eno möi ,luovutti asutusmaaksi,papereissa mainittu turusen-palsta.huomnnit jossain vaiheessa rakensi uutta,mahdollisesti mainitsemasi enos asumus on voinut olla se vanha äitini koti,sijaitsi nykyisen navetan paikkeilla javanha navetta nykyisen asunnan paikalla.onko kuvia niistä vanhoista?
Jussip. Ei ole kuvia. Jollain muulla saattaa olla kuvia, ehkä, jos on, mutta harvinaistahan se saattaa olla.
Ei ole kuvia minunkaan ukin mökistä.
Kyllä on mukava kun on löytynyt tänne palstalle entisiä paikkakuntalaisia kirjoittamaan muistojaan.
S Anitalle sanoisin, että on hyvä, etteivät rakennukset ole ”entisessä kunnossaan” muutenhan ne olisivat saattaneet lahota olemattomiin. Nuo kantatilojen nimet nähtävästi pysyvät samoina, vaikka omistajat vaihtuvat tai talot tehdään uusiksi.
Kovasti kiinnostaisi tietää.. Miksi linja-autokin ajoi jossain vaiheessa tuota Kumpulantien lenkkiä ?? Olin siihen aikaan ”polvihousupoika” ja linjukat olivat Ruposia ja ruskeita. Varmaan elettiin silloin 50 luvun alkua.
Niiralan rautatieasema oli tehty jo 1948
Kiinnostaisi myös tietää, eikö Niiralasta ollut Kaurilaan ajokelpoista tietä koskapa ”valtatie” kiemurteli Kaurilasta Patsolankosken kautta Värtsilään.
Varmaan matkustajien takia.
Siihen aikaan ei ollut autoja.
Hevospelillä ne kulki.
Linja-autoilla ja postiautoilla, sekä junalla kuljettiin. Itse olen kulkenut maantietä pitkin Niiralasta Kaurilaan ja siitä eteenpäin ko autoilla vähän isompana.
”
Kiinnostaisi myös tietää, eikö Niiralasta ollut Kaurilaan ajokelpoista tietä koskapa ”valtatie” kiemurteli Kaurilasta Patsolankosken kautta Värtsilään.
”
Ainakin -50 luvulla se tie jo oli. Voi olla vanhempikin mutta minun muistoni ei kanna kauemmas.
Jussi P:lle tiedoksi,että Huomanin Vertun paikka on edelleen ”suvun” hallussa.Nimi on eri.Talo restauroitu viimeisen päälle,vaikka vanha runko jäi ”sisälle”.Huomanin talon ja Jaatisen Topin talon välissä oli ollut myös torppa.Purettu varmaan 50-luvulla.Ruposen ruskea ei kulkenut ainakaan 60-luvun vaihteessa.Olisko ollut joku kokeilu vähän aikaa.Kulkeehan siitä nyttenkin Petroskoi-Joensuu bussi Venäläisin kilvin.Juttelin erään paikallisen asujan kanssa ja kyllä siellä Hyrsylän mutkassa asui vielä muitakin asujia kuin mitä on tullut ilmi.Eikö se Mannerheim ottanut sakemannit vastaan Kaurilassa,kun ne sitten marssi Niiralan kautta ulkomaille?
mahtaako olla päivisiä,talon kaija-tyttären jälkeisiä?joulu-uuvenvujen toivotukst taloon !
lopotin ida-mummostani kerronpa tässä. Syntynnä ja varttunna tuolla tuulirinteen hovissa Matti Pitkäsen kolmannesta aviosta, Raivion hovin akronoomi Pitkäsen Josefin sisko. Samoja Pitkäsii tietämäni mukaan ovat Patsolan talot, aikoinaan irrotettu kantatilasta, oisko ollut runsaat 3 000 ha, Pirhola ja Karhula (poliisi otto karhun mukaan), Ellilä – Immola – hovit Pitkälä ja Simola olivat erotetut samasta, Sortavalan saariston Pitkäset lienee samoja sukuja. Koitin haastatella kyseisen sukuhaaran edusmiestä, sillä heidän sukukirjassa on juttu nimellä ”matti matin poika pitkäsen talon menetys”, ei löytänyt tietoa, oisko juttu ”Tuulirinteen huutokauppa vuonna 1928”.
Onkohan siitä Blomeruksien mökistä kuvaa?