12 comments for “Viikon puheenaiheet 45/2019

  1. Mistähän tällä viikolla puhuttaisiin ??
    – Kekri oli ja meni
    – Formuloita ajettiin
    – Cafe Elja toimii. Artikkelikuvana on Eljan kahvikuppi
    – Hirvenmetsästys alkanut Värtsilässä
    – Verotiedoista varmaan puhutaan loppuvuosi

  2. Loppuviikosta tiijettään pittääkö ottaa märkä-vai lämpöpuku pilkille mukaan .Vene koliso jo liikaa,kalat kaikkoaa.
    pientä pakkasta luvassa.

  3. Mitäpä kansa veikkailee; tuliko talvi? Jääkö tämä Keyrin lumi maahan koko talveksi? Olisi mukava kun jäisi.

  4. Ei kyllä Kaisan kaljamia ja Liisan liukkaita kaivattaisi.Viime pyhältä jo meno piti perua kelin takia. Nyt ei kyllä peruta. Eiköhän tuota hiipimällä voine ajaa, vaikka keli taitaa olla samanlainen kuin viime viikonloppuna.

  5. Vanhoja sään ennustusmerkkejä. Sellainen lumi alkusyksystä, joka sulaa maakivien päälle. Siihen ei talvi tule. Pitkä säätiedote lupaa lauantaista muutaman vuorokauden ajan olevan lämmön puolella ja sitten kelit nollan kahta puolta.

  6. Tuo ”Maakivi” onkin hyvä ennustaja. Nyt maassa onkin muutama sentti routaa, eli lumi saattaisi pysyäkin

  7. Mieleeni on jäänyt pari vuosilukua ”aikaisista” talven tuloista:
    1982 lokakuun loppupäivinä satanut lumi jäi ns. pysyväksi lumeksi. Säätyyppi ei muuten ollut mikään erityisen viileä, esim. talvikalaan päästiin kunnolla vasta joulukuun puolella.
    Tasan 20 vuotta myöhemmin eli 2002 lokakuun loppupuolen kelit olivat kylmät; lunta ei satanut mutta viimeinen viikko oli jo matalissa vesissä hyvää pilkkiaikaa ja nämä jäät eivät sitten sulaneetkaan ennen vappua. Normaalia pidempi jääaika aiheutti silloin kevättalvella monissa pienvesistöissä, mm. Sääperissä happikadon ja kalakuolemia. Vuodenvaihde 02-03 olikin aivan erityisen kylmä; Tapaninpäivänä alkaneeseen reilun kolmen viikon pakkasjaksoon mahtui jopa – 40 C lukemia.

  8. Laitanpa tähän, kun en muuta keksi: Siellä on Tohmajärven kunnalla nyt myytävänä omaisuutta Värtsilän kylällä, huutokaupat.com issa.

  9. Isänpäivä oli mielessä jo muutamaa päivää ennen. Löysin puheitteni joukosta 2.2.2002 klo 12 Värtsilän kirkossa pitämäni puheen – isän arkun äärellä. Luin sen. Puhe palautti muistiin isän elämänkaaren. Se oli monella tavalla ”vierestä viemistä”. Toinen silmä meni toisen vierestä Matkaselässä vuonna 1941.Sitten sota vei viereltä Janne-veljen. Puoliso – siis äitini – lähti viereltä lomamatkalla Mallorcalla.

    Viimeiset elinaikansa isä vietti Joensuussa, missä hän sai nauttia hyvän hoitokunnan avusta.

    Olin hautajaisissa päättänyt siunauspuheeni seuraavasti: ”Oli eräs menneen syksyn sunnuntai. Työsimme Ullan kanssa isän pyörätuolissa Pielisensuun kirkkoon. Olimme messussa. Saimme ehtoollisen, matkamiehen aterian. Rohkenen ajatella, uskoa ja toivoa, että isä on selviytyjä myös viimeisellä puomilla, jonka Herra Jeesus aukaisee armosta niille, jotka uskovat.”

    Tätä ajattelin myös tänään isänpäivänä, kun polvistuin ehtoolliselle Hoilolan kirkossa. Vaara-Karjalan seurakunta oli ajatellut, että saan itse päättää osallistumisestani ehtoolliselle – ja tänään – juuri isänpäivänä.

  10. Meitä isiä on moneenlähtöön. Onhan meitä perheen koossapitäjiä, ulkopuolisia olijoita ja narsisteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *