Perinteinen toukosiunaus järjestettiin keskiviikkona 22.5. klo 13 Arppen pihan ja Hotelli Joen maisemassa. Paikalla oli 46 osanottajaa ja heidän lisäkseen laulamassa pistäytyi Värtsilän koulusta 5 oppilasta kahden opettajan johdolla. Eläkeliiton Pohjois-Karjalan piirin puheenjohtaja Antti Lempinen oli ehtinyt myös Värtsilään. Maataloustuottajien puheenvuoron käytti Veijo Mantsinen.
Tällä kertaa ei mukana ollut ortodoksisen kirkon edustajaa. Toukosiunauksen toimitti pastori Antti Happonen kylvövakkaa pitäneen Värtsilän yhdistyksen puheenjohtajan Markku Saukkosen avustamana. Kanttorin tehtäviä hoiti Merja-Riitta Pirkkalainen.
Myös Wärtsilän mustat saivat siunauksen kasvulleen. Siemenperunoita voi kysellä Esko Nylanderilta. Toivottavasti Värtsilän oma maatiaisperuna säilyy pelloillamme ja puutarhoissamme! Tätä toivoo erityisesti Värtsilän Kotiseutuyhdistys, joka palautti sen unohduksista takaisin. Siis mustan maatiaisperunan, joka tuottaa – valkoisen – kukan.
Lopuksi kokoonnuttiin Hotelli Joen tiloihin yhdistyksen emännän ja avustajien tarjoamille kahveille. Tunnelma oli lämmin. Vesisadekin alkoi vasta myöhemmin, ja sitä piisasikin ihan tarpeeksi.
On hyvä muistaa, että toukosiunausten järjestäminen Eläkeliiton toimesta alkoi Pohjois-Karjalasta rovasti Heikki Savolan aloitteesta. Ne ovat eri paikkakunnilla hyvin suosittuja, Tohmajärvelläkin molemmissa tilaisuuksissa. Itse perinne taas menee vuosisatojen taakse historiaan. Sen alkuperä on kirkollinen, mikä näkyy nykyisinkin siinä, että Eläkeliitto toimii yhteistyössä paikallisseurakuntien kanssa.
Palautin tämän jutun ruutuun kahden vuoden takaa, kun olin katsellut tv:sta Lapuan tuomiokirkosta vuonna 2018 taltioitua jumalanpalvelusta, jossa oli toukosiunaus. Jumalanpalveluksen – saarna mukaan lukien – sanoma oli aivan tuore ja – nimenomaan ajankhtainen.
Saarnassa kerrottiin isännästä, joka kylvettyään pellon oli polvistunut rukoukseen. Se palautti mieleen oman kokemukseni Lintulan ruokapöydästä. Pikku poikana purnasin, ettei tarjolla ollut ruoka maistunut. Tähän mummoni – ihan tavallinen vanha emäntä – sanoi: ”Kuule, Erkki, se on Jumalan viljaa!” Tämä mummon sana on elämänkatsomukseni perusaineksia. Se oli todellinen toukosiunaus.
Pidetään huoli siitä, että kotimainen ruuan tuotanto säilyisi ja olisi viljelijöille kannattavaa.
Runosta Saarijärven Paavo pieni lainaus, ”Kynti kylvi mutta Jumalalta kasvun toivoi.” Noin sen pitää olla tanäkin päivänä.